Listasimme olympiamitalit 80-luvulta lähtien – Naapurimaat hiihtävät edellä, mutta mitä Suomen menestykselle tapahtui?

Yle listasi Suomen mitalit talvi- ja kesäolympialaisissa vuosina 1980-2018. Tilastot osoittavat, että Suomen olympiamenestys on laskenut alamäkeä jo pitkään.

A-teema
Iivo Niskasen kultamitali Pyeong Changin 50km hiihdosta.
Vuonna 2018 Suomi voitti Pyeongchangin talviolympialaisissa yhteensä kuusi mitalia: yhden kultamitalin, yhden hopean ja neljä pronssia. 1980-luvulla Suomen mitalisaldo talviolympialaisista oli parhaimmillaan 13 mitalia.Markku Ulander / Lehtikuva

Suomen menestys olympialaisissa on ollut naapurimaihin verrattuna heikoissa kantimissa pitkän aikaa. Ylen koostamat grafiikat osoittavat, miten olympialaisten kokonaismitalisaaliit ovat kehittyneet 30 vuoden aikana.

Kesälajeissa Suomen menestys on 30 vuodessa vetänyt vesiperän. Vielä vuonna 1984 Suomi sai Los Angelesin kesäolympialaisissa yhteensä 12 mitalia, 4 kultaa, 2 hopeaa ja 6 pronssia, kun taas Riossa vuonna 2016 Suomeen tuli vain yksi pronssimitali.

Kesäolympiamitalit 1980-2016.
Kesäolympialaisissa Tanska on onnistunut kääntämään menestyksensä nousuun. Myös Ruotsin menestys kesäolympialaisissa on ollut notkahduksen jälkeen nousujohteista. Norja on ylivoimainen talvilajeissa, mutta kesäolympialaisissa menestys on huomattavasti heikompaa. Suomi on jäänyt naapurimaiden jalkoihin useissa kesäolympialaisissa viimeisen 20 vuoden aikana.Yle grafiikka

Talvilajeissa Suomen mitalisaldon notkahdus ei ole niin suuri kuin kesälajeissa, mutta myös talviolympialaissa ollaan tällä vuosituhannella oltu kaukana ennätysvuodesta 1984. Tuolloin Suomi kahmi Sarajevon talviolympialaisista yhteensä 13 mitalia, 4 kultaa, 3 hopeaa ja 6 pronssia.

Tänä vuonna Pyeongchangin olympialaisissa Suomi sai yhteensä kuusi mitalia, kullan, hopean ja neljä pronssia, mikä on yksi mitali parempi tulos kuin vuonna 2014 Sotšissa.

Talviolympialaisten mitalit 1980-2018.
Ruotsi hävisi talviolympialaisten kokonaismitalipotissa Suomella vuosina 1980-1988, mutta vuodesta 2004 länsinaapuri on saanut kaikista talviolympialaisista enemmän mitaleja kuin Suomi. Vielä vuonna 1980 Norja oli lähes tasoissa Suomen kanssa, mutta myöhemmin Norja on karannut kauas Ruotsista ja Suomesta.Yle grafiikka

Naapurimaiden kaula Suomeen on kasvanut suureksi.

Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja ja keihäänheiton olympiakultamitalisti Tapio Korjus toteaa, että Suomi on menestynyt viime vuosina paitsi naapurimaihin verrattuna heikosti myös omiin mahdollisuuksiin nähden alakanttiin.

– Kesäkisoissa parin mitalin taso on meidän osaamiseen, olosuhteisiin ja urheilijapotentiaaliin nähden liian alhainen. Kesäkisoissa pitäisi olla 5-6 mitalin tasolla, vaikka olemmekin pieni maa. Talvikisoissa pitäisi olla vielä pykälän parempi, 8-10 mitalia on täysin mahdollinen, me olemme kuitenkin talviurheilumaa.

Mitä tapahtui Suomen olympiamenestykselle?

Heikko menestys olympialaisissa ei Korjuksen mukaan ole kuitenkaan tullut yllätyksenä urheiluväelle.

– Jo 90-luvulla tehtiin huippu-urheilustrategioita, ja huomautettiin, että Suomi on jäämässä muiden maiden jalkoihin.

Menestys - tai menestymättömyys - on useiden tekijöiden summa. Korjus näkee, että yksi tärkeä tekijä Suomen heikentyneeseen kilpailukykyyn urheilussa on se, että Suomessa resurssit ovat pienemmät kuin naapurimailla.

– Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa urheilun resurssit ovat isommat, kun otetaan huomioon yhteiskunnan ja kuntien resurssit sekä sponsorointi. Suomessa ei pystytä samalla tavalla satsaamaan huippuvaiheeseen ja kivenkovaan kansainväliseen kilpailuun, joissa kaikki yksityiskohdat pitäisi pystytä hiomaan mahdollisimman hyvälle tasolle.

Yleiskuva pikajuoksusta
Tomi Hänninen

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES:in tutkija Kati Lehtonen sanoo, että yksi merkittävä tekijä Suomen urheilumenestyksen hiipumisessa on suomalainen urheilujärjestelmä, jota on vuorotellen keskitetty ja hajautettu.

– Suomessa on viime vuosikymmeninä järjestelmän kehittämisessä tehty muista maista poikkeavia ratkaisuja. Esimerkiksi kun 90-luvulla Norjassa urheilujärjestelmää keskitettiin, niin Suomessa sitä hajautettiin. Suomessa mentiin toimiala-ajatteluun ja meille tuli monta keskusjärjestöä. Siinä samassa huippu-urheilukin jollain tavalla kärsi.

Järjestelmä muuttunut hitaasti

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen urheilujärjestelmää on taas alettu keskittämään, mikä on aiheuttanut turbulenssia huippu-urheilun taustavoimiin.

Esimerkiksi kolme liikunnan keskusjärjestöä sulautettiin yhdeksi, minkä tuloksena syntyi Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo. Valo ehti toimia neljä vuotta, kunnes se sulautettiin Olympiakomiteaan. Vuonna 2013 Olympiakomitean alaisuuteen perustettiin huippu-urheiluyksikkö.

Huippu-urheilun uudistamiseen on perustettu vuosien varrella myös työryhmiä, esimerkiksi Risto Niemisen työryhmä ja huippu-urheilun muutostyöryhmä. Tapio Korjus oli yksi viimeksi mainitun työryhmän jäsenistä. Vuonna 2012 Humu julkaisi loppuraportin, joka sai osakseen paljon kritiikkiä. Humu-ryhmän visio oli, että Suomi olisi paras Pohjoismaa vuonna 2020 urheilumenestyksen, urheilujärjestelmän toimivuuden ja urheilun arvostuksen osalta.

Hiihtokilpailu.
AOP

Kati Lehtosen mukaan urheilujärjestelmän kehittäminen on mennyt oikeaan suuntaan, mutta toteutus ei ole ollut paras mahdollinen ja muutoksien täytäntöönpano on kestänyt liian kauan.

Myös Tapio Korjus katsoo, että muutos on tapahtunut hitaasti, koska resurssien puute on jarruttanut edistymistä.

– Rakenne ja toimintatapa ovat lähteneet kehittymään, me olemme oikealla tiellä. Muutos on kuitenkin mennyt vuosien aikana välillä tuskallisen hitaasti eteenpäin, koska resurssit eivät ole seuranneet perässä.

Avainsana menestyksen parantamiseen olisi Korjuksen mielestä resurssien lisääminen.

– Menestyksen kulmakerrointa pystyttäisiin kasvattamaan resurssien lisäämisellä. Meillä on ihan hyvät elementit ja jos saadaan puhallettua vähän ruutia kaikkiin, niin pystyttäisiin tästä kyllä nousemaan.

Huippu-urheiluun kohdistettavien valtionavustusten määrästä on erilaisia arvioita riippuen siitä, mikä katsotaan huippu-urheiluksi ja sen vaikutuspiiriksi.

Valtion liikuntaneuvoston viime vuonna valmistuneessa julkaisussa (siirryt toiseen palveluun) arvioidaan, että kokonaisuudessaan valtionavustuksia kohdentuu huippu-urheiluun noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.

Pohjakosketus on jo tehty

Korjus huomauttaa, että heikko menestys olympialaisissa ei kerro koko kuvaa huippu-urheilun tilasta.

– Olympiamenestys on vain yksi, joskin tärkeä, mittari huippu-urheilumenestyksessä. Pitää muistaa, että Suomi menestyy monessa lajissa, joka ei ole olympialaji, kuten suunnistus, keilailu, formulat. Joukkuelajeissa on ollut myös kovaa nousua.

Korjus uskoo, että olympialaisissa niitetään parempaa menestystä tulevissa kilpailuissa. Pohjakosketus olympiamenestyksessä on jo nähty.

– Kurssi tulee nousemaan, mutta voi olla, että tahti ei meitä kuitenkaan vielä tyydytä. Uskon, että Tokiossa vuonna 2020 ollaan jo 3–5 mitalin tasossa ja Pekingin talviolympialaisissa vuonna 2022 oltaisiin jo lähellä 10 mitalia. Tämä on jo harppaus eteenpäin. Pitkässä juoksussa päästään myös muiden maiden tasolle. Kymmenessä vuodessa ollaan siellä, jos uskalletaan ja jaksetaan jatkaa työtä ja tehdä oikeita päätöksiä.

Myös Kati Lehtonen on optimistinen tulevaisuuden suhteen, joskin varauksellisemmin kuin Tapio Korjus. Ainakin edellytykset menestykselle on olemassa.

– Jos näillä nykyisillä rakenteilla mennään ja eletään vielä yksi olympiadi lisää, niin menestystä voi tullakin. Totta kai se edellyttää jatkuvaa huippu-urheilun arviointia ja toiminnan hyvin kriittistä tarkastelua. Huippu-urheilujärjestelmän pitää antautua arvioitavaksi, jotta kehitystä voi tapahtua.

Suomen huippu-urheilun tilasta ja tulevaisuudesta puhutaan A-teemassa torstaina 22.3. kello 21.05 alkaen TV1:llä ja Yle Areenassa. Juontajina Annika Damström ja Markus Liimatainen. Osallistu keskusteluun hashtagilla #ateema.

Juttua muokattu kello 20.48: Korjattu vuoden 2014 olympialaisten mitalitulos oikeaksi.