Katso animaatiosta, miten Arktis sulaa – Mitä tapahtuu hauraalle eliöstölle ja pohjoisen ilmastolle?

Arktinen jääpeite on tänä talvena ollut ennätyksellisen suppea. Kysyimme asiantuntijoilta neljä kysymystä siitä, mitä jään väheneminen tarkoittaa ilmastolle ja eliöstölle.

arktinen alue
merijaa1_yle.gif
Topi Tjukanov

Arktiksen jääpeite sulaa kesällä pienimmilleen ja vuosittain esiintyy vaihtelua. Muutos ei näy helposti yhdellä silmäyksellä.

Ja kuitenkin arktinen jääalue on tänä talvena valtaosan ajasta ollut suppeampi kuin koskaan aiemmin, vuonna 1979 alkaneen satelliittimittauksen aikana.

Arktinen merijää oli esimerkiksi 17. maaliskuuta 1,02 miljoonaa neliökilometriä pienempi kuin keskimäärin (siirryt toiseen palveluun) siihen aikaan. Alue vastaa kolmea Suomea.

Tämä vuosi ei ole yksittäisilmiö, vaan Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimusorganisaatio NOAA katsoi joulukuisessa raportissaan, (siirryt toiseen palveluun)että arktinen jääpeite kutistuu myös pidemmällä aikavälillä.

1. Miten jääpeitteen kutistuminen vaikuttaa paikallisesti ilmastoon?

Jääpeite heijastaa auringon lämpöä avaruuteen, mutta tumma veden pinta heijastaa heikommin. Sula merivesi vapauttaa kylmään napaseudun ilmaan lämpöä.

Lisäksi avomerestä haihtuu kosteutta, joka ilmavirtauksien mukana siirtyy mantereelle ja sataa alas.

Ilmatieteen laitoksen meteorologisen tutkimuksen osaston johtaja, tutkimusprofessori Timo Vihma kertoo, että jääpeitteen kutistumisen vaikutukset ovat kesällä ja syksyllä vähäisemmät. Avoimen meriveden ja ilman lämpötilaero ei ole niin suuri.

Talvella ero kasvaa. Meren pintalämpötila on lähellä suolaisen veden jäätymispistettä eli -1,8 astetta, mutta ilma voi olla kymmeniäkin asteita pakkasella. Merestä tulee ilmaan silloin runsaasti lämpöä ja kosteutta.

Syntyy kehäilmiö: jään sulaminen lämmittää ilmastoa, mikä lisää jään sulamista.

Grönlanti, Viulu-jäätikkö
Nasan IceBridge -ohjelma tutkii lentokoneesta arktisen jääpeitteen muutoksia. Tämä kuva on Viulu-jäätiköltä Grönlannin itäosista.Maria José Vinas/Nasa/Epa

2. Entä vaikuttaako se laajemmin ilmastoon, esimerkiksi Euroopassa?

Todennäköisesti kyllä.

Ilmatieteen laitoksen merentutkimusyksikön johtaja, tutkimusprofessori Jari Haapala sanoo, että arktisen alueen lämpenemisestä ja jäämäärän vähenemisestä ei ole epäilystäkään. Sen sijaan kiistellään yhä siitä, lisääkö jääpeitteen kutistuminen sään ääri-ilmiöitä.

– Ilmastonmuutos on avannut ikkunan kokonaan uudenlaiseen maailmaan, emmekä täysin tiedä, millainen se tulee olemaan, pohtii Haapala.

Tänä talvena korkealla ilmakehässä kiertävä suihkuvirtaus on tuonut Arktikselta Keski-Eurooppaan poikkeuksellisen kylmää säätä.

– Ilmavirtaus toi pohjoisesta ja idästä kylmää ilmaa Eurooppaan. Samanaikaisesti Atlantilta virtasi lämmintä ja kosteaa ilmaa Grönlantiin ja Huippuvuorille. Yleensä arktisella alueella polaaripyörre pitää kylmän ilman arktisella alueella, nyt kävi toisin, selittää Haapala.

Arktisen alueen lämpenemisestä ja jäämäärän vähenemisestä ei ole epäilystäkään. Sen sijaan kiistellään yhä siitä, lisääkö jääpeitteen kutistuminen sään ääri-ilmiöitä.

Jari Haapala, tutkimusprofessori, Ilmatieteen laitos

Haapala muistuttaa, että ilmastossa on aina – myös ilmastonmuutoksen oloissa – luonnollista vaihtelua. "Beast from the East" eli idänpeto-nimen mediassa saanut kylmä ilmavirtaus toistuu 5–7 vuoden välein.

– Ilmiö tunnettiin jo 1920-luvulla Suomessa Napapaholaisen nimellä.

Se tiedetään, että arktinen alue lämpenee pari kertaa nopeammin kuin eteläisemmät alueet. Jos arktiselta alueelta tulee ilmavirtauksien mukana kylmää ilmaa keskileveysasteille – siis napapiirin ja Kravun kääntöpiirin väliselle alueelle, jossa Eurooppakin sijaitsee – virtaukset eivät ole enää niin kylmiä kuin aiemmin.

Tutkimusprofessori Timo Vihman mukaan Arktiksen nopeampi lämpeneminen voi kuitenkin heikentää keskileveysasteiden läntisiä suihkuvirtauksia, mikä tekee niistä altiimpia häiriöille. Tänä talvena koetut kylmät ilmavirtaukset voivat siis yleistyä.

– Selkeimmin tuo näkyy Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Itä-Aasiassa on todettu arktisten kylmänpurkauksien käyneen yleisemmiksi ja pitkäaikaisemmiksi, kertoo Vihma.

Lisäksi Arktiksen lämpeneminen talvella todennäköisesti vahvistaa korkeapainetta Siperiassa, mikä suosii idän ja kaakon puoleisia tuulia. Ne tuovat talvella kylmää ilmaa mannerilmaston alueelta.

Pitkällä aikavälillä ilmasto ja Euroopan talvet silti lämpenevät.

Jääkarhut Alaskassa
Jääkarhut ovat yleisin esimerkki ilmastonmuutoksen piinaamista eläimistä. Karhujen mahdollisuus saalistaa vaikeutuu, kun jää sulaa. Nämä karhut kuvattiin viime syyskuussa Kaktovikissa, Pohjois-Alaskan rannikolla.Jim Lo Scalzo/Epa

3. Miten Arktiksen jääpeitteen kutistuminen vaikuttaa eliöstöön?

Kun puhutaan arktisen alueen jääpeitteen supistumisesta, yleensä keskitytään sen vaikutuksiin alueen suurille nisäkkäille, joille merijää on lisääntymis- ja ruokailualuetta.

Tosi on, että jääkarhujen hylkeenmetsästys vaikeutuu ja uintimatkat pitenevät. Mursujen on uitava rantaan levätäkseen, norppien lisääntymisalueet vähenevät.

– Näkymättömämpi vaikutus on se, että mitä tapahtuu jään reunavyöhykkeen yli kahdelle tuhannelle kasvi- ja eläinplanktonlajille. Se on hyvin voimakkaan perustuotannon aluetta. Sieltä lähtee liikkelle koko arktisen ravintoverkon ketjut, merilintuihin, kaloihin, valaisiin, hylkeisiin saakka, kertoo ympäristöjärjestö Greenpeacen Arktis-asiantuntija Laura Meller.

Kun jääalue supistuu, reuna-alueen pituus pienenee ja elinympäristön kutistuminen vaikuttaa planktoneihin.

Samalla sulamisvedet vaikuttavat meriveden fyysiseen ja kemialliseen koostumukseen, esimerkiksi pienentämällä suolapitoisuutta. Siihen on eliölajien sopeuduttava ja vieläpä aika nopeassa tahdissa.

Eläinten käyttäytyminen on jo muuttunut, tästä ovat esimerkkinä muun muassa hylkeet, mursut ja jääkarhut.

– Kanadan pohjoisilla saarilla jäälokkipopulaatiot ovat vähentyneet jopa 80-90 prosentilla kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Barentsinmerellä jäälokit, etelänkiislat ja pohjankiislat ovat vähentyneet.

Samaan aikaan etelämpää leviää kilpailevia lajeja kohti pohjoista. Näistä Meller mainitsee esimerkkinä turskat ja muut kalalajit sekä miekkavalaat.

– Se on sitten vähän kysymysmerkki, mitä vaikutuksia tulokaslajeilla on arktiseen ekosysteemiin.

Näkymättömämpi vaikutus on se, että mitä tapahtuu jään reunavyöhykkeen yli kahdelle tuhannelle kasvi- ja eläinplanktonlajille. Se on hyvin voimakkaan perustuotannon aluetta. Sieltä lähtee liikkelle koko arktisen ravintoverkon ketjut.

Laura Meller, Arktis-asiantuntija, Greenpeace
Öljynporausta Prudhoe Bayssä, Pohjois-Alaskassa
Öljynporausta Prudhoe Bayssä, Pohjois-Alaskassa. Öljyn maailmanmarkkinahintojen notkahdus hiljensi osan porauslautoista.Jim Lo Scalzo/Epa

4. Miten ihmisen lisääntyvä toiminta alueella vaikuttaa?

Kun merireitit avautuvat, lisääntyy öljyn- ja kaasunetsintä, samoin rahtiliikenne.

– Toistaiseksi vielä puhutaan riskeistä. Toki se tiedetään, että esimerkiksi öljynetsintä seismisillä äänitykeillä, jotka ampuvat paineaaltoja merenpohjaan, vaikuttaa suoraan valaisiin ja kaloihin. Valaat ovat kuuloaistin varassa ja valtava, taukoamaton meteli on suora haitta, sanoo Laura Meller.

Seismisen öljyn- ja kaasunetsinnän on todettu vaikuttavan myös eläinplanktoniin (siirryt toiseen palveluun) tuhoisasti.

Ja jos vaikkapa porauslautta vuotaa jään seassa, öljyonnettomuutta ei ole olemassaolevilla menetelmillä mahdollista tehokkaasti torjua (siirryt toiseen palveluun).

– Mutta kaiken kaikkiaan odotuksissa, joita on kohdistettu arktiseen öljynporaukseen tai liikenteen lisääntymiseen, on otettu takapakkia muutaman viime vuoden aikana.

Arktisen alueen hyödyntämisen oletettua hitaampi eteneminen on luonnonsuojelujärjestön näkökulmasta hyvä asia. Se antaa lisäaikaa pyrkimyksille suojella arktista luontoa. Alueesta on nimittäin suojeltu poikkeuksellisen pieni osuus.

– Pohjoinen jäämeri on yksi maailman vähiten suojeltuja meriä, arktisen alueen maiden talousvyöhykkeistä on suojeltu noin viitisen prosenttia, ja Pohjoisen jäämeren keskiosasta ei ollenkaan.

Kansainvälisesti on YK:n biodiversiteettisopimuksessa asetettu tavoitteeksi (siirryt toiseen palveluun), että vuoteen 2020 mennessä pitäisi meristä ja rannikoista olla suojelun piirissä 10 prosenttia.

Meller pitää hyvänä sitä, että tietoisuus merten suojelun tärkeydestä on lisääntynyt.

Se ei vaan ole muuntunut käytännön toimiksi. Suojelualueiden tavoite vuodelle 2020 saavutetaan Mellerin mukaan nykyvauhdilla vasta "joskus 2100-luvun alkupuolella".

Lue lisää:

Tutkijat: Napajäätiköiden sulaminen voidaan estää rankoilla keinoilla ja nämä ne ovat

Ilmatieteen laitos: Talvi on ollut poikkeuksellisen runsasluminen

Suuri osa arktisesta alueesta 20 astetta normaalia lämpimämpi, Grönlannin pohjoisin kolkka reilusti plussalla

Tutkijat: Arktinen jääalue ei palaa enää ennalleen

Arktinen alue karttoina: kisa alueen hallinnasta kesken