A-teema suomalaisen huippu-urheilun jäljillä – Tässä keskusteluun osallistuneet vieraat

Miten suomalainen huippu-urheilu nostetaan uuteen nousuun? Kymmenen keskustelijaa aukoi alan solmuja A-teemassa.

A-teema
Palkintokoroke ja teksti "Hukattu huippu-urheilu"
Miten suomalainen huippu-urheilu nostetaan uuteen nousuun? Kymmenen keskustelijaa aukoo alan solmuja illan A-teemassa.

Suomalainen huippu-urheilu ja sen johtaminen ovat ajankohtaisia puheenaiheita juuri nyt. Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikölle etsitään parhaillaan uutta johtajaa ja saman aikaan ilmassa on kysymys huippu-urheilun tasosta Suomessa.

Suomalaisten urheilijoiden mitalisaalis on ollut muita pohjoismaita pienempi, vaikka urheilujohdon visiossa olemme Pohjoismaiden paras urheilumaa vuoteen 2020 mennessä. Millä keinoilla nousemme urheilun huipulle?

A-teemassa puhuttiin suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuudesta kymmenen keskustelijan voimin. Aiheena oli raha, johtaminen ja arvostus ja keskustelijoina monipuolinen kattaus ihmisiä urheilun pyörteistä.

Tommi Evilä, valmennuspäällikkö, Tampereen kaupunkivalmennuskeskus

Valmennuspäällikkö ja entinen pituushyppääjä Tommi Evilä
imago sportfotodienst

Tommi Evilä on aktiiviuransa päättänyt pituushyppääjä, jonka paras saavutus arvokisoissa on pronssimitali Helsingin MM-kisoissa 2005. Hän toimii tällä hetkellä Tampereen kaupunkivalmennuskeskuksen valmennuspäällikkönä. Kaupunkivalmennuskeskusten tavoitteena on saada lahjakkaimmille ja motivoituneimmille urheilijoille paras mahdollinen valmennus paikassa, jossa osaaminen ja olosuhteet kohtaavat.

Evilä harmittelee, että suomalaisessa urheilussa ei ole yhtä paljon sponsorirahaa kuin muissa maissa.

– Muualla huippu-urheilu on ehkä arvostetumpaa, ja siksi löytyy myös enemmän sponsoreita.

Hän ei tuijottaisi urheilusaavutuksissa pelkkiä mitaleita, vaan kehottaa arvostamaan myös MM-kisojen pistesijoja. Mitalikatoa hän selittää muun muassa kilpailun kovenemisella.

Tommi Evilä liputtaa kuitenkin huippu-urheilun puolesta ja näkee sillä yhteiskunnallisen merkityksen.

– Liikunnalla itsessään on äärimmäisen suuri merkitys ja myös sillä, että voi olla ylpeä maansa saavutuksista.

Matti Haavisto, hiihdon tuleva päävalmentaja

Matti Haavisto.
Lehtikuva / Markku Ulander

Matti Haavisto aloittaa kesäkuussa 2018 hiihdon päävalmentajana. Tällä hetkellä hän toimii Krista Pärmäkosken henkilökohtaisena valmentajana ja hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkönä.

Haavisto uskoo, että pienellä venymisellä Pyeongchangin talviolympialaisista olisi voinut tulla enemmänkin mitaleja.

– Kerttu Niskanen oli päämatkallaan kuudes ja viestissäkin olisi ollut ehkä mahdollisuuksia, arvelee Haavisto.

Haaviston mukaan hiihtäjien paras kärki on nykyisellään kapea, mutta nuorista on tulossa uusia haastajia.

– Kolmen edellisen vuoden huonot talvet näkyvät kuitenkin hiihtoa harrastavien nuorten määrissä, sanoo Haavisto.

Norjan menestyksen taustalla ovat Haaviston mukaan perheiden suhde liikuntaan ja urheilun yleinen arvostus.

– Norjassa liikutaan lastentarhasta lähtien ja liikkuminen lähtee perheistä. Heillä on liikkuva elämäntapa ja meillä istutaan sohvalla pelaamassa pleikkaa. Norjassa myös arvostetaan urheilua ja erityisesti hiihtoa ja heille on kunnia-asia, että ollaan hyviä hiihdossa.

Sami Jauhojärvi, entinen kilpahiihtäjä

Kilpahiihtouransa lopettanut Sami Jauhojärvi
AOP / Timo Korhonen

Parisprintin olympiamitalisti ja kolminkertainen MM-pronssimitalisti Sami “Musti” Jauhojärvi ilmoitti viime vuonna lopettavansa uransa arvokisatasolla. Hän toimi Ylen asiantuntijana Pyeongchangin talviolympialaisissa.

Jauhojärven mukaan Suomesta nousee liian vähän huippu-urheilijoita. Hän ei kuitenkaan suostu syyttämään olosuhteita tai rahoitusta, vaan kääntää katseensa koteihin.

– Nykyään vanhemmilla ei ole minkäänlaista hajua siitä, miten huippu-urheilijaksi kasvetaan. Meillä ei ole massaa, mistä lähteä kasvattamaan huippu-urheilijoita, Jauhojärvi summaa.

Hän näkee ongelmia myös urheilun tukemisessa Suomessa.

– Tukea saa, kun on päässyt huipulle, mutta huipulle pääsemiseen sitä ei tahdo löytyä. Kela on valitettavasti monen urheilijan kovin sponsori, tilittää Jauhojärvi.

Sami Jauhojärven mielestä mielikuva huippu-urheilusta voisi olla nykyistä parempi.

– Tietynlainen valittamisen kulttuuri pitäisi saada käännettyä sekä urheilun että median osalta. Voisi puhua siitäkin, kuinka mahtavaa on olla huippu- urheilija ja että voi olla olemassa yksilöurheilijoita, jotka tienaavat kuusinumeroisia Suomessakin.

Kari-Pekka Kyrö, hiihdon entinen päävalmentaja

Hiihdon päävalmentajana vuosina 1998-2001 toiminut Kari-Pekka Kyrö
Roni Rekomaa / Lehtikuva

Kari-Pekka Kyrö toimi Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1998–2001. Hänen uransa päättyi MM-kisojen dopingskandaaliin Lahdessa vuonna 2001, kun kuusi suomalaishiihtäjää kärysi dopingin käytöstä. Kyrön saama kansainvälinen toimitsijakielto purettiin toukokuussa 2017.

Kari-Pekka Kyrö arvostelee kovin sanoin nykyistä urheilujohtamista.

– Meidän urheilujärjestelmä on massiivinen, mutta se on tehoton. Koko systeemi on kasattu väärin päin. Urheilijan ja valmentajan näkökulma ei näy tarpeeksi, sanoo Kyrö.

Kyrön mielestä Suomessa ei pitäisi olla pelkästään lajivalmentajia, vaan myös ominaisuusvalmentajia, jotka toimivat yli lajirajojen.

– Tarvitaan ravinto-, lihas- ja kestävyysvalmentajia, jotka auttavat eri lajien urheilijahuippuja. Näin toimitaan esimerkiksi Norjassa ja tulosta syntyy.

Kati Lehtonen, tutkija, LIKES

Kati Lehtonen
Esa Fills / Yle

Kati Lehtonen on entinen maajoukkuetason hiihtäjä, joka lopetti hiihtouransa 1990-luvulla. Lehtonen työskentelee nykyään tutkijana Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESissä.

Kati Lehtonen väitteli tohtoriksi syksyllä 2017 suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteista ja verkostoista.

– Pahimmillaan voi olla niin, että samat ihmiset voivat vuorollaan olla edunsaajia, rahan jakajia ja vielä rahojen käytön valvojia.

Lehtosen mukaan pienet piirit eivät kuitenkaan ole pelkästään urheilulle ominaisia.

– Muutoksen näkökulmasta kuvio on ongelmallinen. Eihän sitä muutosta kerta kaikkiaan tule, jos samat ihmiset pyörittävät systeemiä aina vähän eri tuolilta, arvioi Lehtonen.

Suomen Olympiakomitea ei tällä hetkellä Lehtosen mielestä hahmota tehtäväänsä kyllin kirkkaasti.

– Työn ja toiminnan sisältö on siellä Olympiakomiteassa vähän sekaisin, että ketä ja mitä varten se on olemassa.

Lehtosen mielestä huippu-urheiluyksikön tehtävä pitäisi rajata tarkemmin.

– Huippu-urheiluyksikön pitäisi olla täysin itsenäinen. Se ei saisi sotkeentua millään tavalla esimerkiksi junioriurheiluun, joka olisi luontainen toiminta-alue muulle Olympiakomitealle.

Jari Lämsä, asiantuntija, KIHU

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen asiantuntija Jari Lämsä
KIHU

Jari Lämsä työskentelee asiantuntijana Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUssa Jyväskylässä. Lämsän sanotaan olevan eräänlainen kävelevä urheilun tietosanakirja.

– Historiallisesti ajatellen suomalaisessa huippu-urheilussa ollaan menty alaspäin koko ajan, mutta ehkä jonkinlainen pohja on jo saavutettu. Suomen menestys on ollut 2010-luvulla pääosin naisten ansiota, muistuttaa Jari Lämsä.

Jari Lämsä pitää sekavana suomalaista käytäntöä, jossa urheilun valtaa on sekä valtiolla että järjestöillä.

– Ruotsissa ja Norjassa toteutetaan urheiluliikemallia, joka perustuu demokraattiseen päätöksentekoon. Meillä tällaista demokraattista mallia ei ole.

Lämsän mukaan Suomessa ollaan myöhäisherännäisiä ammattilaisurheilun ja markkinavetoisen urheilun suhteen. Myös huippu-urheiluyksikön asema mietityttää Lämsää.

– Olympiakomitean huippu-urheiluyksiköllä ei ole tarpeeksi valtaa eikä resursseja. Voisi myös kysyä, miksi valtio ei perusta huippu-urheiluyksikköä itse.

Kristiina Mäkelä, kolmiloikkaaja

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä
SUL / Mika Kanerva

Kristiina Mäkelä eteni olympiafinaaliin Riossa 2016 ensimmäisenä suomalaisena kolmiloikkaajana 40 vuoteen. Mäkelä opiskelee Helsingissä ja edustaa Orimattilan Jymyä.
Mäkelä toivoisi, että tukijärjestelmässä ei elettäisi vain vuosi kerrallaan, vaan katsottaisiin pidemmälle.

– Olympiavuoden jälkeen minun ei tarvinnut ajatella yhtään raha-asioita, vaan oli mahdollista miettiä, mitä tarvitsen ja pitäisikö harjoitteluun lisätä vielä joku osa-alue. Siitä tuli rauhallinen olo ja sai vain keskittyä työntekoon.

Hyvin rahoitettu harjoitteluvuosi ei kuitenkaan tuonut odotettuja tuloksia, ja seuraavalle vuodelle tuet jo puolittuivat.

Mäkelän mielestä kannattaisi panostaa pitkäjänteisemmin potentiaalisiin urheilijoihin.

– Suurinta tukea saa vasta kun on mitalin syrjässä kiinni, vaikka kipeämmin tukea tarvitsisi niihin tuloksiin etenemiseen.

Jarmo Mäkelä, toimitusjohtaja, Suomen Urheiluliitto

Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä
SUL / Tapio Nevalainen

Jarmo Mäkelä on johtanut Suomen Urheiluliittoa vuodesta 2012 lähtien. Suomen Urheiluliitto on yleisurheilun kansallinen lajiliitto ja kansainvälisen yleisurheiluliiton jäsen. Jarmo Mäkelä on toiminut useissa arvokilpailuissa Suomen joukkueen johtotehtävissä.

Mäkelän mukaan huippu-urheilijoita ei tuoteta Suomessa tarpeeksi ja tilanteesta on syytä olla huolissaan.

– Jääkiekossa on satsattu paljon seurakenttään ja siksi on päästy korkealle tasolle.

Jarmo Mäkelä löytää suomalaisten huonolle menestykselle luonnollisen selityksen.

– Huippu-urheilu on käynyt globaaliksi. Suomi pärjäsi vielä 20- ja 30-luvuilla hyvin, mutta pienten maiden asema on nyt muuttunut.

Hän harmittelee, ettei Suomessa ole tehty linjauksia lajivalikoiman suhteen.

– Moni pieni maa on tehnyt raakoja linjauksia ja keskittynyt muutamaan lajiin, mutta Suomessa on totuttu lajien kirjoon.

Mikko Salonen, toimitusjohtaja, Suomen Olympiakomitea

Suomen Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen
AOP / Jarno Kuusinen

Suunnistustaustainen Mikko Salonen on johtanut Suomen Olympiakomiteaa elokuusta 2017 lähtien. Saman vuoden alussa Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo ry sulautettiin lopullisesti Olympiakomiteaan.

Olympiakomitean rooliksi määriteltiin huippu-urheilun kehittäminen ja suomalaisten liikuttaminen. Huippu-urheilun ja liikunnan yhteensovittamista on arvioitu vaativaksi tehtäväksi.

– Ei tämä urheilumaailma ole mitenkään rikki, eikä tässä mikään ole kovin pahasti vialla, sanoo Salonen.

Salosen mielestä huippu-urheilun tuloksia ja toimintaedellytyksiä voitaisiin kuitenkin parantaa muutamalla keskeisellä asialla.

– Rahoituksessa Suomi on Ruotsia ja Norjaa jäljessä. Lisäksi kunnollisia liikuntapaikkoja pitäisi olla tarjolla lapsesta lähtien.

Mikko Salosen mukaan myös huippu-urheilun arvostusta on nostettava.

– Vaikka olisi kaikki maailman rahat ja huippuolosuhteet, niin se ei vielä riitä. Nuoren pitää kokea houkutusta ja imua alalle sekä saada tunne siitä, että se mihin hän pyrkii, on arvostettavaa.

Sanni Utriainen, keihäänheittäjä

Sanni Utriainen Riossa
Yle / Aki Lahtinen

Sanni Utriainen on edustanut Suomea Rion ja Lontoon olympialaisissa. Tällä hetkellä Utriainen edustaa Tampereen Pyrintöä. Urheilun ohella Sanni Utriainen opiskelee journalismia Voionmaan opistossa.

Utriainen kertoo tekevänsä yövuoroa järjestyksenvalvojana saadakseen rahaa elämiseen. Epäonnistuneen viime kauden takia hän ei saa mitään taloudellista tukea Urheiluliitolta eikä Olympiakomitealta.

Sanni Utriainen on rahoittanut urheiluaan myös lainarahalla.

– Vuonna 2015 otin pankkilainan, jotta pystyin keskittymään täysin keihäänheittoon. Panostaminen kannatti, sillä samana vuonna heitin oman ennätykseni, Utriainen kertoo.

Utriaisen haaveena olisi saada urheilusta palkkaa 1200 euroa kuukaudessa.

– Jos ei tarvitsisi tehdä töitä harjoittelun ohella, niin ylimääräinen paine ja selviämiseen liittyvä stressi poistuisivat ja harjoittelu olisi eheämpää.

Suomi on valovuoden naapureitaan jäljessä huippu-urheilussa. Tavoite olla Pohjoismaiden paras urheilumaa vuoteen 2020 mennessä on utopiaa. Raha, johtaminen, arvostus - millä nousemme urheilun huipulle?

A-teema: Hukattu huippu-urheilu torstaina 22. maaliskuuta klo 21.05 TV1 ja Yle Areena. #ateema