Taksien uusi aika tuo rattiin jopa tuhansia uusia kuskeja – luvassa varma työpaikka, mutta epätasaiset tienestit

Heinäkuusta alkaen taksikuskiksi voi ryhtyä lähes kuka tahansa. Osa ansainnee hyvin, osalle syksyn sävel voi olla juicemainen "katu täyttyy kuljettajista, elämä on tienaamista".

taksiliikenne (liikenne)
Kuvituskuva
Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

Taksikurssin kouluttaja Jetti Myllö heittää heti kiperän kysymyksen.

– Kalliossa on Ensimmäinen, Toinen, Kolmas, Neljäs ja Viides linja, mutta myös Kuudes linja. Tietääkö kukaan mikä se on? Myllö kysyy.

Luokassa istuvat viisitoista pääosin 20–40-vuotiasta miesoppilasta katsovat Myllöä ja taululle heijastettua karttaa, mutta kukaan ei keksi vastausta.

Kuudes linja on Hämeentien varrella sijaitseva yökerho, Myllö auttaa. Helsingin väyläopista laskeudutaan kantakaupungin hotelleihin. Moni on nimetty katunsa mukaan: Anna Annankadulla, Fabian Fabianinkadulla ja Albert Albertinkadulla.

– Entä millä kadulla sijaitsee hotelli Aleksanteri? Myllö kysyy.

– Aleksanterinkadulla, yksi oppilas vastaa, ja Myllö naurahtaa.

– No niin, te menitte tähän retkuun! Aleksanterikin sijaitsee Albertinkadulla.

Opiskelua taksikurssilla
Kouluttaja Jetti Myllö opettaa Helsingin paikallistuntemusta taksikoululaisille.Mikko Koski / Yle

Ollaan taksiyhtiö Kovasen eli nykyään ruotsalais-yhdysvaltalaisen Cabonlinen koulutustiloissa Helsingin Vallilassa.

Tänä keväänä käydään Suomen historian viimeiset pakolliset taksinkuljettajakurssit. Heinäkuussa markkina vapautuu liikennepalvelulain tullessa voimaan, ja sen jälkeen vain taksinkuljettajan ajokoe on pakollinen. Kurssia ei ole enää pakko suorittaa, eli tiedot voi hankkia muin tavoin.

Tähän asti taksinkuljettajan työ on ollut keskiaikaisia kiltoja muistuttava suljettu järjestelmä, jossa autojen ja kuljettajien määrä on ollut rajattu. Kun markkina vapautuu, kaduilla saa ajaa juuri niin monta taksia kuin yrittäjät näkevät itse hyväksi.

Uusia kuljettajia odotetaan alalle satoja, ellei tuhansia. Yksi heistä on Kovasen tiloissa keskirivillä istuva helsinkiläinen Hannu Iskanius, 58, joka nyt elämäntilanteen ja töiden salliessa haluaa ryhtyä sivutoimiseksi kuskiksi.

– Olen oikeastaan koko ikäni ollut työssä asiakaspalvelu- ja myyntitehtävissä. Asiakaspalvelu on verissä, ja olen saanut sellaisen kuvan että osa-aikaisena kuljettajana pystyn aika pitkälle määrittämään oman työaikani, Iskanius kertoo.

Taksinkuljettajan perusurapolut ovat samat kuin aiemminkin, eli toimia yrittäjänä tai ajaa toiselle yrittäjälle renkinä. Käytännön vaatimukset kuitenkin väljenevät:

Grafiikka jossa kerrotaan taksikuskin kolme vaihtoehtoa
Yle Uutisgrafiikka

Alalletulo helpottuu huomattavasti. Käytännössä kuljettajalta vaaditaan vain ajokortti ja kevyehkön ajolupakokeen läpäisy. Siinä testataan turvallisuutta, asiakaspalvelua ja oman kunnan paikallistuntemusta.

Kun kokeen läpäisee, Utsjoen paikallistuntemuksella voi ajaa taksia vaikka Hangossa – ja toisinpäin.

Vastapainoksi rikosrekisteri syynätään väkivalta-, seksuaali-, omaisuus- ja liikennerikkomusten osalta aiempaa tarkemmin.

Taksiksi käy vaikka kuorma-auto

Kalustoksi kelpaavat melkein kaikki muut ajoneuvot paitsi mopo ja linja-auto. Esimerkiksi kuorma-autoyrittäjä voi pelkällä ilmoituksella käyttää ajoneuvoaan myös taksikäytössä, kunhan hankkii ajoneuvoon maksujärjestelmän. Jos yrittäjä ajaa itse, hän tarvitsee myös taksinkuljettajan ajoluvan.

Tämä ei tarkoita, että mikä tahansa puhkiajettu rassi kelpaisi. Taksiyhtiöt määrittävät, millainen kalusto sopii kunkin yhtiön brändin alle. Onnibusin perustaja Pekka Möttö, nykyään liikennepalveluyhtiö Tuup Oy:n ja sen kimppataksipalvelu Kyydin toimitusjohtaja, kertoo kriteereistä puhelinhaastattelussa näin:

– Mulla on tuossa pihalla oma vanha pikkuauto, joka ollut lasten käytössä. Ei tuolla kyllä meidän verkostossa ajeta. En voi kertoa mikä auto se on, muuten kaverit nauravat mulle, Möttö sanoo.

Ihan millä tahansa ajoneuvolla ei voi lähteä ajamaan.

Uberin Suomen-maajohtaja Joel Järvinen

Myös markkinoille palaavalla Uberilla on kalustokriteereitä, joita yhtiö ei vielä avaa tarkemmin.

– Ihan millä tahansa ajoneuvolla ei voi lähteä ajamaan. Meillä on perinteisesti ollut henkilöautoja ja niille tiettyjä vaatimuksia. Tarkkoja vaatimuksia ei ole Suomen kohdalta vielä määritelty, yhtiön Suomen-maajohtaja Joel Järvinen sanoo.

Uberin ajaminen omalla autolla ja pelkällä kuljettajanluvalla ei ole sallittua. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi korostaa, että jokainen omalla autolla Uberia ajava tarvitsee myös yrittäjäluvan eli taksiliikenneluvan.

Katu täyttyy kuljettajista?

Vaikka kriteerit kevenevät, yhtiöillä on kova työ haalia lisäkuljettajia ammatin pariin.

– Rehellisesti sanottuna koko alalla on vaikeuksia rekrytoida tällä hetkellä. Taksinkuljettajan ammatilla ei ole sellaista arvostusta kuin se ansaitsisi, ja toinen syy on että meidän pitää ajaa kun asiakkaat ovat liikkeellä, mikä tarkoittaa vuorotyötä, Kovasen ja Cabonline Finlandin toimitusjohtaja Topi Simola sanoo.

Cabonline rekrytoi parhaillaan jopa kahtasataa kuljettajaa lisää. Uber on puhunut jopa muutaman tuhannen ajoneuvon lisätarpeesta tarjoamaan vähintään satunnaiskyytejä pääkaupunkiseudulla. Tuup Oy:n Möttö houkuttelee parhaillaan kuskeja riveihinsä, ja myös monet muut yhtiöt ovat apajilla.

– Uudessa maailmassa tarvitaan merkittävä määrä kapasiteettia, jotta toiminta on uskottavaa, Möttö sanoo.

Takseja tolpalla.
Mikko Koski / Yle

Toisin sanoen firmat taistelevat mielikuvista. Minkä yhtiön asiakas heinäkuusta alkaen valitsee ensimmäisenä, eli minkä firman välityskeskukseen soittaa tai mitä sovellusta käyttää puhelimessaan? Siitä paalupaikasta firmat taistelevat.

Asiakas odottaa saavansa taksin nopeasti, mikä tarkoittaa että jokaisella firmalla pitää olla riittävästi autoja liikenteessä.

– Toivon, että tullaan ottamaan Uberin kanssa yhteen verisesti, mutta veljellisessä hengessä. Ellei me pärjätä kotikentällä, niin voidaan katsoa vain peiliin, Möttö jatkaa.

Uutta on, että taksitolpilla voi näkyä heinäkuusta eteenpäin sellaisiakin autoja, joissa ei ole taksitunnuksia. Taksin katolla olevan keltamustan valaisimen käyttö muuttuu vapaaehtoiseksi, mutta taksitolpat ovat julkisia paikkoja, joille jokainen yrittäjä voi tulla tarjoamaan kyytejään.

Elämä on tienaamista?

Kun kuskeja tulee lisää, jaettavaa ei riitä yhtä paljon jokaista kuskia kohti.

Yhtiötkin tunnustavat suoraan, että kuljettajat jakautunevat uusilla markkinoilla nykyistä useampaan kerrokseen. Osa tienaa hyvin ja tasaisesti, mutta toisessa päässä on kuljettajia jotka ajavat pitkiä vuoroja ilman sanottavia tienestejä.

– Varmasti pitkää päivää ajaviakin tulee. Mutta tärkeää on myös pitää kuljettaja tyytyväisenä. He hakeutuvat sinne, missä on parhaat oltavat, Pekka Möttö sanoo.

Taksiliitto pelkää, että kiusaus pimeiden kyytien tarjoamiseen kasvaa etenkin kuljettajilla, jotka tarjoavat kyytejään sovellusten kautta tai suoraan asiakkaille.

Harmaan talouden näkökulmasta tässä on syntymässä aikamoinen reikä.

Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen

Tähän asti taksamittarit ovat tallettaneet kaikki kyydit, mutta uusilla markkinoilla niitä ei enää vaadita. Laki vaatii järjestelmän, jolla kyyti hinnoitellaan ja josta asiakas voi saada kuitin, mutta varsinaista kassaa ei tarvitse pitää.

– Tässä todetaan kerralla taksiyrittäjille, ettette te tarvitse mitään kassakonetta, sen kun laitatte rahat omaan taskuun. Harmaan talouden näkökulmasta tässä on syntymässä aikamoinen reikä, Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen sanoo.

Toisaalta uuden markkinan joustavuus tarjoaa kuskeille aiempaa enemmän mahdollisuuksia tienata ja kehittää palveluaan omaehtoisesti. Omalla autolla voi tarjota kyytejä vaikka kuinka monen eri välittäjän tai sovelluksen kautta, mikäli ei ole sopinut kenenkään kanssa yksinoikeudesta.

Lisäksi firmat uskovat, että suomalaisten taksinuukuus hellittää jos kyydit markkinamuutoksen myötä halpenevat.

– Erityisesti toivotaan, että saadaan kuluttajille taksi arkeen, Cabonlinen toimitusjohtaja Topi Simola sanoo.

Hannu Iskanius
Hannu Iskanius kurssittautuu taksinkuljettajaksi.Mikko Koski / Yle

"Varmasti alkuvaiheessa on aikamoinen ryysis"

Tunti on kulunut Kovasen opetusluokassa, ja Helsingin kantakaupungin isoimmat hotellit on käyty läpi.

Kouluttaja Jetti Myllö muistelee vielä parin vuoden takaista tapausta.

– Hain kyydin Punavuoresta Pursimiehenkadulta. Asiakas sanoi, että nyt mennään pohjoiseen. Kelasin, että hän tarkoittaa varmaan Vantaata tai jotain vastaavaa.

– Asiakas sanoikin, että mennään Kampin kauppakeskukseen. Hän ei ollut käynyt Bulevardin pohjoispuolella kolmeen vuoteen. Oli Etelä-Helsingin poikia, Myllö hymähtää.

Iskanius katselee jo katukylttejä tulevan taksikuskin silmin. Hän painaa katuja mieleensä ja miettii reittejä. Paikallistuntemuksella on vielä navigaattoriaikakaudellakin merkitystä, ainakin ammattiylpeyden ja uskottavuuden kannalta.

Muutoksen hyväksi puoleksi ennustetaan sitä, että kun asiakas voi kunkin yhtiön kohdalla äänestää jaloillaan, palvelun laatu paranee. Iskaniuskin suhtautuu historialliseen murrokseen positiivisesti.

– Varmasti alkuvaiheessa on aikamoinen ryysis tuolla kaduilla, mutta uskon, että pitkässä juoksussa asiat selkiytyvät. Uudistuksessa on myös positiivisia puolia. Kuluttaja määrittelee, kenen palveluksia käyttää, ja jokainen löytää sen oman palvelunsa.