"Ei noin ison pojan tarvitse itkeä" – ahtaat sukupuoliroolit kasvattavat poikia väkivallan kulttuuriin

Poikia opetetaan käyttäytymään tietyllä tavalla, että he tulisivat hyväksytyksi.

sukupuoliroolit
Lapsi istuu kiikussa.
Ylen aamu-tv:ssä keskusteltiin monen pojan arkeen kuuluvasta väkivallasta tai sen uhasta.

Poikia kasvatetaan edelleen tukahduttamaan tunteensa ja hakemaan muiden hyväksyntää voimakeinoin, sanoo sosiaalista nuorisotyötä tekevän Poikien talon johtaja Kalle Laanterä. Väkivalta tai sen uhka on monelle pojalle ja miehelle arkipäivää.

Jo aivan pienille pojille opetetaan tunteiden kätkemistä. Laanterä kertoo hoitajan sanoneen hänen kaksivuotiaalle pojalleen, ettei "noin ison pojan tarvitse itkeä".

– Se alkaa näin pienillä viesteillä, joita vahvistetaan koko ajan. Jos ei tule toisenlaista viestiä, niin sitten opitaan, ettei tunteita voi näyttää, Laanterä kritisoi Ylen aamu-tv:ssä keskiviikkona.

Erityisesti 13–20-vuotiaiden poikien ja nuorten miesten maailmassa päällimmäisenä on negatiivinen vuorovaikutus.

– Ei ole tilaa tuoda positiivisesti esiin että hei, mä pidän susta tai että on siistiä että on yhdessä tehty jotain, vaan se pitää piilottaa päänaukomisen tai nälvimisen taakse.

Haitallinen poikakoodi

Poikia opetetaan käyttäytymään tietyllä tavalla, että he tulisivat hyväksytyksi. Tätä kuvastaa amerikkalaisen tutkijan kehittämä poikakoodi-käsite.

– On tietyt kirjoittamattomat säännöt ja kapeat sukupuolistereotypiat, jotka ohjaavat käyttäytymistä: omat tunteet ja olemisen tavat pitää piilottaa jonkinlaisen mieheyden maskin taakse, Laanterä kuvailee.

– Pojan pitää olla vahva ja miehinen ja oikeuttaa oma oleminen sillä, että alistaa toisia ja hakee kunnioitusta ja hyväksyntää väkivallan kautta.

Rooleja on erilaisia: toiset käyttävät fyysistä väkivaltaa, toiset henkistä. Osa hyväksyy tilanteen hiljaisesti, mutta ei uskalla puuttua siihen.

– Valitettavan moni joutuu uhriksi, kun he eivät lähde tähän mukaan, eivät halua raivata omaa oikeutta olemiseen. He ovat helppoja kohteita, joihin väkivalta liian usein kohdistuu.

Vanhemmat ja koulu hyväksyvät

Kun sanat loppuvat, nyrkit alkavat puhua, kuvailee aiheesta Ylen kolumnissaan kirjoittanut tutkija ja yrittäjä Taneli Heikka.

– Uhkailusta ja "vittu mä hakkaan sut" -puheesta tulee joidenkin ihmisten kanssa peruskommunikaatiomuoto, jonka kanssa pitää elää kouluvuodet, hän sanoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Väkivallasta tulee opittu käyttäytymismalli, kun ei ole tilaa puhua tai tuoda esille tunteita, Laanterä sanoo. Vanhempien ja muiden aikuisten toiminta monesti vielä vahvistaa sitä.

– Sille annetaan hiljainen hyväksyntä ja pojille oikeutus ratkaista ristiriitoja näin, Laanterä kritisoi.

Koulumaailmassa tapahtuu asioita, jotka olisivat aikuisten kesken rikoksia tai työpaikalla työsuojeluasioita, Taneli Heikka sanoo.

– Jostain se alistaminen mekanismi opitaan ja huomataan, että se toimii – ja että se on hyväksyttyä.

– Kun kukaan ei puutu ja kulttuuri sallii sen, näemme, miten sitä toteutetaan aikuisten maailmassa, työpaikoilla ja yhteiskunnassa, hän huomauttaa.

"Miehellekin oikeus näyttää tunteitaan"

Miehelläkin kuuluisi olla oikeus näyttää tunteitaan, sanoo Kalle Laanterä. Pojille pitäisi opettaa positiivisia keinoja tuoda itseään esiin ja olla suhteessa toisiin.

– Kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen kautta oppisi hyväksymään itsensä ja olemaan suhteessa toisiin ihmisiin.

Monella pojalla ei ehkä ole lähellä aikuista, joka puuttuisi väkivaltaisiin tilanteisiin ja kohtaisi pojan omana itsenään.

– Se vaikuttaa itsetuntoon ja siihen, miten itsensä kokee.

Heikka ehdotti Ylen kolumnissaan, että poikien kokemasta väkivallasta voitaisiin keskustella sosiaalisessa mediassa #mentoo-tunnisteen avulla naisten seksuaalista häirintää julki tuovan #metoo-ilmiön hengessä, mutta sitä vähättelemättä.

– Tämä on mielestäni rinnakkainen prosessi #metoo-ilmiölle, jossa jonkun maailman edestä vedetään esirippu ja näytetään, että tällaista se on ja ruvetaan puhumaan siitä ja sitten se maailma lähtee muuttumaan, Heikka sanoo.