Ympäristöoikeuden professori Talvivaarasta: "Ehkä Suomen kaikkien aikojen pahin ympäristörikos"

Professori Kai Kokko kommentoi tuomiota kovin sanankääntein.

Talvivaara
Talvivaara kaivosyhtiö julkisti 8. marraskuuta 2012 kuvia Talvivaaran alueelta.
Helsingin ympäristöoikeuden professorin Kai Kokon mielestä Talvivaaran toiminnat johtivat "ehkä Suomen kautta aikojen pahimpaan ympäristörikokseen".Talvivaara / Lehtikuva

Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokko ei säästele sanojaan. Hänen mielestään Talvivaaran kaivostoiminnan aiheuttama ympäristökatastrofi on ehkä Suomen kaikkien aikojen pahin ympäristörikos.

– Jos lähdetään kaivostoiminnan laajuudesta ja siitä, millainen ympäristövahinko ja vahingon vaara siitä on seurannut, niin kyllä näin voidaan sanoa.

Talvivaara-yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan Pekka Perän tuomio muuttui käräjäoikeuden päiväsakoista puolen vuoden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Rikosnimike muuttui samalla ympäristön turmelemisesta törkeäksi ympäristön turmelemiseksi.

– Huomiota kiinnitettiin ympäristölle aiheutuneen vahingon pitkäaikaisuuteen, toistuvuuteen ja laajuuteen. Lisäksi teko arvioitiin törkeän tuottamukselliseksi, mutta ei kuitenkaan tahalliseksi. Tämä selittää sen, miksi rangaistus kuitenkin oli asteikon lievimmästä päästä.

Ankarimmillaan törkeästä ympäristön turmelemisesta voidaan tuomita kuuden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Talvivaaran kaivoksen jätevesialtaan vuoto pohjoisessa on kaivosyhtiön mukaan tyrehtynyt.
Talvivaara-yhtiö julkisti 7. marraskuuta 2012 uusia ilmakuvia alueelta. Talvivaaran kaivoksen jätevesialtaan vuoto pohjoisessa oli kaivosyhtiön mukaan tyrehtynyt.Talvivaara / Lehtikuva

Rovaniemen hovioikeus katsoo, että Pekka Perä ja yhtiön tuotantojohtajana toiminut Lassi Lammassaari laiminlöivät ympäristövelvoitteensa jo kaivostoiminnan ympäristöluvan hakuvaiheessa. Eli kun tulevasta ympäristökatastrofista ei vielä ollut viitteitä.

– Ympäristönsuojelulaissa asetetaan toiminnanharjoittajalle yleinen selvilläolovelvollisuus. Siinäkin tapauksessa, että ympäristölupaa vasta haetaan, on oltava selvillä tulevan toiminnan riskeistä ja todennäköisistä ympäristövaikutuksista, Kai Kokko toteaa.

Korvauksista oma prosessi, jonka tuloksia ei vielä voida tietää

Ydinkysymys Talvivaaran toiminnan lainsäädännöllisestä puolesta on siinä, että toiminta ei vastannut lupaehtoja. Esimerkiksi kaivoksen jätevesien sulfaattipitoisuudet ylittyivät pahimmillaan 90-kertaisesti.

Tuomion mukaan Talvivaara myös laiminlöi sen valvonnan, että kaivoksen kipsisakka-allasta, josta vuoti myrkyllisiä jätevesiä luontoon, ei käytetty ympäristöluvan vastaisella tavalla.

– Yleensä näissä lupaehdoissa asetetaan toiminnanharjoittajalle valvonnan puitteet. Tässä oli vielä lisäpiirteenä se, että toiminnassa oli rikottu maaperän pilaamiskieltoa. Maaperän pilaamiskielto on ehdoton, ja sen vastainen toiminta on lainvastaista.

Professori Kai Kokko ei halua tässä yhteydessä arvioida, onko Talvivaaran toiminnasta kärsineillä ihmisillä jatkossa mitään mahdollisuuksia saada korvauksia.

– Käräjäoikeus erotti rikosoikeudenkäynnistä vahingonkorvausasiat. Siitä käydään omaa prosessia, ja vasta sen valossa voidaan nähdä, onko mahdollista saada korvauksia vai ei.