180 astetta: "Onnellisuus ei välttämättä ole sitä, mitä tutkijat ovat päättäneet sen olevan"

Suomi on maailman onnellisin maa YK:n onnellisuusraportin mukaan, vaikka masennusta esiintyy erityisesti naisten keskuudessa. Italialainen Jennifer De Paola tutkii suomalaisnaisten onnellisuutta Helsingin yliopistossa.

onnellisuus
Jennifer De Paola.

Yle kertoi keskiviikkona, että Suomi on maailman onnellisin maa YK:n kansainvälisen onnellisuusraportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan. Twitterissä kotimaan ykkössija onnellisuusmittauksessa on kirvoittanut ihmisiltä huvittuneita kommentteja.

Italiainen Jennifer De Paola, 30, ei kuitenkaan yllättynyt Suomen ykkössijasta. Psykologian maisteriopinnot Roomassa suorittanut nainen on seurannut Suomen keikkumista onnellisuusvertailun kärkisijoilla siitä asti, kun YK on raporttiaan julkaissut.

Samalla De Paola on tiennyt, että Suomessa esiintyy paljon masennusta, erityisesti naisten keskuudessa, vaikka Suomea pidetään sukupuolten tasa-arvon edelläkävijämaana. Itsemurhaluvuissa (siirryt toiseen palveluun) puolestaan miehillä on suuri edustus. Nämä ristiriitaisuudet suhteessa YK:n onnellisuusraportin tuloksiin herättivät De Paolan mielenkiinnon, ja hän päätti ottaa asiasta selvää.

– Minua kiehtoo se, miten samassa maassa voi olla korkeat tulokset onnellisuusmittauksissa sekä masennustilastoissa, De Paola sanoo.

Mitä onnellisuus on?

Vuonna 2011 De Paola muutti Suomeen ja alkoi keräämään materiaalia tohtorin väitöskirjaa varten. Varsinainen väitöskirjatyö Helsingin yliopistossa alkoi pari vuotta myöhemmin. De Paola tutkii, miten naiset kokevat onnellisuutta ja onnettomuutta eri elämäntilanteissa.

Väitöskirja on vielä kesken, mutta De Paola on jo saanut vastauksia sadoilta pääkaupunkiseudulla asuvilta naisilta, jotka ovat osallistuneet hänen tutkimukseensa.

Nuorimmat vastaajista ovat lukioikäisiä. Lisäksi mukana on työssäkäyviä pienten lasten äitejä sekä lapsettomia naisia.

Alustavien tulosten perusteella näyttää siltä, että De Paolan tutkimukseen osallistuneet naiset eivät määritä onnellisuutta täysin samojen kriteerien perusteella kuin YK:n raportti, vaikka myös yhteneväisiä tekijöitä on.

Olisi hyvä elää tietoisesti nykyhetkessä ja nauttia elämän pienistä iloista.

Jennifer De Paola

YK:n raportin mukaan onnellisuuden mittareita ovat muun muassa bruttokansantuote henkeä kohden, sosiaaliset turvaverkot, terveys, elinajanodote ja vapaus tehdä valintoja.

– Onnellisuus ei välttämättä ole sitä, mitä tutkijat ovat päättäneet sen olevan.

Esimerkiksi tulojen merkitys ei juuri noussut esille De Paolan suomalaisnaisilta saamissa vastauksissa.

De Paola arvelee tämän johtuvan siitä, että nykysuomalaiset eivät ole kokeneet yhtä kovaa köyhyyttä, jota esiintyy YK:n onnellisuusraportin häntäpään maissa, kuten viimeiselle eli 156. sijalle jääneessä Burundissa.

– Voi olla, että tietty elintaso on suomalaisille itsestään selvää, eivätkä he siksi ajattele sitä onnellisuuden kannalta.

Terveys mainittiin jollain tasolla kaikissa De Paolan saamissa vastauksissa, mutta se ei kuulunut tärkeimpiin onnellisuutta kuvaaviin tekijöihin.

Vapaudellakaan ei ollut vastauksissa suurta osuutta onnellisuuden kannalta, mutta kun vastaajilta kysyttiin, mikä tekee heidät onnettomiksi, oli vapaudenpuutteella kuitenkin enemmän merkitystä.

Perheen ja ystävien antama sosiaalinen tuki on tärkein onnellisuutta kuvaava asia.

Jennifer De Paola

Kaikkein tärkein asia, mikä mainittiin onnetonta oloa aiheuttavana tekijänä, oli yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute.

– Alustavien tulosteni perusteella sanoisin, että perheen ja ystävien antama sosiaalinen tuki on tärkein onnellisuutta kuvaava asia suomalaisille naisille.

Onnellinen ja masentunut kansa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan yli 30-vuotiaista suomalaismiehistä 3,6 prosenttia ja naisista 7 prosenttia sairastuu diagnosoituun masennukseen.

Lisäksi FinSote-tutkimus kertoo, että vähintään kaksi viikkoa jatkunutta diagnosoimatonta masennusoireilua esiintyi 24,1 prosentilla yli 20-vuotiaista miehistä ja 27,5 prosentilla naisista viime vuonna.

De Paola ihmettelee, miksi suomalaisnaisten keskuudessa esiintyy näin paljon psyykkistä pahoinvointia, vaikka Suomi on tasa-arvossa paljon edistyneempi kuin esimerkiksi hänen kotimaansa Italia.

De Paola: Onnettoman olon taustalla on stressiä

Omassa tutkimuksessaan De Paola on pyytänyt naisia kuvaamaan onnellisuuttaan asteikolla 1–10. Alhaisen onnellisuusarvosanan antaneilta naisilta hän on tiedustellut, mistä tämä johtuu, ja mitä he haluaisivat muuttaa elämässään.

Moni vastaaja on kertonut halustaan vähentää stressiä.

De Paolan mielestä moni nainen yrittää saavuttaa paljon useilla elämänalueilla, niin opiskelussa kuin työssäkin. Kotona taas lapset ja kotityöt kasvattavat taakkaa. Myös tunnollinen luonne lisää stressiä.

– Jopa Suomessa miehillä on vähemmän vaatimuksia eri elämänalueilta yhteensä kuin naisilla. Miehetkin kuitenkin kokevat stressiä, mutta eivät välttämättä puhu tunteistaan yhtä avoimesti kuin naiset.

Tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen lisää onnellisuutta.

Jennifer De Paola

De Paolan kokemuksen mukaan suomalaiset naiset vaativat enemmän itseltään kuin italialaiset naiset, jotta voisivat olla tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Tämä ei ole hänen mielestään lainkaan huono asia.

– Tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen lisää onnellisuutta. Samalla olisi hyvä elää tietoisesti nykyhetkessä ja nauttia elämän pienistä iloista, kuten hyvästä ruuasta, joka päivä. Sen italialaiset osaavat.

Elän täällä parasta mahdollista elämää, mitä kuvitella saattaa.

Jennifer De Paola

Tänä vuonna YK:n onnellisuusraportissa vertailtiin myös maahanmuuttajien onnellisuutta eri maissa. Suomi sai kärkisijan myös tällä saralla. Raportin mukaan kantaväestön ja maahanmuuttajien onnellisuudella on yhteys. Jos kantaväestö on onnellista, myös maahanmuuttajat ovat onnellisia, vaikka eivät aivan yhtä onnellisia kuin kantaväestö.

Lisäksi raportissa todetaan, että ilmeisesti sellaisissa maissa, joissa suhtaudutaan maahanmuuttoon myönteisesti, on onnellisempi kantaväestö kuin kielteisesti maahanmuuttoon suhtautuvissa maissa.

Maahanmuutto on herättänyt myös vastustusta Suomessa, mutta De Paolan henkilökohtaisen kokemuksen mukaan häneen on suhtauduttu Suomessa hyvin.

– Minulle on annettu tilaisuus tohtorin tutkinnon suorittamiseen, joten elän täällä parasta mahdollista elämää, mitä kuvitella saattaa.

Maahanmuuttajan täytyy itse olla aktiivinen.

Jennifer De Paola

Pääkaupunkiseudulla ihmiset ovat jopa liian avuliaita De Paolalle. Hänen kanssaan puhutaan aina englantia, mikä ei ole pelkästään hyvä asia, koska se hidastaa suomen kielen oppimista.

– Kaikki yrittävät saada minut kokemaan itseni tervetulleeksi. Italialaiset eivät näkisi yhtä paljon vaivaa sellaisen ihmisen vuoksi, joka ei osaa italian kieltä.

De Paola tekee myös itse töitä sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän opiskelee suomea yliopiston kielikursseilla ja hakeutuu ihmisten seuraan. Hänellä on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia ystäviä.

– Maahanmuuttajan täytyy itse olla aktiivinen, ettei jää syrjään. Kotoa ei tulla hakemaan mihinkään.

De Paola asuu Helsingin Ullanlinnassa suomalaisen avomiehensä kanssa. Hän haluaa jäädä pysyvästi Suomeen ja aikoo hakea kansalaisuutta. Hän kuitenkin vakuuttaa, että ei tullut Suomeen miehen perässä vaan omista lähtökohdistaan.

– Haluaisin jäädä Suomeen joka tapauksessa, parisuhteesta riippumatta.