Homon on pakko tulla nopeasti kaapista turvapaikkaprosessissa: "Kaikkea varjostaa suunnaton häpeä ja inho"

Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen on työssään tavannut 90 turvapaikanhakijaa. Nyt hän kertoo miltä suomalainen turvapaikkaprosessi näyttää, jos kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.

turvapaikanhaku
Mies pitelee sateenkaarilippua.
Lucas Coch / EPA

Auton takakontissa on peitto ja tyyny. Ne jäivät sinne parin päivän takaiselta reissulta, kun Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen kävi Raision Maahanmuuttovirastossa eli Migrissä puhuttelussa tutun turvapaikanhakijan kanssa.

– Oli valtavan kylmä ja autossakin voi tulla vilu. Toisaalta halusin peitolla ja tyynyllä viestiä, että meillä ei ole hätää, kaikki menee hyvin ja siksi voit nukkua luottavaisin mielin.

Turvapaikan hakeminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta johtuvan vainon takia on arabimaista tulevalle kova pala, sillä samalla pitää opetella hyväksymään itsensä.

Mikko Väisänen autonratissa
Mikko Väisänen on tavannut 90 turvapaikanhakijaa työnsä kautta.Mari Siltanen / Yle

Omassa kielessä ei edes ole sanaa homoudelle

Raisioon on Tampereelta matkaa 164 kilometriä. Matka samassa vastaanottokeskuksessa toimivaan tukiryhmään on henkisesti vähintään yhtä pitkä.

Arabimaista tulevan turvapaikanhakijan omassa kielessä ei usein edes ole sanoja heterolle, homolle tai transsukupuoliselle. Taustalla on kulttuurin kaiken kattava oletus siitä, että on vain miehen ja naisen välinen suhde eli avioliitto. Mitään muuta ei ole, ei saa olla.

Samaan aikaan oma perhe on hyvin tärkeä, eikä sille haluta tuottaa häpeää olemalla vääränlainen.

Suomessa lapsi saatetaan yhä heittää kodista ja hylätä homouden takia, arabimaissa saattaa joutua seuraamaan vierestä, kun kumppani tapetaan kadulla.

Mikko Väisänen auttaa tulkin kanssa etsimään sanoja omalle identiteetille.

– Opettelemme kuvaamaan omaa kokemusta, kun on elänyt koko elämänsä oloissa, joissa siitä ei ole ollut lupa puhua, eikä ole voinut hakea tietoa siihen liittyen. Kaikkea varjostaa suunnaton häpeä ja inho, Väisänen kuvailee.

Hänen kohtaamistaan turvapaikanhakijoista osa ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Osa on opiskellut korkeakoulussa, eikä silti ole voinut hakea tietoa.

Väisänen on kohdannut samaa Suomessa. Joillekin oma homous tai sukupuolen kokemus on niin kova pala, että sen on sulkenut kokonaan pois. Mitään aihetta sivuavaakaan ei näe tai kuule.

Lupa tappaa

Seksuaalinen halu ei häviä minnekään, vaikka oma suku ja yhteisö tuomitsevat. Suhteita syntyy. Jos jää kiinni, klaani, suku tai oma perhe uhkaa tappaa ja uhkaus levitetään nimen kera ympäristöön.

Näitä tarinoita Mikko Väisänen on kuullut nyt parin vuoden ajan. Maassa, jossa hyväksyttiin laki samaa sukupuolta olevien avioliitosta vuosi sitten.

Tarinat vetävät hiljaiseksi. Niin kävi myös, kun Väisänen näki ensimmäistä kertaa verikostouhkauksen. Tulkki käänsi nuoren turvapaikanhakijan ojentaman paperin Väisäselle.

– Hän ei ollut enää olemassa. Hänet oli lupa tappaa, siksi että hän oli rikkonut sharia-lakia vastaan. Pillahdin itkuun, koska se oli niin rankka asia. Se antoi ihan erilaiset mittakaavat siihen kuinka ei tule hyväksytyksi omana itsenään, Väisänen sanoo.

Suomalainen haluaa kuulla rakkauden sanoja

Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella turvapaikkaa hakevia on ollut aina. Määrät ja kansalaisuudet hieman vaihtelevat.

Suomessa on Väisäsen mukaan siivottu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen identiteetistä seksuaalisuus pois. Seksi ja seksuaalisuus ovat yksityisasioita, eikä niistä pidä puhua.

Turvapaikanhakijalla harvoin on muuta todistetta identiteetistä kuin satunnaiset seksisuhteet.

– Täällä halutaan puhetta tunteista, rakkaudesta ja kiintymyksestä. Ne ovat käytännössä aivan mahdottomia niissä oloissa kiinnijäämisen ja häpeän vuoksi, kertoo Väisänen.

Migrin turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan kertomusten lisäksi päätöksen pohjaksi on ajantasaista tietoa kyseisestä valtiosta ja sen käytännöistä sekä lainsäädännöstä.

Revon mukaan Migrin väki on saanut monenlaista koulutusta siitä, kuinka kohdata seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella turvapaikkaa hakevia.

Tarvetta sille Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Mikko Väisäsen mukaan on, sillä jokainen on yksilö. Länsimainen oletus siitä, kuinka kaapista tullaan tai miten ilmennetään omaa identiteettiä, pitävät paikkaansa harvoin edes Suomessa syntyneiden kohdalla.

Teeskentelijä jäisi kiinni – jossain vaiheessa

Mikko Väisänen on oman työnsä kautta tavannut 90 turvapaikanhakijaa. Yksilötapaamisten lisäksi Väisänen vetää vapaaehtoisten kanssa kahta vertaisryhmää Tampereen vastaanottokeskuksessa.

Yhteydenottoja tulee myös hänen vetämänsä valtakunnallisen Sinuiksi-palvelun (siirryt toiseen palveluun) (linkki vie ulkoiseen palveluun) kautta. Avuksi on nyt Pirkanmaalle tullut toinen työntekijä. Helsingin Setassa turvapaikanhakijoiden tukityö on laajempaa.

Väisäseltä kysytään usein, myös oikeudessa, valehtelevatko turvapaikanhakijat homoudesta, jotta saisivat jäädä Suomeen.

– Kenestäkään ei tiedä sataprosenttisesti, mutta teeskentelevä ihminen narahtaisi kyllä jossain kohtaa. Identiteettiä ei voi opetella ulkoa.

Muutaman kohdalla Väisänen on epäillyt, ovatko he oikealla asialla. Syynä oman identiteetin häilyvyyteen on voinut Väisäsen mukaan olla myös oman kulttuurin tiukat säännöt seksistä. Esiaviollinen seksi on kauhistus, eikä toisen sukupuolen tapaamiseen ole mahdollisuutta.

Olenkin arvokas omana itsenäni

Kun turvapaikanhakija tapaa Mikko Väisäsen, tehdään usein historiaa. Turvapaikanhakija voi ensimmäistä kertaa sanoa ääneen olevansa vaikka kiinnostunut samaa sukupuolta olevasta.

Ajan kuluessa ihminen alkaa ymmärtää, että seksuaalisuus voikin olla häpeän sijaan suuri ilon lähde ja voimavara.

Väisänen on seurannut monen turvapaikanhakijan matkaa yli vuoden. Osalle tulee myönteisiä päätöksiä Migriltä tai oikeusteitse ja he pääsevät sisään uuteen yhteisöön. Koittaa aika mennä Setan bileisiin.

Leimareita eli Pirkanmaan Setan järjestämiä oman yhteisön bileitä on järjestetty Tampereella nyt 30 vuotta. Alkuaikoina bileisiin yritettiin livahtaa salaa, sillä kävijöitä saatettiin hakata. Nykyäänkin eka kerta voi jännittää, mutta ne alkavat olla bileet muiden joukossa.

Väisäselle Leimarit olivat muuttuneet arkipäiväisiksi, kunnes hän ensimmäistä kertaa astui baarin ovista sisään turvapaikanhakijoiden kanssa.

– Tajusin mitä se heille merkitsee, että saamme vapaasti tanssia yhdessä. Kukaan ei puutu tähän ja saamme iloita - olla juuri sitä mitä olemme. Oli häkellyttävän liikuttavaa nähdä se vapautuminen. Turvallisen tilan tarkoitus avautui aivan uudella tavalla.

Suomi ei olekaan paratiisi

Kun ihminen alkaa tulla sinuiksi oman itsen kanssa, muutos olemuksessa voi Väisäsen mukaan tapahtua nopeastikin. Oli kyse turvapaikanhakijasta tai ei.

– Se on taakka, joka häviää vähin erin. Ihminen luontevoituu ja tulee omaksi itsekseen. Näkee muutoksia siinä, miten henkilö kantaa itsensä. Itsevarmuus huokuu ja tulee esiin. Se on ihanaa seurata, oli kyseessä kuka vaan. Iäkkäin asiakkaani on ollut 80-vuotias, joka halusi tulla ensimmäistä kertaa kaapista ulos kasvokkain.

Vapautumisen kynnyksellä suomalainen arkitodellisuus näyttää myös toisen puolen. Turvapaikanhakijat ajattelevat tulevansa paratiisiin.

Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen
Työ on opettanut Mikko Väisäselle, miten tärkeää on nähdä ihminen leiman takaa.Mari Siltanen / Yle

Väisänen muistuttaa, ettei normibaariin ole suomalaisellakaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvalla asiaa, jos siihen liittyy seuranhakua, hellyydenosoituksia kumppanille tai riskejä sukupuolen ilmaisun osalta. Yhteiskunnan rajat tulevat vastaan.

Uudesta omasta yhteisöstä saa kuitenkin ystäviä ja voi rakentaa omaa tukiverkostoa. Voi päästä oman elämän alkuun.

Työ turvapaikanhakijoiden kanssa on opettanut Väisäselle kuinka tärkeää on nähdä ihminen leiman takaa. Oli leimana kansallisuus, uskonto, politiikka, vammaisuus, mielenterveys tai päihteet.

– Seksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat niin jänniä tai tabuja aiheita, että ne opetellaan aina uudelleen taustasta riippumatta. On paljon tärkeämpää kohdata aina yksilö, eikä kerrostumat mitä oletamme. Kysymällä ei koskaan eksy.

Väisänen tarkistaa missä kunnossa petivaatteet ovat. Hän pakkaa ne autoonsa, sillä seuraavana päivänä on tiedossa uusi matka Raisioon toisen ryhmäläisen kanssa.

Peitto ja tyyny tulevat taas tarpeeseen.