“Kuvaan voisin kyllästyä, mutta tarinaan sen takana en” – viisi naista kertoo, miksi tatuoinnit ovat heille tärkeitä

Kaipuu kotiseudulle. Omat lapset. Rakkaus merta kohtaan. Voimaloitsu. Siirtymäriitti. Tatuointi on usein kantajalleen paljon muutakin kuin kuva.

tatuointi
Mandala-tatuointi kädessä.
Kalle Niskala / Yle

Tatuointien suosio on kasvanut vuosi vuodelta, ja asiakkaista yhä useampi on nuori nainen. Studioiden huippusesonki alkaa yleensä keväällä ja kestää syksyyn.

Muoti vaihtelee; tällä hetkellä suosittuja ovat muun muassa intialaiset mandalakuviot, kompassit ja kartat sekä tekstit. Tatuoinnit ovat taidetta, mutta usein myös kertovat jotain kantajastaan. Ylen kuvajoukkoistus osoitti, että kaikki eivät etsi tatuoinnille syvempää merkitystä. Monelle tarina taas on ehdoton.

Puuvene reidessä kertoo elämäntavasta, intohimosta ja ammatista

Kun Mikaela Roosin isä kuoli, tyttö oli 18-vuotias. Hän oli viettänyt kaikki lapsuutensa kesät suvun mökissä Haminan saaristossa, vanhassa kalastajakylässä.

Mikaela ei halunnut olla saareen pääsyn suhteen riippuvainen veljistään, vaan osti oman veneen siskonsa kanssa. Paatti oli lasikuituinen fiskari, vanha ja huonokuntoinen. Sitä joutui korjaamaan jatkuvasti.

– Kertaakaan en tosin muista, että se olisi hajonnut mantereella. Aina saaressa tai matkalla sinne, mutta kuitenkin niin, että saareen päästiin aina, muistelee Mikaela Roos.

Mikaela Roosin reiteen on tatuoitu perinteinen suomalainen puuvene, fiskari.
Mikaela Roosin reiteen on tatuoitu perinteinen suomalainen puuvene, fiskari.Mikaela Roos

Kun hän istui kolmatta kesää korjaamassa venettä – tuolloin ongelmana taisi olla katkennut ohjausvaijeri – iski oivallus: kaikki eivät korjaa veneitään itse.

Tuo havahtuminen antoi suunnan: Mikaela Roos hakeutui veneenrakentajakoulutukseen ja valmistui opinahjostaan ensimmäisenä naisena koulun silloin kymmenvuotisen taipaleen aikana. Työharjoittelupaikkakin löytyi ja lopulta Roos työllistyi alalle, toisin kuin moni koulukaverinsa.

Joka ikisellä tatuoinnillani on syvä merkitys minulle, jokainen ilmentää jotain puolta itsestäni

Liisa Syväsalmi

Pari vuotta sitten alkoi muhia ajatus toisen unelman toteuttamisesta, merenkulkualan opiskelemisesta. Sattuma puuttui kuitenkin peliin: Roos tapasi tulevan miehensä, sai lapsen ja on päättänyt jatkaa työtä veneiden parissa. Erityisesti häntä kiinnostavat puuveneet.

Fiskaritatuointi on yksi kahdeksasta. Jokaisella on oma tarinansa ja merkityksensä: ruusu viittaa naisen nimeen ja on omistettu siskolle, karhu on muisto isästä, niskassa on tukivanhemmuudessa läheiseksi tulleen lapsen nimi kreikaksi. Roos ymmärtää niitäkin, jotka ottavat tatuoinnin vain kuvan komeuden takia. Hänelle tärkeää on silti tarina tai syy.

– Kuvaan voisin kyllästyä, mutta tarinaan sen takana en.

Roosin suvusta löytyy merenkulkijoita ja kesät saaressa ovat kasvattaneet naisesta alkukantaisen elämän ystävän. Työn pitää tuntua kropassa ja kätten jäljen näkyä. Merta hän on rakastanut aina, ja sen aalloilta tulee osaltaan myös seuraavan tatuoinnin aihe ja tarina. Nuoremman tyttären synnytys käynnistyi aikanaan saaressa: lapsivesi meni, kun äiti korjasi laituria. Tunnin venematkaa säesti navakka tuuli, joten ihoon piirtyy seuraavaksi tatuointi Merituuli-tyttären kunniaksi.

Loitsu tuo lohtua

D'yamba on Liisa Syväsalmelle toivoa tuova loitsu. Se on peräisin kirjasta Pimeyden talo.
D'yamba on Liisa Syväsalmelle toivoa tuova loitsu. Se on peräisin kirjasta Pimeyden talo.Liisa Syväsalmi

– Odotan yhä, että eteen tulisi ihminen, joka tietäisi heti, mitä se tarkoittaa.

Espoolaisen Liisa Syväsalmen tatuoinnissa lukee D'yamba. Se on Stephen Kingin ja Peter Straubin kirjassa Pimeyden talo esiintyvä loitsu, joka toimii Syväsalmelle toivoa tuovana “voimasanana”. Syväsalmi on Kingin suuri fani, johon tuo kirja teki vaikutuksen jo varhaisteini-iässä.

– Kaamoksen pimeydessä tämä kirkkaanvihreä sana saa aina mielialani kohoamaan ainakin hieman.

Syväsalmella on kahdeksan tatuointia, D’yamba niistä tuorein. Lisää on tulossa – eikä aiheiden miettimiseen mene kauan. Jostain tulee aihe, jonka nainen tietää haluavansa. Kuvat kertovat Syväsalmelle tärkeistä asioista: matkustelemisesta, rakkaista kissoista, kirjallisuudesta ja kodista turvasatamana.

On satsattu paljon aikaa ja vaivaa, että ne ovat siinä juuri sen näköisinä kuin ovat

Camilla Åkerblom

Jokaisella kuvista on syynsä. Yrityksistään huolimatta hän ei ymmärrä kuvia kuvien vuoksi.

– Joka ikisellä tatuoinnillani on syvä merkitys minulle, jokainen ilmentää jotain puolta itsestäni.

D’yamba ei ole ainoa tatuointi, jota Syväsalmi joutuu selittämään: itse asiassa ne kaikki vaativat avaamista.

– Se on aina yhtä mukavaa, ei siihen väsy.

Tatuoinnit auttavat Syväsalmea muistamaan joka päivä sen, että elämä on ollut rikasta tähän asti ja on edelleen.

– Ja ne ovat loistava keskustelunavaus, kun kohtaa uusia ihmisiä!

Rakkaat ihmiset ja kaivattu kotiseutu

Camilla Åkerblom otti ensimmäisen tatuointinsa 19-vuotiaana, nyt kuvia on kertynyt jo kaksitoista. Jokaisella on tarinansa: ne kertovat Åkerblomista, perheestä, eletystä elämästä ja tärkeistä asioista.

Kaksi tatuointia on merkitykseltään yli muiden: vasemman käsivarren lyhty palavine kynttilöineen kuvastaa Åkerblomia itseään, ja kukat ja tähdet sen ympärillä perhettä ja rakkaita ystäviä.

Oikean käsivarren kuva taas kertoo kokkolalaislähtöisen, nyt Tampereella asuvan naisen rakkaudesta synnyinseutua kohtaan:

– Pääskynen kuvastaa sitä, kuinka välillä käydään maailmalla poissa, mutta aina palataan kotiin. Ihan niin kuin pääskysetkin palaavat vuodesta toiseen.

Ruistähkä, metsämansikat, ruiskaunokit ja unikot kuvastavat kantajansa rakkautta maaseutuun. Vielä tänä vuonna samaan tatuointiin piirtyy myös kuva Kokkolan Tankarin majakasta.

Kuvassa on käsivarteen tatuoittu värillinen lintu.
Camilla Åkerblomin käsivarressa oleva tatuointi on kunnianosoitus kotiseudulle.Olivia Moonchild

Åkerblom on aina halunnut tuoda kuvien kautta esille omaa persoonaansa. Toisaalta poissuljettua ei ole sekään, että hän ottaisi tatuoinnin pelkän kuvan tai aiheen visuaalisuuden vuoksi.

Hän on tarkka väreistä ja tatuointien yhteen sopivuudesta, sillä kuvat ovat paitsi ilmaisua, myös puhdasta taidetta. Kuvien aiheet hioutuminen lopulliseen muotoonsa vie vuosia. Åkerblom kertookin mielellään kysyjille tarinoista kuvien takana.

– On satsattu paljon aikaa ja vaivaa, että ne ovat siinä juuri sen näköisinä kuin ovat.

Lasten jalat ja muisto isovanhemmista

Kokkolalainen Mira Haapa-aho otti ensimmäiset jalankuvat lapaansa, kun lapsia oli syntynyt kaksi. Tatuoija suurensi ja pienensi jalkapohjia saadakseen koot kohdalleen. Kolmas jalka piirtyi viereen myöhemmin.

Mira Haapa-aho oli haaveillut tatuoinnista vuosia, mutta ei keksinyt aihetta. Alusta asti hänelle oli ollut selvää, että ihoon ei tule kuva vain kuvan takia:

– Halusin kuvan, jolla on merkitystä.

Naisen selkään on tatuoitu kolme jalkapohjaa, joiden alla lukee Vilja, Pyry ja Hilla.
Mira Haapa-ahon lapaa koristavat kuvat hänen lastensa jalkateristä.Mira Haapa-aho

Lasten jalkojen yllä kiertelee särkynytsydän. Se muistuttaa isovanhempien pihasta ja jo edesmenneistä isovanhemmista. Haapa-ahon ihossa liitelee myös lintu. Samanlainen löytyy hänen hyvältä ystävältään, josta on tullut kuin sisar.

Haapa-ahon mielessä muhii ajatus seuraavasta. Se saa kypsyä, sillä tarina pitää aina olla. Ensimmäisen tatuoinnin ottamista jarrutti pitkään myös pelko siitä, että kuviin voisikin kyllästyä. Paikat nainen valitsi niin, ettei tatuointeja tarvitse koko ajan katsella. Mutta katunut hän ei ole kertaakaan. Lapsetkin pitävät jaloistaan äidin ihossa.

– Lasten mielestä ne ovat kivat, he katselevat niitä usein, vaikka se on jo vanha juttu. Että mikä on mun jalka, onko mulla ollut tuollainen, hymyilee Haapa-aho.

Lupa päättää omasta kehosta

Kokkolainen Veera Ihalainen täytti 18 viime keväänä ja varasi ajan tatuointistudiolle melkein heti. Siirtymäriitti oli tärkein syy.

– Vanhemmat ovat aina sanoneet, että kun täytän 18, saan tehdä keholleni mitä haluan. Se oli osoitus, että olen aikuinen.

Hallitsijatar Veera Ihalaisen käsivarressa symboloi naisellisuutta, rauhaa ja luontoa.
Hallitsijatar Veera Ihalaisen käsivarressa symboloi naisellisuutta, rauhaa ja luontoa.Veera Ihalainen

Mikään mielenilmaus tatuointi ei kuitenkaan ollut. Ihalainen on halunnut tatuointia 12-vuotiaasta saakka ja pohtinut sitä pitkään. Kuvat kiehtovat myös puhtaan esteettisyytensä takia.

– Ovathan ne tosi hienoja, jonkinlaista taidetta. Ehkä se iski minuun.

Tarotista kiinnostunut nainen päätyi ottamaan ensimmäiseksi tatuoinnikseen tarot-kortin Hallitsijattaren. Ihalainen samastuu hahmon rauhallisuuteen ja kuvaa itseään kaveriporukan äitihahmoksi.

Seuraavakin tatuointi on jo suunnitteilla. Ensin hahmottuu paikka ja sen jälkeen teema. Tarkoitus ei silti ole täyttää ihoa tatuoinneilla, vaan koristautua kohtuudella.

Millaisessa valossa tatuoinnit näyttäytyvät terveyden näkökulmasta? Akuutti käsittelee aihetta verkossa ja televisiossa maanantaina 9.4. alkaen.

LUE MYÖS: Näitä asioita et ehkä tiennyt tatuoinneista: imettävän iho voi puskea väriä ulos ja kalanmaksaöljy ohentaa verta