Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Satatuhatta lasta altistuu vuosittain vaaralliselle myrkylle – köyhyydelle

Lapsiköyhyyden kitkemistä pidetään tutkimusten ja yleisen mielipiteen mukaan välttämättömänä. Lapsiköyhyys on kuitenkin lisääntynyt. Lapsuuden kustannuksella säästäminen on inhimillisesti ja taloudellisesti järjetöntä, kirjoittaa Joona-Hermanni Mäkinen.

köyhyys
Joona-Hermanni Mäkinen.
Mikko Koski / Yle

Pienten lasten aivot kehittyvät hämmästyttävän nopeasti. Niiden rakenne ja toiminta mukautuvat jatkuvasti sen mukaan, mitä lapsi kokee. Tämä altistaa aivot myös merkittävällä tavalla köyhyyden haitoille. Prosessi alkaa jo ennen syntymää.

Neurotieteiden asiantuntijat ovat verranneet (siirryt toiseen palveluun) köyhyyttä myrkkyyn. Köyhyys ja perheen heikko asema näkyvät kroonisena stressinä. Sen vaikutukset pienten lasten aivoihin ovat yhtä rajuja kuin elohopean ja arseenin kaltaisilla raskasmetalleilla.

Köyhyys näkyy jo pienten lasten aivokuvissa. Isoaivokuoren hermosolujen määrä laskee, mikä aiheuttaa kognitiivisen kehityksen hidastumista ja häiriöitä.

Äidin kokema stressi välittyy suoraan kohdussa olevaan sikiöön. Aivojen stressijärjestelmä muokkautuu niin, että se alkaa ylireagoida. Kehittyvät aivot oppivat jo varhain, että maailma on vihamielinen paikka. Tunne-elämän hallinta vaikeutuu, mikä ilmenee myöhemmin elämässä ahdistuksena ja masennuksena.

Köyhyydessä eläneen lapsen on vaikeampi menestyä koulussa ja myöhemmin työelämässä. On myös tyypillistä, että nämä seuraukset kertautuvat sukupolvesta toiseen. Tämä kasvattaa entisestään syrjäytyneiden nuorten määrää. Ja kuten kaikki tietävät, stressillä on taipumus tarttua ja levitä ympäristöön – perheissä, luokkahuoneissa tai työyhteisössä.

Poliitikkojen lupaukset lasten auttamisesta ovat kuitenkin olleet tyhjiä.

Joskus kuulee sanottavan, ettei meillä – lapsilisien ja äitiyspakkausten maassa – ole todellisia köyhiä. Väite on järjetön. Vuonna 1995 köyhyydessä eläviä lapsia oli 51 000, nykyään heitä on (siirryt toiseen palveluun) yli kaksinkertainen määrä.

Suomessa kaikki – vasemmalla ja oikealla – sanovat olevansa huolissaan lapsiköyhyydestä. Poliitikkojen lupaukset lasten auttamisesta ovat kuitenkin olleet tyhjiä.

Vaikka tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet lapsiköyhyyden aiheuttavan vakavia elinikäisiä haittoja, on lapsiperheiltä päätetty leikata. Lapsilisää ja monille lapsiperheille elintärkeää työttömien perusturvaa on heikennetty tuntuvasti. Lapsiasianvaltuutettu totesi äskettäin (siirryt toiseen palveluun) raportissaan lasten edun jääneen sivuun päätöksenteossa. Politiikka on siis täydellisessä ristiriidassa sekä lupausten että tieteen kanssa.

On aika selvittää, kuka on todella lasten puolella – on kyse sitten poliitikoista tai lakeja valmistelevista virkamiehistä. Alla on lueteltu lähtökohtia ohjelmalle, joka perustuu tutkimustietoon ja jolla otetaan useita askelia oikeaan suuntaan. Katsotaan, ketkä siihen tarttuvat.

Ensinnäkin, apua on paras antaa varhain. Rahallinen tuki jo raskauden aikana ennaltaehkäisee monia ongelmia, joiden korjaaminen voi synnytyksen jälkeen olla liian myöhäistä. Pienituloiset perheet tarvitsevat ylipäätään nykyistä runsaampia tukia.

Rahan lisäksi tarvitaan tukea arjessa. Lapsiperheillä on oltava vaivattomasti saatavilla edullista ja laadukasta ruokaa. Perheille on tarjottava helposti lähestyttävää ja keskustelevaa tukea ammattilaisilta. Siivous ja muu kotiapu auttaisivat monia.

Vanhempien hätyyttäminen työmarkkinoille köyhyyden uhalla ei kuitenkaan palvele lasten etua.

Alle kolmevuotiaiden lasten vanhempia painostetaan töihin. Se on syytä lopettaa. He eivät tarvitse elämäänsä yhtään ylimääräistä stressiä. Pienet lapset tarvitsevat hyvinvoivia tuttuja aikuisia lähelleen. Äitien työuran katkeaminen on todellinen ongelma. Vanhempien hätyyttäminen työmarkkinoille köyhyyden uhalla ei kuitenkaan palvele lasten etua.

Ja kun lapset viedään päivähoitoon, sen tulisi olla maksutonta. Paikka voi olla osa- tai kokoaikainen perheen tilanteen mukaan. Maksuttomuus ei saa tarkoittaa heikompaa laatua.

Tässäkin asiassa on otettu takapakkia.Sipilän hallitus suurensi ryhmäkokoja, aikuisia on liian vähän ja he vaihtuvat tiheään tahtiin. Varhaiskasvattajat venyvät ihailtavalla tavalla mahdottomassa tilanteessa. Mutta ei ole ihme, jos laatu kärsii.

Tutkimukset peräänkuuluttavat lapsiköyhyyden kitkemistä ja vahvaa investointia lasten hyvinvointiin jo ennen syntymää ja kolmen ensimmäisen elinvuoden ajan. Tavoitetta ei voi saavuttaa hetkessä, mutta nyt ollaan menossa täysin väärään suuntaan ja tarvitaan välitön korjausliike.

Lyhyellä tähtäimellä tämä tulisi maksamaan nykyistä enemmän. Varhaislapsuuden kustannuksella säästäminen on kuitenkin sekä inhimillisesti että taloudellisesti absurdia. Yhdysvaltalainen taloustieteen Nobel-palkinnon saaja James Heckman on laajassa tutkimustyössään osoittanut, että investoinnit ihmisen elinkaaren alkuvaiheisiin maksavat itsensä yhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin.

Suomi kykenee investoimaan (siirryt toiseen palveluun). Koska luottoluokitus on vakaa ja korot ovat historiallisen alhaalla, velan otto kannattaa. Riski on pienempi kuin asuntolainassa. Muita vaihtoehtoja ovat kansalliset rahastot, verojen korottaminen tai rahan siirtäminen muista kohteista.

Pienessä maassa ei ole varaa hukata sataatuhatta lasta. Ongelma on tieteellisesti havaittu ja tunnistettu. Ratkaisut ovat olemassa. Vain toteutus puuttuu.

Joona-Hermanni Mäkinen

Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.