Pissimiskilpailuja ja poikastappoja: metsämyyrän salainen elämä on tutkijalle tuttu

Isolle osalle suomalaisista maamme yleisimmän nisäkkään elämä on hämärän peitossa. Myyrätutkijoiden arvion mukaan Suomessa elää noin 300 miljoonaa metsämyyrää.

myyrät
Tutkija pitää metsämyyrää kiinni niskasta ja hännästä.
Jeremias Perätalo / Yle

Hengityssuojain ei säästä vierailijaa huoneeseen leyhähtävältä pistävältä pedon hajulta, kun nuori nainen avaa muoviämpärin kannen. Marianne Rajtma on tullut Konneveden tutkimusasemalle graduntekoon Hollannista asti.

Rajtman tutkimuksessa osa metsämyyristä altistetaan lumikon hajulle ja seurataan miten petostressi vaikuttaa niiden lisääntymisen aikaiseen immuunivasteeseen.

Nuori tutkija koe-eläinlaboratoriossa
Jeremias Perätalo / Yle

Rajtma ei ole ainoa Keski-Suomessa vieraileva kansainvälinen tutkija. Konneveden tutkimusasemalla tehdään maailmanlaajuisesti ainutlaatuista talviaikaan keskittyvää kokeellista tutkimusta.

Laitoksen johtaja, Jyväskylän yliopiston professori Hannu Ylönen nostaa hengityssuojaimen pois kasvoiltaan valokuvausta varten. Lapsena sairastettu myyräkuume on antanut vastustuskyvyn Puumala-virusta vastaan.

Myyräntyötä 35 vuotta

Hannu Ylönen aloitti metsämyyriin tutustumisen Konnevedellä 80-luvun alussa. Eläintieteilijä Jussi Viitala, joka oli tutkinut harmaakuvemyyriä Kilpisjärvellä, siirsi tutkimuksensa Konnevedelle.

– Olin yliopistolla hyönteisiä määrittämässä, ja ikään kuin luikahdin tutkimaan Jussin kanssa myyriä Konnevedelle. Sillä tiellä ollaan.

Muovilaatikossa oleva metsämyyrä pesee itseään.
Jeremias Perätalo / Yle

Tutkimuskohteena metsämyyrä on lisääntymisjärjestelmänsä, sosiaalisen käyttäytymisensä ja yleisyytensä vuoksi suhteellisen helppo laji.

Se on tarpeeksi pienikokoinen nisäkäs sekä ulkotarhaan että laboratorioon, ja lisäksi se on nopea lisääntymään. Ylönen teki omaa tutkimustaan myyrien parissa pitkään.

– Kuusi vuotta ramppasin yhtä ulkotarhaa kokemassa. Opin tuntemaan jokaisen myyrän henkilökohtaisesti ja vertaamaan niitä toisiinsa.

Tutuksi tuli myös myyränaaras, joka eli kaksi talvea – se on myyrälle poikkeuksellisen pitkä ikä.

Ylönen sanoo olevansa onnekas, että sai kokea tuon ajan, sillä tänä päivänä pitkäaikaiselle kiinnostukselle luonnonhistoriaa kohtaan ei juurikaan ole tilaa.

Metsämyyrän elintila pirstoutuu

Myyrien ja muiden metsäluonnossa elävien otusten maailma on murroksessa. Lisääntyneet avohakkuut pirstovat metsämyyrän elintilaa.

– Metsämyyrä kyllä viihtyy heinittyneillä hakkuuaukoilla ja vanhoilla niityillä. Ongelma on peltomyyrä, joka ajaa metsämyyrän tieltään, sanoo Ylönen.

Professori Hannu Ylönen Istuu työpöytänsä ääressä.
Jeremias Perätalo / Yle

Hannu Ylönen ei ole kuitenkaan huolissaan metsämyyrän kohtalosta. Sitä myöten, kun aukot muuttuvat taas metsiköiksi, palaavat myös metsälajit sinne takaisin.

Enemmän tieteilijää huolettaa lumisten talvien katoaminen.

Lumeton talvi on myyrien tuho

Konneveden tutkimusasemalla on ollut käynnissä kokeellisia tutkimuksia joka talvi kolmenkymmenen vuoden ajan.

Ulkotarhoissa on "pömpelit", joiden avulla hangen alla vipeltäviä metsämyyriä voi loukuttaa tutkimusta varten. Kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan onnistu.

Metsämyyrä
MetsämyyräAOP

Myyräpopulaatiot voivat kuolla talven aikana, eikä niistä silloin saa talteen dataa, kertoo Hannu Ylönen.

– Kun meidän koesysteemit menee talviaikaan päin prinkkalaa, niin silloin talvessa on jotain omituista.

Syynä voi olla myyriä saalistavien petojen suuri määrä tai lumen puuttuminen.

Pahinta on säätilan sahaaminen plussan ja miinuksen molemmin puolin. Kun lumi sulaa ja vesi jäätyy maan pinnalle, on metsämyyrällä kurjat oltavat.

Jäätyneestä metsämaasta saa vain vaivalla irti ravintoa. Lisäksi suojaavan lumivaipan puuttuminen altistaa myyrät sekä kylmälle että petojen hyökkäyksille.

Ilmastonmuutos vie talvitutkimuksen sisätiloihin

Talvien muuttuminen on pakottanut muuttamaan myös tutkimusmenetelmiä.

Väitöskirjatutkijalla on neljä vuotta aikaa tehdä tutkimuksensa. Kun erään tutkijan työ epäonnistui kahtena lumettomana talvena peräkkäin, ei aikaa voinut hukata enempää.

Avuksi keksittiin ilmastohuoneet. Syksyn ja kriittisen alkutalven ajan myyrät saivat elellä ulkotarhoissa, mutta vuoden vaihteessa otukset siirrettiin laboratorion ilmastohuoneisiin – käytännössä jääkaappiin, jonka lämpötilaa ja kosteutta voi säätää mielensä mukaan.

Koe-eläinlaatikoita hyllyssä.
Jeremias Perätalo / Yle

Ilmastohuoneilla pystytään tarkkailemaan esimerkiksi sitä, mitä tapahtuu myyräpopulaatiossa, jos lumi sulaa nopeasti, tai jos se sulaa hitaasti.

– Nämä oli hyviä tutkimuksia ja varmaan sillä tiellä pitää jatkaa. Joko meidän tai jonkun muun, sanoo Ylönen.

Metsämyyrän salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa

Hannu Ylönen sanoo, että iso suomalaisista ei ole mielestään koskaan nähnytkään metsämyyrää, vaikka se on maamme yleisin nisäkäs.

– Kun metsämyyrä tulee ihmisen kotitantereelle, puuliiteriin, kellariin, latoon tai navettaan, eivät ihmiset metsämyyrästä puhu, he puhuvat hiiristä.

Metsämyyrän salaista elämää Ylönen on nyt avannut tuoreessa kirjassaan. Yksiin kansiin on koottu tämän hetkinen tieteellinen tutkimustieto metsämyyrän vuodenkierrosta.

– Päähenkilönä on koirasmyyrä, joka syntyy huhtikuun lopussa niin että se ehtii mukaan lisääntymiseen.

Metsämyyrän elämä on yhtä suurta draamaa. Kirjasta löytyy tietoa niin urosten välisistä pissimiskilpailuista, parittelun estävästä vaginatulpasta kuin poikasten tappamisesta. Myyräkuumeelta ja pedoiltakaan ei voi välttyä.

Onnellista loppua ei myyrän tarinalla ole – sen elämä on lyhyt, mutta kiihkeä.