Suomen hauskin mies näyttää naurun voiman nälän ja epätoivon keskellä

Vuoden 1918 punavankileirin tapahtumista huumorin voimalla kertova elokuva koskettaa ja naurattaa. Saako sisällissodalle, kuolemalle ja kurjuudelle nauraa?

kotimaiset elokuvat
Kohtaus Suomen hauskin mies -elokuvasta.
Suomen hauskin mies -elokuvan päähenkilöä, teatteripomo Toivo Parikkaa esittää Martti Suosalo. Vieressä näyttelijä Paavo Kinnunen.Inland Film Company

Punavankileirin teloituskomppania odottaa pyssyt ojossa komentoa ampua kiviaitaa vasten seisovat kymmenkunta vankia.

Yhtäkkiä yksi vangeista astuu rivistä ja kertoo jutun teloitusryhmää johtavan vääpelin isästä, entisestä pyhäkoulunopettajasta Gunnar Nyborgista.

"Gunnar kysyi meiltä kerran, mikä on ruskea, viiksekäs ja pörröinen. Minä vastasin, että normaalioloissa sanoisin 'orava', mutta kun Gunnar sitä kysyy, niin sen täytyy olla Jeesus."

Teloitusta seuraamaan tulleet leiriläiset höröttävät. Sotilaat tyrskivät pidätettyä hilpeyttä kiväärit hytkyen.

Vankileirin päällikkö keskeyttää teloituksen. Hän lupaa armahtaa kuolemaantuomitut, työväenteatterilaisia kaikki, jos nämä onnistuvat tekemään näytelmän, joka huvittaa tulevia arvovieraita.

Kurjuudessa, keskellä kuolemaa ja nälkää, alkaa armoton komedian kirjoittaminen ja harjoittelu.

"Gunnar kysyi meiltä kerran, mikä on ruskea, viiksekäs ja pörröinen. Minä vastasin, että normaalioloissa sanoisin 'orava', mutta kun Gunnar sitä kysyy, niin sen täytyy olla Jeesus."

Elokuvan päähenkilö Toivo Parikka teloituskohtauksessa

Tämä on pähkinänkuoressa elokuvan Suomen hauskin mies juoni.

Pinnan alla vellovat suuret tunteet: jalous ja alhaisuus, usko ja lohduttomuus, lämpö ja julmuus.

Katsojaansa elokuva kuljettaa kuin vuoristorata. Vuoroin kauhistuttaa, vuoroin koskettaa. Jännittää, sitten naurattaa.

Kohtaus Suomen hauskin mies -elokuvasta.
Vankileirin päällikkö, kapteeni Kalm, saa uuden univormun. Kapteenia esittää Jani Volanen.Inland Film Company

Elokuvanteko oli täynnä mutkia ja vaikeuksia

Elokuvan idea alkoi itää käsikirjoittaja–ohjaaja Heikki Kujanpään päässä seitsemän vuotta sitten.

Hän sattui lukemaan väitöskirjaa, jossa kerrottiin pahamaineisesta Ison Mjölön vankileirisaaresta vuodelta 1918.

Uhkaavasta nälkäkuolemasta huolimatta leirillä virunut pieni työväenteatterilaisten porukka sai jostain kipinän valmistaa pilkkanäytelmä Suomeeen kaavaillusta saksalaisesta kuninkaasta.

Näytelmäharjoitusten edetessä osa vartijoista kiinnostui hankkeesta ja alkoi jopa suojella sitä.

Viha ei kohdistu pelkästään siihen, jota vihataan, vaan se tunkeutuu myös sisäänpäin ihmisessä.

Heikki Kujanpää

Kujanpäätä tarina vankileiriltä ei jättänyt rauhaan.

– Vuosi 1918 oli inhimillinen katastrofi ja henkinen konkurssi. Kaikki voivat huonosti, sillä viha ei kohdistu pelkästään siihen, jota vihataan, vaan se tunkeutuu myös sisäänpäin ihmisessä, Kujanpää pohtii.

– Minua alkoi kiinnostaa, millaisia vaikutuksia sillä on, että ihmiset tekevät huvinäytelmää tällaisen vihanpidon keskellä.

Kujanpää halusi elokuvan keinoin tutkia, onko mahdollista rikkoa ihmisten välille asetetut rajat. Voiko erimielisten välille rakentaa yhteyttä, jopa yhteistoimintaa.

Kohtaus Suomen hauskin mies -elokuvasta.
Saksalaissotilaita saapumassa vankileirisaarelle elokuvassa Suomen hauskin mies.Inland Film Company

Seitsemän vuoden käsikirjoitusurakkaan mahtui mutkia.

Ensin Kujanpää koetti tehdä aiheesta komediaa. Tyylilaji osoittautui vääräksi. Lopullinen hahmo elokuvalle löytyi yhdessä käsikirjoittaja Mikko Reitalan kanssa.

Sitten tulivat rahoitusvaikeudet. Kun näytti siltä, ettei elokuva näe päivänvaloa, Kujanpää ja Reitala muokkasivat tekstinsä näytelmäksi. Että edes jotain vuosien työstä tulisi näkyväksi.

Suomen hauskin mies on pyörinyt Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä viime marraskuusta lähtien.

Näyttelijä Martti Suosalo esittää pääroolia, vankileirin teatterilaisten johtajaa Toivo Parikkaa, sekä näyttämöllä että elokuvassa.

Kohtaus Suomen hauskin mies -elokuvasta.
Elokuvan päähenkilö Toivo Parikka (Martti Suosalo) takanaan vankileirin näyttelijäseurue.Inland Film Company

Suosalossa virtaa Parikan rytmi?

Elokuvan Toivo Parikka on selviytyjätyyppi, juonikaskin, mutta pohjimmiltaan oikeamielinen mies.

Hänellä on esikuvansa todellisuudessa: punakaartin komppaniapäällikkö, näyttelijä ja teatterinjohtaja Jalmari Parikka (1891–1959), Suomen hauskin mies. Nimitys tarttui Parikkaan Helsingin Sanomien teatteriarvostelusta.

Martti Suosalo kertoo Parikalla olleen yhtymäkohtia omaan sukuunsa.

– Jalmari opetti isoisälleni näyttelemistä 1920-luvulla, he olivat ystäviä. Siksi Toivo Parikan rooli oli minulle mielenkiintoinen.

Suosalo kuunteli Jalmari Parikan 60 vuoden takaisen haastattelun Yle Areenassa ja havaitsi miehessä tutun rytmin.

Rytmi tarttuu. Tiedän sen siitä, että omaan ajatteluuni ja puheeseeni on jäänyt opettajani Jouko Turkan rytmiä.

Martti Suosalo

– Rytmi tarttuu. Tiedän sen siitä, että omaan ajatteluuni ja puheeseeni on jäänyt opettajani Jouko Turkan rytmiä. Ei ole mahdotonta, että Jalmari Parikan rytmiikkaa on siirtynyt ensin isoisästäni isääni ja häneltä sitten minuun itseeni, Suosalo hymyilee.

Parikan rytmit tai ei, punavanki–teatteripomon rooli istuu Suosalolle loistavasti.

Elokuva on kauttaaltaan täynnä hienoa näyttelijäntyötä. Kuolemanpelko, viha ja epävarmuus tulevat iholle. Samoin ilon ja toivon pilkahdukset.

Kohtaus Suomen hauskin mies -elokuvasta.
Saksalaista kenraalia esittävä Rüdiger Klink ja vankileirin päällikön vaimon roolin näyttelevä Leena Pöysti katsomossa.Veera Aaltonen / Inland Film Company

Saako sisällissodalle nauraa?

Käsikirjoittaja–ohjaaja Heikki Kujanpää kertoo haluavansa tehdä juttuja, joissa kaikkein koskettavin, kauhistuttavin ja hauskin ovat samassa paketissa.

Mutta saako sisällissodalle, kauheuksille ja epäoikeudenmukaisuuksille nauraa?

Tietysti, Kujanpää sanoo. Huumori voi olla oikotie kauheuksien ymmärtämiseen.

– Satiiri on sivistysyhteiskunnan mittari. Jos kipeille asioille ei voi nauraa, olemme sellaisessa todellisuudessa, jossa en halua elää, Kujanpää sanoo.

Satiiri on sivistysyhteiskunnan mittari. Jos asioille, kipeillekään, ei voi nauraa, olemme sellaisessa todellisuudessa, jossa en halua elää

Heikki Kujanpää

Pääosan esittäjä Martti Suosalo muistuttaa, että vanhoissa klassikkonäytelmissäkin kuolema on usein läsnä ilon kyljessä. Järjettömyydelle voi ja saa nauraa, mutta mielellään oikein.

Oikein?

– Nauruja on monenlaisia, Suosalo selittää.

– On olemassa lempeitä, ilkeitä, kannustavia nauruja, miljoona erilaista naurua. Teatterissa näyttelijä tunnistaa kyllä naurujen sävyt. Jos ne ovat vääriä, joku on mennyt pieleen.

Elokuvanäyttelijä ei ole yleisön reaktioita kuulemassa, mutta Suosalon mukaan Suomen hauskin mies –näytelmän katsomosta on kuulunut juuri oikeanlaista, sympatiaa osoittavaa naurua.

Ohjaaja Heikki Kujanpää.
Suomen hauskin mies -elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Heikki Kujanpää uskoo, että huumori voi olla oikotie kauheuksien ymmärtämiseen.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Mitä uutta elokuva tuo vuoteen 1918?

Näyttelijät eivät kovin usein esitä oman ammattikuntansa edustajia. Suomen hauskin mies –elokuvassa teatterilaiset ovat keskiössä.

– Meidän ammattikuntamme viihdyttävyyden kautta katsojan on helpompi avata keskitysleirin portit ja olla kanssamme siellä. Jos leirin todellisuus näytettäisiin vain realistisesti, sitä ei kykenisi kohtaamaan. Se on niin kova, Martti Suosalo sanoo.

Elokuva näyttää Suosalon mielestä oikean kuvan teatterilaisten asennoitumisesta työhönsä: "Rintamalta voi ehkä karata, mutta näyttämöltä ei", Toivo Parikka julistaa tovereilleen.

Heikki Kujanpään mukaan Suomen hauskin mies kohoaa elokuvaksi elämänhalusta ja naurun voimasta.

"Ahdistavissakin olosuhteissa mikä tahansa yhteisö selviää, kun se osaa käsitellä asioitaan huumorin keinoin", Kujanpää kirjoittaa elokuvansa esittelyssä.

Suomen hauskin mies päättyy kuvaan, jossa vangit ja heidän vartijansa seisovat rinnan rivissä. Se on vertauskuva – ei vähemmästä kuin Suomen syntymisestä, Kujanpää sanoo.

– Suomi ei syntynyt senaatin itsenäisyysjulistuksesta tai sisällissodasta. Suomi alkoi syntyä vasta sisällissodan jälkeen, kun oli kohdattu traumat, sääli ja syyllisyys. Kun sodan osapuolet kykenivät taas toimimaan yhdessä.