Lapin koulut saavat sesonkioppilaita kausityöläisten ja talvipakolaisten lapsista – "Aina pitää muutama ylimääräinen kirja tilata yllättäen muuttavia varten"

Lapin kouluihin tulee talvisaikaan kymmeniä uusia oppilaita muutamaksi kuukaudeksi tai pisimmillään lukuvuodeksi. Honkajokelainen Frans Leivo käy loppukevään Kolarin peruskoulua.

etätyö
Levin mökkejä, taustalla Kittilän kultakaivos
Mökkejä Kittilän LevilläJukka Brusila

Joukko kahdeksasluokkalaisia seisoskelee Kolarin paloaseman pihamaalla ja käy vuoroin kokeilemassa tynnyrissä loimottavien lieskojen tyynnyttämistä vaahtosammuttimella. Kuka innokkaammin, kuka vasta maanittelun jälkeen. Frans Leivolle tulipalon sammutus ei ole koulupäivän ainoa erikoisuus, vaan koko alkuviikko on ollut yhtä poikkeusta: uudet luokkakaverit, lyhyemmät oppitunnit, isompi koulu ja sen mukainen hälinä.

Pohjois-Satakunnan poika päätyi kevääksi Kolarin peruskouluun, koska kevät Lapissa oli äiti Minna Rannilan pitkään kypsytelty toive. Rannila kertoo haaveilleensa lomaa pidemmästä oleilusta Lapissa ainakin viidentoista vuoden ajan. Lapin hulluus on vielä vanhempaa perua.

– Heti lapsena tuntui, että täällä on hirveän kiva olla. Kun nuorena pääsi itse reissaamaan, niin minä lähdin aina Lappiin kun muut lähtivät etelään, Minna Rannila naurahtaa.

Lappi-faniksi ilmoittautuu myös poika,

– No todellakin!

Ajatus keväästä Lapissa ja koulunkäynnistä Kolarissa ei kuitenkaan heti saanut Frans Leivon varauksetonta kannatusta.

– No aluksi ajattelin, että ei ehkä oikeastaan kun kaverit jää Honkajoelle ja se tuntui jotenkin monimutkaiselta. Sitten mietin pari kertaa ja ajattelin, että no miksei. Päätin sitten, että lähdetään mukaan, koululainen selvittää reippaasti ja valintaansa tyytyväisen oloisena.

Minna Rannila ja Frans Leivo
Minna Rannila poikansa Frans Leivon kanssa matkalla Ylläksen rinteeseen.Minna Rannilan kotialbumi

Valokuituverkosta helpotus työntekoon

Perhe pitää majaa omalla mökillä, jonne vedetyt valokuituyhteydet helpottavat Minna Rannilan työntekoa Pohjanmaalla sijaitsevassa perheyrityksessä.

– Varsinkin sesonkina täällä ovat kuulemma olleet mokkulat tukossa eikä tietoliikenne ole kulkenut, mutta nyt kulkee, Rannila kertoo. Vaikka työnteko saattaa keväthankien kimmeltäessä hetkellisesti siirtyä hiihtolenkin tieltä, ei elämä Ylläksellä tietysti pelkkää lomaa ole.

– Täällä on aina ennen oltu lomalla, mutta nyt ei mennäkään joka ilta pizzalle, vaan tehdään kotiruokaa ja pestään pyykkiä. Arjen sovittaminen tänne on haasteellista, mutta uskon kyllä että se onnistuu.

Ylläksen ja Levin alueen koulut ovat vuosien varrella tottuneet sesonkioppilaisiin, joiden vanhemmat tulevat tunturikeskuksiin sesonkitöihin tai vaikkapa vuorotteluvapaalle tai etätöihin. Levin Sirkan koulun johtajaa sijaistava Anne Silvander kertoo, että alkuvuoden aikana Sirkan kouluun on tullut neljä uutta uutta oppilasta ja vielä toukokuussa tulee yksi, joka käy koulua toukokuun ja elokuun.

– Oppilaiden vaihtuvuus on Sirkan koululla tuttua ja se otetaan huomioon tarviketilauksissakin. Aina pitää tilata muutama ylimääräinen kirja ja värikynäpaketti yllättäen muuttavia varten, kertoo Silvander. Hän uskoo, että sama meno vähintäänkin jatkuu ja kenties kiihtyykin, niin paljon Leviin satsataan.

Kolarin peruskoulun kahdeksasluokkalaisia tutustumassa Kolarin paloasemalla
Frans Leivo ja joukko kolarilaisia kahdeksasluokkalaisia tutustumassa Kolarin paloasemalla.Annu Passoja / Yle

Opetussuunnitelman vapaus aiheuttaa säätämistä

Perusopetuslaki velvoittaa kunnan järjestämään koulupaikan työn perässä tulleiden lapsille, mutta ei silloin, jos perhe tulee vaikkapa kolmeksi viikoksi lomailemaan.

– Silloin koulunkäynti täytyy järjestää muuten. Suomessahan ei ole koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus on. Eli lähtökoulun ja perheen pitää suunnitella oppivelvollisuuden suorittaminen, toteaa opetustoimen ylitarkastaja Kari Torikka Lapin aluehallintovirastosta.

Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että oma koulu antaa tehtävät matkaan ja vanhemmat huolehtivat että ne tulevat tehtyä ja asiat opiskeltua.

– Olen kyllä kuullut siitäkin, että jos perheellä on sidoksia kuntaan, niin lapsi on saattanut käydä serkkujensa mukana koulussa, Torikka kertoo.

Kolarissakin etelän vaihto-oppilaita on nähty iät ja ajat, kertoo Kolarin peruskoulun rehtori Anna-Maria Palo. Rehtorin todistuksen mukaan he ovat solahtaneet joukkoon hyvin, vaikka aina ei esimerkiksi omaa valinnaisainetta ole Lapin koulussa tarjolla.

– Siinä voi olla jonkun verran säätämistä. Ja sitten on se, että valtakunnallinen opetussuunnitelma ei sanele, kuinka monta vuosiviikkotuntia pitää olla tietyssä aineessa. Käytännössä siis muualta tuleva oppilas voi jossain aineessa olla muita hieman edellä ja jossain sitten hieman jäljessä.

Nou Hätä-pelastusharjoitus Kolarin paloasemalla
Frans Leivo osallistui luokkakavereidensa kanssa Nou hätä-harjoitukseen Kolarin paloasemalla.Annu Passoja / Yle

"Toukokuu on kuulemma hienoin kuukausi"

Palon mukaan asiat hoituvat melko pienin järjestelyin, vaikka koulukohtaisia eroja on entistä enemmän valinnaisaineissa ja siinä, missä järjestyksessä asioita opiskellaan. Tarvittaessa järjestetään tukiopetusta tai sitten muuta tekemistä oppitunnin ajaksi, jos uusi tulija on jo asian opiskellut, kuten Frans Leivo uskonnon ja kemian asiat.

Ylläksen rinteet, reilit ja hyppyrit hyvin tunteva 14-vuotias vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, että kerrankin saa laskea niin kauan kun lunta riittää.

– Hiihtolomat ja joululomat ovat pahimpia siinä kohtaa, kun joutuu lopettamaan laskettelun ja arki koittaa etelässä, koululainen kertoo ennen kuin vaihtaa toppavaatteet, pakkaa jälleen kerran sukset ja lähtee äitinsä kanssa rinteeseen. Kotimatkalle farmariauto pakataan vasta juhannuksen alla, sen jälkeen kun Frans on käynyt rippikoulun Kolarissa.

Ulkoilmasta nauttiva kaksikko uskoo viihtyvänsä vielä silloinkin, kun rinteet ovat vihreät ja hiihtoladut muuttuneet lätäköiksi.

– Sitten otetaan polkupyörät ja lenkkitossut. En ole koskaan ollut toukokuuta Lapissa ja kaikki sanovat, että se on hienoin kuukausi. Nyt sitten nähdään sekin, iloitsee Minna Rannila.