"Tulee sellainen kunnioittava olo, kun suden näkee omin silmin" – Sillanpäät tietävät, minkälaista on elää suden ja ihmisen reviirien kohtauspisteessä

Sudet etsivät uusia asuinsijoja läntisestä Suomesta. Se on pantu merkille pienessä eteläpohjalaisessa Polvenkylässä, jossa susihavaintoja on tehty lähes päivittäin.

susi
Jari ja Tuija Sillanpää
Susien ja ihmisten kohtaamisesta on tullut arkipäivää pienessä Polvenkylässä Kurikassa. Jari ja Tuija Sillanpää kertovat, miten arki sujuu, kun sudet vierailevat toistuvasti lähimaastossa ja pihapiirissä.

Tuija ja Jari Sillanpään lypsykarjatila sijaitsee Kurikan Polvenkylässä Etelä-Pohjanmaalla. Polvenkylä on yksi niistä Kurikan sivukylistä, joissa sudet ovat liikkuneet viime aikoina tiuhaan.

Sillanpäiden pihapiirissä vastaan tulee maaseudun idylli. Koira haukahtelee aitauksessaan suuren pihakuusen alla. Muuten on hiljaista.

– Onhan täällä rauhallista, myöntää Tuija Sillanpää.

Susien toistuvat vierailut Sillanpäiden pihapiirissä ovat kuitenkin jättäneet jälkensä niin pihamaan lumeen kuin ihmisten mieliinkin.

– Ei voi sanoa, että pelottaa, mutta kyllä kunnioitus susia kohtaan on kasvanut, sanoo Jari Sillanpää.

Suden oudot tavat

Sillanpäiden maatila on syrjässä kylän keskustasta eikä naapureita ole aivan kivenheiton päässä. Tilaa ympäröivät pellot ja metsät.

– Tuolta ne tulivat aidan vierustaa meidän pihaan, kaksi sutta. Ensin olivat tulleet Isonevalta tietä pitkin melkein kilometrin matkan, selvittää Jari Sillanpää tapausta, joka on saanut miehen mietteliääksi.

– Se tuntuu erikoiselta, että sudet liikkuvat aamupäivällä 9 - 11 aikoihin. Sillä kertaa juuri siihen aikaan, kun pojan olisi pitänyt mennä kouluun. Aikaisemmin sudet pysyivät erämaissa, eivätkä näyttäytyneet ihmisille.

Ei omasta puolesta pelota, mutta ekaluokkalaisen puolesta pelottaa. Se on vielä niin pieni.

Tuija Sillanpää

Sillanpäät sanovat, että susi on helppo erottaa koirasta. Susi liikkuu eri tavalla.

– Harva tulee ajatelleeksi, kuinka iso eläin susi on. Kyllä tulee sellainen kunnioittava olo, kun suden näkee omin silmin, sanoo Tuija Sillanpää, joka katseli viimeksi maitohuoneen ikkunasta kahden suden jolkottavan peltoa pitkin.

Tuija ja Jari Sillanpää
– Ainakin on opittu hyvin tunnistamaan suden jäljet, naureskelevat Sillanpäät.Pasi Takkunen/Yle

Ennemmin karhu kuin susi

Sillanpään tilalla on totuttu metsän eläimiin. Juuri aamulla valkohäntäpeurat ovat vierailleet navetan nurkalla. Kesällä karhunkin tiedetään liikkuneen pentujensa kanssa parin sadan metrin päässä viereisellä pellolla. Silloin yksi talon lehmistä lähti laitumelta karhua karkuun ja oli kateissakin jonkin aikaa. Silti emäntä sanoo:

– Mieluummin otan karhun kuin sudet.

Susista on tullut Polvenkylän ja muiden lähikylien asukkaille liian läheisiä. Sillanpäiden lapsista kaksi on vielä alakouluikäisiä. Ennen koulutaksia odotettiin tien varressa, nykyisin kotipihassa.

– Ei omasta puolesta pelota, mutta ekaluokkalaisen puolesta pelottaa. Se on vielä niin pieni, ja sitä ajattelee, että jos se kohtaaminen suden kanssa tulee niin kuin siskonpojalle tuli, miettii Tuija Sillanpää.

Äitiä harmittaa se, että susien takia lapset jäävät helposti sisälle leikkimään.

– Muutenkin mukuloita on vaikea saada nykyisin ulos.

Susi riistakamerakuvassa
Asuinrakennuksen pihapiirissä vieraillut susi tallentui riistakameraan Kurikan Lohiluomalla joulukuun 11. päivänä.Lukijan kuva

Tuija Sillanpää sanoo, että susien läsnäolo vaikuttaa jo monella tavalla arkipäivään. Kylien väki on tullut varovaiseksi. Kun riittävän monta kertaa suden jäljet löytyvät kotipihalta tai läheltä kotipihaa tai lasten koulumatkojen varrelta, niin sitä alkaa vaistomaisesti tarkkailla ympäristöä.

– Väki on lopettanut lenkillä kulkemisen. Ei enää pimeällä mennä ulos vaan jäädään sohvalle makaamaan.

Havaintoja päivittäin

Tänä talvena Polvenkylällä on tehty susihavaintoja lähes päivittäin. Jari Sillanpään mukaan havainnot alkoivat lisääntyä pari vuotta sitten. Sen jälkeen on miehen ja monen muunkin kyläläisen luottamus Suomen susipolitiikkaan ja suden virallisiin kanta-arvioihin karissut.

Nähtävästi Itä-Suomessa on koluttu metsät tyhjiksi, ja nyt sudet ovat tulleet tänne Pohjanmaalle.

Jari Sillanpää

Kurikan ja lähikuntien metsästäjät tekivät jokunen aika sitten oman susilaskennan. Tulokseksi saatiin 44 sutta. Jari Sillanpää ei itse ole metsästäjä, mutta luottaa paikallisten metsämiesten arvioon.

– Nähtävästi Itä-Suomessa on koluttu metsät tyhjiksi, ja nyt sudet ovat tulleet tänne Pohjanmaalle.

Tänä talvena susihavaintoja on tehty ja tarkistettu pohjalaismaakunnissa enemmän kuin missään muualla. Havaintokartassa (siirryt toiseen palveluun) näkyy Kurikan sivukylien kohdalla selvä kertymä, mustia ruutuja.

Vasikoista huoli

Jari Sillanpää naurahtaa kysymykselle, vieläkö lehmät uskaltaa laittaa laitumelle.

– Pakkohan se on. Ei tuo EU anna laiduntamisesta mitään erivapautta meille, sinne ne on laitettava.

Ensi kesää ja syksyä Sillanpäät odottavat huolestuneina. Kun tämänvuotiset pennut kasvavat, susilaumat lähtevät taas liikkeelle ruokaa saalistamaan.

– Lehmien puolesta en niinkään pelkää. Ne ovat isoja ja puolustavat itseään aika hyvin, mutta vasikat kun viedään laitumelle opetteluun, niin nehän ovat pienempiä kuin susi, miettii Tuija Sillanpää.

suden jäljet lumihangella
Suden jäljet on helppo erottaa koiran jäljistä, kun silmä harjaantuu, sanoo Jari Sillanpää.

Ei susivihaa

Jari Sillanpää kaappaa pitkäkarvaisen ison kollikissan syliinsä. Kissa tuli Sillanpäille 2,5 vuoden ikäisenä. Tullessaan se oli epäluuloinen ja kiukkuinen, ei todellakaan mikään sylikissa.

Vihainen se on vieläkin talon muille kissoille, mutta isännän syli kelpaa jo.

Kaikesta näkee, että Sillanpäät ovat eläinten ystäviä. Susiakaan he eivät vihaa vaan ovat sitä mieltä, että susi kuuluu Suomen luontoon ja sillä on siellä oma tehtävänsä.

– Ihan hyvä, jos sudet pitävät osaltaan hirvikantoja kurissa ja ehkäisevät hirvien aiheuttamia metsävahinkoja.

Ihmisen reviirille Jari ja Tuija Sillanpää eivät kuitenkaan susia halua. He arvelevat, että on vaikea ymmärtää, minkälaista elämä susien kanssa on, ellei ole itse sitä elämää nähnyt ja elänyt.

– Eihän tämä kivaa ole. Maaseudulla on haasteita muutenkin, ilman noita susia. Kyllä me pärjättäisiin ilmankin niitä.