Jussi Viitalan kolumni: Apinakin tajuaa, että lasikatot pitää purkaa

Tasa-arvon päivänä pitää miettiä keinoja miesvaltaisuuden purkamiseksi. Jussi Viitala on löytänyt kongonsimpanssien naaraiden keskinäisestä solidaarisuudesta esimerkin miten urosten kukkoilu estetään.

tasa-arvo
Jussi Viitala.
Onni Koivisto / Yle

Metoo-kampanja on nostanut esiin sukupuolten erilaisen vallanjaon. Vaikka Suomessa on päästy pitkälle kohti tasa-arvoa, elämme edelleen miesten maailmassa. Se näkyy myös seksuaalisena häirintänä, joka on vallankäytön ikävin muoto.

Ihmisen käyttäytymiselle on aina monenlaisia perusteita – sekä kulttuurisia että geneettisiä. On osoitettu, että geneettisillä tekijöillä (siirryt toiseen palveluun) on merkitystä jopa poliittisen kannan muodostumiselle ainakin akselilla liberaali – konservatiivi. Tällainen havainto panee ounastelemaan, että evoluutiolla olisi ihmisen käyttäytymisen kanssa jotain tekemistä. Onhan sosiaalisuutemme osa yhteistä apinaperimää.

Vertaileva tutkimus on yksi keino selvitellä ilmiöiden evolutiivisia taustoja. Ihmisen käyttäytymisen kannalta kiinnostuksen kohteiksi nousevat sisarlajimme kongonsimpanssi eli bonobo ja simpanssi. Vaikka olemme kehittyneet selvästi omaan suuntaamme, olemme monessa asiassa näiden kahden muun simpanssilajin välimaastossa.

Meillä kaikilla kolmella urokset ovat fyysisesti keskimäärin vähän suurempia ja vahvempia kuin naaraat. Tämä ei kuitenkaan ole ollut valtarakenteiden muodostumisessa määräävä tekijä, vaan se on ennen muuta kyky rakentaa liittoutumia.

Kummankin sisarlajimme naaraat yleensä siirtyvät aikuistuessaan uuteen laumaan, mikä estää liiallisen sukusiitoksen. Niinpä simpanssiurosten liittoumissa sukulaisuus on usein tärkein tekijä. Joka tapauksessa urokset liittoutuvat kasvinkumppaniensa kanssa. Ne ovat rakentaneet machokulttuurin, jossa urokset aikuistuessaan alkavat terrorisoida naaraita niin kauan, että ne tunnustavat urokset ylemmikseen. Simpanssiyhteisössä kaikkinainen naaraiden häirintä – myös seksuaalinen on varsin tavallista.

Kukkoileva uros saa vastaansa jopa kolme – neljä vihaista naarasta ja saa sellaisen rökityksen, että osaa vastedes käyttäytyä siivosti.

Vaikka Kongonsimpanssien eli bonoboiden naaraat ovat tulleet eri laumoista eivätkä ole keskenään sukua, ne ovat kehittäneet naaraiden keskinäisen solidaarisuuden (siirryt toiseen palveluun) urosten aggressiota vastaan. Vaikka urokset ovat vahvempia, kukkoileva uros saa vastaansa jopa kolme – neljä vihaista naarasta ja saa sellaisen rökityksen, että osaa vastedes käyttäytyä siivosti. Niinpä uroksista on tullut mammanpoikia, joiden sosiaalinen asema määräytyy pääasiassa niiden äidin aseman perusteella.

Naaraiden dominanssista seuraa, että bonoboyhteisö on erinomaisen rauhanomainen simpansseihin verrattuna. Yksilöiden väliset sosiaaliset jännitteet laukaistaan homo- tai heteroseksillä, ja suoranaista aggressiota esiintyy paljon vähemmän kuin simpanssilla. Jopa naapuruksina elävien bonobolaumojen kohtaamiset ovat yleensä rauhanomaisia ja ne voivat hetkittäin sekoittua keskenään. Simpansseille tämä on täysin mahdotonta, sillä laumat elävät jatkuvassa keskinäisessä sotatilassa.

Ihminen näyttäisi vallankäytön rakenteeltaan olevan tällä hetkellä lähempänä simpanssia. Vallan ytimessä näyttävät olevan hyväveli verkostot. Tärkeimmät päätökset tehdään usein kuvaannollisesti ja usein toriasiallisestikin herrojen saunailloissa. Virallinen päätäntäelin on sitten vain kumileimasin. Kontrollin ulkopuolella oleva valta johtaa aina myös vallan väärinkäyttöön.

Sukupuolten vastakkainasettelu tuskin tuottaa tasapainoa eikä varmaankaan ole koko yhteisön kannalta paras mahdollinen asetelma.

On helppo asettua naisasialiikkeen ajatusmaailmaan, kun se pyrkii hyväsisar-yhteisrintamalla murentamaan miesten ylivaltaa. Bonoboesimerkki osoittaa, että sellainen on mahdollista. Sukupuolten vastakkainasettelu tuskin kuitenkaan tuottaa tasapainoa eikä varmaankaan ole koko yhteisön kannalta paras mahdollinen asetelma.

Uskon, että naisten keskinäinen verkostoituminen on asiaintilan muuttamiseksi välttämätöntä. Silti mielestäni ihanteellisin tilanne on sukupuolineutraali verkostoituminen, jossa yhteistyökumppanit olisivat niin sisaria kuin veljiäkin. Muistelen, että aikoinaan tällainen verkostoituminen onnistui ainakin nuorten ekologian tutkijoiden kesken yhteisiä saunailtoja myöten.

Sukupuolineutraali verkostoituminen edellyttää kunnioitusta sukupuolesta ja kaikista muista, yhteistyön kannalta epäolennaisista seikoista riippumatta. Kunnioituksen oppiminen voi kuitenkin olla nykyajan narsistisille oman tiensä kulkijoille vaikea läksy.

Simpanssi on kehittänyt kovan machokulttuurin ja bonobo naarasvallan. Voisiko ihminen kehittää niin tasa-arvoisen demokratian, että se poistaisi kaikki lasikatot ja häirinnän?

Jussi Viitala

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija. Viitalaa kiinnostavat eläimet ja ihmiset ja suhde luontoon.