"Journalistien ei pidä selitellä ja avautua, vaan selittää ja avata" – lue tästä Vuoden journalistin Olli Seurin puhe kokonaisuudessaan

Ylen Ykkösaamusta tuttu Seuri voitti Bonnierin Suuren journalistipalkinnon keskiviikkona.

journalismi
Olli Seuri
Ylen Ykkösaamun juontaja Olli Seuri palkittiin Bonnierin Suurella journalistipalkinnolla keskiviikkona Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä.Lehtikuva

"Tämän Suuri journalistipalkinto -gaalan palkitut ja ehdokkaat ovat osoittaneet, kuinka hyvä journalismi jättää muistijälkiä. Arvostan korkealle kollegoiden uutisvoittoja Lännen Mediassa, STT:ssä ja Turun Sanomissa. Samoin muistan edelleen, kuinka vaikuttunut olin Aurora Rämön ja Elina Järvisen kylmäävästä Isäntä-jutusta (siirryt toiseen palveluun) sen ilmestyessä Suomen Kuvalehdessä.

Ihmisten arjessa elävän, jokapäiväisen ajankohtaisjournalismin tekijänä olen äärimmäisen kiitollinen, että saan tänään kuulua tähän joukkoon. Kun tekee kymmeniä lähetyksiä vuodessa, palkinnon voinee ottaa kiitoksena tuosta kokonaisuudesta yksittäisten huippuhetkien sijaan. Kun tuskin muistaa edellisen kuukauden lähetyksiä, on mahdotonta muistaa vuoden 2017 huippuhetkiä Ykkösaamusta.

Itselleni vuosi 2017 oli tärkeä Päivystävät dosentit -podcastin vuoksi. On ollut ilo työskennellä dosenttien Antto Vihman ja Miika Tervosen kanssa. Tämä maa tarvitsee enemmän päivystäviä dosentteja – sekä kommentoimaan ajankohtaisia aiheita että podcast-aalloille.

Nyt ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi Vuoden journalistin kategoriassa on ollut kolme ehdokasta, minun lisäkseni terveystoimittaja Heljä Salonen ja aikakauslehtitoimittaja Sonja Saarikoski, joiden työtä on yksinkertaisesti mahdotonta arvioida yhteneväisin kriteerein.

Käytännössä raadin on täytynyt sovittaa kolmiota, ympyrää ja neliötä tähdenmuotoisen aukkoon.

Silti ehdokaskolmikossa voi halutessaan nähdä arvokkaan kannanoton. Jos joku asia meitä kolmea yhdistää, se on korkean kunnianhimon tason ylläpitäminen arkisessa työssä. Tämä aika tarvitsee aivan varmasti tiukkoja tieteen arvostajia – etenkin iltapäivälehtikontekstissa. Samoin aikakauslehtijournalismi tarvitsee omaäänistä kerrontaa ja perusteltua heittäytymistä.

Jokainen ehdokas täällä muistuttaa jokapäiväisen tekemisen tinkimättömyydestä.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana tehnyt Ykkösaamun ohella Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaan tutkimusprojektia mediasta ja totuudenjälkeisestä ajasta kolmen kollegani kanssa. Kirja tulee ulos syksyllä.

Tutkimustyön aikana olen tullut yhdestä asiasta entistä vakuuttuneemmaksi: journalismin on kyettävä perustelemaan itsensä yleisölle uudelleen – ja yhä uudelleen.

Se tarkoittaa laadukkaampaa journalismia, journalismin – joskus hukassa olevien – perustehtävien kirkastamista, mutta ennen kaikkea journalismin erottautumista muusta sisällöntuotannosta. Käytännössä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Yleisölle on pystyttävä kertomaan, miksi tällainen juttu on julkaistu, miksi tämä näkökulma on relevantti tai miksi tällaisesta aiheesta täytyy nyt puhua. Journalistiset valinnat on perusteltava entistä huolellisemmin. Yleisön kanssa on uskaltauduttava dialogiin etenkin silloin kun skuuppi, tutkiva juttu tai haastattelu herättävät kysymyksiä ja voimakkaita reaktioita. Ihmiset eivät kaipaa portinvartijoita, vaan luotettavia yhteisöjä ja kumppaneita.

Lisäksi journalististen medioiden olisi syytä avata arvopohjaansa, ja tietysti toimia noiden arvojen mukaan. Sotahirvistä tai avaruusolentojen lähettämistä radiosignaaleista ei tehdä höpöhöpöjuttuja, eikä pääministerille todellakaan anneta erityiskohtelua.

Ja mikä tärkeintä virheet myönnetään, korjataan, ja niistä opitaan.

*Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä *Julkisen Sanan Neuvosto (siirryt toiseen palveluun) on tärkeä toimija ja itsesääntely hyvä järjestelmä – mahdollisesti demokratian tapaan vioistaan huolimatta paras mahdollinen. Silti itsesääntely ei toimi, jos päätoimittajat tekevät vastauksissaan kaikkensa puhuakseen mustaa valkoiseksi. Tai mikä pahempaa, käyttävät langettavan päätöksen saatuaan omaa mediavaltaansa syödäkseen päätöksen uskottavuutta.

Ei selitellä ja avauduta, vaan selitetään ja avataan. Ei vetäydytä kauemmas, vaan tullaan lähemmäs. Myös totuudenjälkeiseksi kutsuttuna aikakautena journalistinen media voi luottaa perushyveisiinsä, mutta se ei riitä, ellei avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisättävä. On syytä laskeutua yleisön pariin."