Huuda vaan, se helpottaa – ratissa kiroilu on ärsyttävää mutta vaaratonta

Pitkä ajokokemus ei tee hyvää kuskia. Ihminen voi ajaa miljoona kilometriä päin ”peetä”, sanoo liikennepsykologi.

autoilijat
Kuvitus naisesta jonka päästä nousee höyryjä
Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

Hyviä kuljettajia ei ole Suomessa erikseen tutkittu. Se tiedetään, että hyvästä ajokokemuksesta on hyötyä, mutta kaikki ajokokemus ei ole hyvää.

Turussa Liikennekäyttäytymisen riskit ja liikenneonnettomuudet -seminaariin perjantaina osallistunut liikennepsykologi Mika Hatakka sanoo, että paljon ajavat uskovat yleensä olevansa hyviä kuskeja sen seurauksena, että ajavat paljon.

– Edelleen se käsitys tuntuu olevan se. Sanon aina, että ihminen voi ajaa miljoona kilometriä päin peetä. Liiallinen luottamus tekniseen ajotaitoon ei ole hyvästä, jos se kytkeytyy samalla näyttämisen meininkiin.

Ennen sanottiin, että huonossa ajokelissä tai vilkkaassa liikenteessä rattiin kannattaa aina laittaa se perheen kokenein kuski. Niin ikään Turun seminaariin osallistunut neuropsykologi Sari Kukkamaa uskoo, että kokenein ei aina ole paras. Paras kuski on se, jolla on paras stressinsietokyky.

– Se, joka pystyy hillitsemään itsensä, vaikka tyhmä jono ei liiku ja kaikki ajavat tosi tyhmästi. Se tunnehan ruuhkassa herää, eikä sille voi mitään, mutta se tunne pitää voida tunnistaa ja hillitä. Tunnistaa, että ärsyttää ihan sikana, mutta tilanteessa pitää kuitenkin voida käyttäytyä hyvin ja raivota sitten jossain muualla.

Muiden silmissä kaahari näyttää ihmiseltä, jolla on ongelmia

Vakavia liikenneonnettomuuksia tutkijalautakunnassa tutkiva Sari Kukkamaa muistuttaa, että hyvästä ajokokemuksesta ei tietenkään ole haittaa. Mutta jos kuskilla ei ole hyvää itsetuntemusta, kyydissä olijoista ei tunnu, että nyt ollaan hyvän kuskin kyydissä.

Sellaisen kuljettajan kyydissä on erityisen raskasta, joka omasta mielestään erinomaisella ajotaidollaan haluaa näpäyttää arempia ja hitaammin eteneviä.

– Se ei auta mitään, vaikka niitä muita ihmisiä ohittelee, eivät ne muut opi siitä mitään, Kukkamaa sanoo.

Tunkeva ajotapa ei siis kerro ulkopuolisille, että kuski on kokenut vaan, että kuskilla on ongelmia itsensä hallitsemisen kanssa.

Vanhan sanonnan mukaan suomalaismies sietää vaikka vaimon ulkonäön arvostelun, kunhan ei puututa hänen ajamiseensa. Pitkään liikennekäyttäytymistä tutkineen Mika Hatakan mukaan kuljettajan pitää kuitenkin saada palautetta, jos ajaminen on muiden mielestä huonoa.

– Se on yksi tärkeä asia heti ajokortin saannin jälkeen.

Pelkkä ”aja varovasti” -toistelu johtaa harvoin sellaiseen reaktioon, joka hillitsisi vauhdikasta kuskia. Ratkaisu voi olla vedota tunteisiin.

– Jos vaikka oma lapsi on lähdössä ilta viettämään, hänelle voi sanoa, että pidä järki kasassa, olet minulle tärkeä. Kyllä nuoret yleensä tietävät, mikä on tärkeää, mutta tilanne joskus vie, Hatakka sanoo.

Sari Kukkamaa kertoo, että ystävät ottavat hänet vielä kyytiin, vaikka hänellä onkin taipumusta välillä antaa palautetta. Kukkamaan mukaan ennen suun avaamista kannattaa kuitenkin odottaa, että varsinainen tilanne on jo ohi.

– Ei niin, että syytetään. Kannattaa kysyä, että mitä sinun mielestäsi äsken tapahtui ja olisiko siinä voinut toimia jotenkin toisin?

"Idiootiksi” nimittely voi olla hyvästä

Neuropsykologi Kukkamaa antaa kiinnostavan kuvan autoilijoista, joilla on ratin takana tapana räyhätä muiden ajamista. Toisen nimittely vaikkapa idiootiksi voi lisätä liikenneturvallisuutta, kunhan tieto pysyy oman auton sisällä.

– Ääneen huutaminen on ehkä ärsyttävää mutta vaaratonta. Voi vaikka kiroilla, koska se todennäköisesti auttaa ja purkaa aggressiota. Huutaminen on parempaa kuin, että se menee siihen konkreettiseen käyttäytymiseen.

Itsekseen kiroillessa ja huutaessa aivoissa tapahtuu asioita, jotka hillitsevät, että lähdettäisiin näpäyttämään tai kostamaan.

– Se tunne on vähän kuin aalto. Se saavuttaa lakipisteen ja sitten se laskee. Se, että se tunne tuntuu joltakin, ei tarkoita, että pitää heti toimia sen tunteen mukaan.

Mutta moni toimii, ja ihan luonnollisista syistä. Aivojen otsalohkot kehittyvät vielä noin 25-vuotiaiksi saakka.

Pojilla otsalohkojen kehitys on tyttöjä hitaampaa. Varsinkin nuorilla miehillä on liikenteessä vaikeaa, kun kehittymättömät aivot lisäävät riskinottoa ja altistavat huonoille valinnoille.

– Riskinotto näyttää selittävän onnettomuuksia enemmän kuin vähäinen ajokokemus ja ajotaito, Kukkamaa muistuttaa.