Tutkimus: Islannin 900-luvun hurjasta tulivuorenpurkauksesta tuli kristinuskolle käännytysvaltti

Aurinko muuttuu mustaksi ja maa vaipuu mereen, ennusti Näkijätär Odin-jumalalle aikana, jolloin Islanti oli kohta luopumassa muinaisuskostaan.

historia
Piirroskuva Odin-jumalasta ja ennustajattaresta höyryävän padan juuressa. Taustalla putous ja puita.
Odin kuuntelemassa Näkijättären ennustusta. Tanskalaistaitelija Lorenz Frølichin piirros on vuodelta 1895.Pd-old-100

Tulivuorenpurkaus, joka laukaisi Islannin historian suurimmat laavavirrat, sai islantilaiset suopeiksi kristinuskolle, arvioi uusi tutkimus, jossa yhdistyvät ympäristön ja keskiajan historian asiantuntemus.

Tutkimuksen mukaan muistoja poikkeuksellisen pitkästä purkauksesta käytettiin uskonnolliseen käännytykseen, jolla islantilaisia taivuteltiin luopumaan skandinaavien muinaisjumalista.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) johtamassa tutkimuksessa Eldgjávuoren jättiläispurkaus ajoitettiin vuosiin, jolloin Islanti oli vastikään saanut ensimmäiset asukkaansa. Ajankohta varmistui jäästä ja puiden lustoista otetuista näytteistä.

900-luvulla tapahtunut purkaus synnytti harvinaisen pitkään kestäneitä laavavirtoja. Laavaa oli niin paljon, että jos se olisi levinnyt tasaisesti koko maahan, sitä olisi riittänyt kaikkialla yli nilkan korkeudelta.

Climatic Change (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan Islannin kuuluisa keskiaikainen runo, joka kertoo pakanajumalien ajan lopusta ja yksijumalaisen ajan alusta, kuvailee juuri Eldgján purkausta.

Kanjoni ja vesiputous.
Eldgján 40 kilometrin pituinen, 600 metrin laajuinen ja 270 metrin syvyinen kanjoni on maailman suurin tulivuorikanjoni. Siellä ryöppyää Ófærufossin vesiputous.Clive Oppenheimer / Cambridgen yliopisto

Purkaus kesti ainakin puolitoista vuotta

Ensimmäiset viikingit ja keltit asettuivat Islantiin vuoden 874 paikkeilla. Etelä-Islannissa sijaitsevan Eldgján tiedettiin purkautuneen ensiasutusta seuranneella vuosisadalla, mutta tarkka aika ei ollut selvillä.

Grönlannista kairatut jäänäytteet ratkaisivat arvoituksen. Jäähän tallentuneet merkit Eldgján purkauksesta kertoivat sen alkaneen keväällä 939 ja kestäneen ainakin seuraavan vuoden syksyyn.

Jopa jotkut Islannin ensimmäisistä asukkaista saattoivat ehtiä todistamaan purkausta, jos he olivat tulleet saarelle lapsina, sanoo tutkimusta johtanut maantieteilijä Clive Oppenheimer.

Purkauksesta seurasi kylmää ja nälkää

Ratkaistuaan Eldgján purkautumisajan tutkijaryhmä alkoi selvittää purkauksen seurauksia. Ensimmäiseksi vahvistui, että taivas oli sumentunut ympäri Eurooppaa. Aikalaiskronikat Irlannista, Saksasta ja Italiasta kertovat, että Aurinko muuttui himmeäksi ja verenkarvaaksi.

Kun auringonvalo väheni, pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto viileni. Se on nähtävissä puiden vuosirenkaissa.

Lustojen perusteella kesä 940 oli yksi koleimmista puoleentoista tuhanteen vuoteen. Lämpötila oli kaksi astetta alle kesien keskiarvon aina Keski-Aasiaa myöten.

Keskiaikaisissa kronikoissa kirjoitetaan, että talvet muuttuivat pitkiksi ja ankariksi Pohjois-Euroopasta Pohjois-Kiinaan saakka. Kesäisin puolestaan koetteli kova kuivuus.

Heinäsirkat tuhosivat satoa, ja karjaa kuoli. Aikalaistiedot Saksasta, Irakista ja Kiinasta kertovat, että 940-luvun alkuvuosina nälkä tappoi joukoittain ihmisiä.

Kulunut kirja, jossa tekstiä muinaisskandinaaviaksi.
Näkijättären ennustus säästyi tähän päivään 1200-luvulla kirjoitetussa muinaisrunojen Codex Regius -kokoelmassa.Pd-old-100

"Runo miltei kuin silminnäkijän suulla"

Eldgján purkauksen ajoilta ei ole tekstejä Islannista, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin kirjoitettu Völuspá, "Näkijättären ennustus", näyttää palaavan Eldgján purkaukseen. Runo kertoo, miten maailma syntyi ja miten se tuhoutuu.

Runossa Aurinko muuttuu mustaksi, maa vaipuu mereen, kirkkaat tähdet putoilevat taivaalta, ja liekit nousevat taivaisiin asti.

Kristinusko oli tuohon aikaan tunnustelemassa jalansijaa Islannissa. Tutkijoiden mukaan näyttää siltä,, että Völuspán runoilleet halusivat kannustaa kansaa vaihtamaan pohjoismainen uskonsa kristinuskoon muistuttamalla, miltä maailmaloppu voisi näyttää.

– Nyt kun tiedämme varmasti, milloin purkaus tapahtui, Euroopan keskiaikaisten kronikoiden tekstit ankarista talvista, kylmistä kesistä, huonoista sadoista ja ruoan puutteesta napsahtavat paikoilleen. Mutta vaikuttavinta on se, mitä Völuspá kertoo purkauksesta miltei kuin silminnäkijän suulla, sanoo Oppenheimer.