"Poikien nokittelukulttuurissa on vaikea olla oma itsensä" – Käytännön vinkkejä kasvattajille siitä, miten "poikakoodi" puretaan

sukupuoliroolit
piirroskuva pojista
Hilppa Hyrkäs / Uutisgrafiikka

Poikien elämä on jatkuvaa tasapainoilua. Pitää todistaa olevansa "tosi poika", mutta ei saa machoilla liikaa. Pitää olla hyvä kaveri, mutta ei saa tunteilla liikaa. Pitää osata näyttää muille kaapin paikka, vaikka väkivaltaisestikin, mutta ei saa olla liian väkivaltainen, muuten saa kahelin maineen.

Kulttuuri puskee poikia tietynlaisiin rooliodotuksiin ja käyttäytymään tietynlaisen poikakoodin mukaisesti. On oltava urheilullinen ja uhkarohkea ja on ehdottomasti vältettävä tyttöjen juttuja.

Oulun yliopiston akatemiatutkija Tuija Huukin mukaan näitä "oikean pojan" ominaisuuksia aletaan poikaryhmissä helposti arvottaa paremmuusjärjestykseen. Suosituimmat pojat pääsevät usein määrittelemään, mikä paikallisessa yhteisössä on arvostettua ja mikä ei. Esimerkiksi jääkiekko koetaan monesti pojalle sopivammaksi harrastukseksi kuin vaikka voimistelu.

Paremmuusajattelu johtaa siihen, että pojat luokittelevat itsensä ja toiset pojat parempiin ja huonompiin ja alkavat kamppailla suosiosta ja vallasta.

– Siellä ollaan monesti tällaisessa nokittelukulttuurissa eli siellä on vaikea olla enää oma itsensä, kun siellä pitää buustata niin kovasti egoa, Huuki sanoo.

Poikien rooli ja miehen malli on juurtunut niin syvälle yhteiskuntaan, että vanhemmat tuputtavat sitä lapsilleen myös tiedostamattaan. Vanhemmat ja kasvattajat voivat Huukin mukaan kuitenkin muuttaa asian.

Jako tyttöjen ja poikien juttuihin lopetettava

"Pojat, älkää mölytkö!"

"Hakekaa te pojat pallo tuolta katolta."

"Kylläpäs tytöt kuuntelivat tänään hienosti."

"Tytöt voisivat tänään askarrella onnittelukortin."

Tällaisia lauseita livahtaa helposti opettajien ja vanhempienkin suusta. Niistä syntyy mielikuva, että pojille kuuluvat mekastus, rohkeus ja fyysiset suoritukset.

– Lapsille alkaa muodostua ahdas ja kapea mielikuva sukupuolesta, kun koko kulttuuri sitä massiivisesti toitottaa, Huuki toteaa.

Huukin mukaan sokea sukupuolen mukaan eriyttäminen pitäisi saada kitkettyä pois kasvatuksesta. Mitä enemmän lapsille annetaan tällaisia mielikuvia, sitä voimakkaammin lapsille alkaa kehittyä sellainen kuva, että tietyt asiat kuuluvat pojille ja tietyt tytöille. Mitä stereotyyppisempi kuva lapsille alkaa rakentua, sitä enemmän on kiusaamista ja väkivaltaa juuri niitä poikia kohtaan, jotka eivät mahdu näihin ahtaisiin käsityksiin.

– Lapset oppivat todella varhain, että tästä stereotyyppisestä kaavasta ei voi poiketa, jos haluaa olla turvassa ja välttyä väkivallalta, kiusaamiselta ja syrjinnältä, Huuki sanoo.

Enemmän tunne- ja ihmissuhdetaitoja pojille

Pojat ovat tutkitusti pieninä ihan yhtä herkkiä ja avoimia kuin tytötkin. Huuki kertoo, että tilanne muuttuu viiden ja kuuden ikävuoden paikkeilla. Vuorovaikutus aikuisen kanssa muuttuu intiimistä läheisyydestä karhunpainiksi, koska aikuiset pelkäävät, miten oma lapsi pärjää poikien maailmassa.

Vanhemmat alkavat karaisemaan ja koulimaan poikia ja näin intiimi herkkyys tukahdutetaan pojista. Tämä on erityisesti miesten ja isien ongelma. Huuki arvelee, että miehet "tuntevat nahoissaan" homofobian ja pelkäävät omien kokemustensa pohjalta sitä, mitä omalla pikkupojalla on vastassa, jos hänestä ei kasvateta "oikeaa" miestä.

– Tutkimusten mukaan se, että lapselle opetetaan tunnetaitoja tai se, että poika leikkii tyttöjen leikkejä, ei ole millään tavalla yhteydessä seksuaaliseen orientaatioon, Huuki muistuttaa.

Jos tunteita ja tunteista keskustelua ei tukahdutettaisi, vaan siihen kannustettaisiin, se antaisi Huukin mielestä pojille laveampia näköaloja poikana ja miehenä olemiseen ja toimimiseen.

Oulun yliopiston akatemiatutkija Tuija Huuki.
Oulun yliopiston akatemiatutkija Tuija Huuki.Mikko Törmänen

Lisäksi poikia pitäisi opettaa tunnistamaan, käsittelemään ja sietämään herkkyyttä ja haavoittuvuutta.

Poikien elämä olisi Huukin mukaan paljon rikkaampaa ja myös seksuaalinen häirintä vähenisi, jos pojat kasvaisivat miehiksi, jotka pystyvät tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita. Itseään kunnioittava poika tunnistaa, että itsellä ja muilla on tunteet ja oikeus koskemattomuuteen.

– Silloin on paljon helpompi myös ymmärtää, että erilaiset pojat pitävät erilaisista asioista eikä sitä tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen.

Kun tunteista, varsinkin kipeistä tunteista ei puhuta, ne tulevat jollain muulla tavalla esille, esimerkiksi juomalla tai tappelemalla.

Liikuntaa ja musiikkia lapsille

Pinnan alla muhivia vaikeita ja kipeitä asioita olisi hyvä käsitellä taiteen ja tekemisen kautta. Taito- ja taideaineissa on Huukin mukaan valtava potentiaali, joka on nyt vasta alettu oivaltaa.

Taide ja sen tekeminen auttaa paitsi prosessoimaan vaikeita asioita, myös laajentamaan ihmisen kapasiteettia.

Huuki kehottaakin vanhempia tarjoamaan lapsilleen liikuntaa, musiikkia, kuvataiteita ja teatteri-ilmaisua. Alan ammattilaisia Huuki puolestaan neuvoo opettamaan poikia käsittelemään tunteita ja oman itsen eri puolia luovin ja taidelähtöisin menetelmin.

Ole lapsesi tukena ja keskustele

Kun erilaisissa tutkimuksissa lapsilta kysytään, mikä heille olisi tärkeintä, ensimmäisten toiveiden joukossa on aina se, että olisi kavereita, ei joutuisi kiusatuksi tai jäisi yksin. Siksi Huukin mukaan lapset tarvitsevat aikuista rinnalla kulkijaa ja keskustelukumppania.

Usein kuulee sanottavan, että lapsia ei haluta kasvattaa pumpulissa tai lasten pitää oppia kestämään erilaisia vastoinkäymisiä. Huuki on eri mieltä.

– Emme me pysty lapsia niin paljon monitoroimaan, etteivätkö he saisi ihan riittävästi niitä ”Siperia opettaa” -kokemuksia. Kyllä meidän pitää tarttua niihin asioihin, mitkä me näemme tai mistä lapsi itse kertoo.

Huuki kehottaa vanhempia opettamaan lapset siihen, että asioista puhutaan. Myös kipeistä ja vaikeista asioista pitää puhua. Jos lapsiin rakennetaan keskusteleva suhde, silloin lapset oppivat käyttämään aikuisia apuna.

– Jos me emme keskustele lastemme kanssa, niin kyllä he viimeistään esiteini-ikään mennessä ovat luisuneet meidän käsistämme ja sulkeneet itsensä meiltä aikuisilta.

Tunteista voi puhua ilman, että "pippeli putoaa"

Rinnalla kulkemisella ei ole tarkoitus pelastaa lasta kaikilta maailman vaaroilta vaan antaa välineitä ja eväitä kriittiseen tarkasteluun. Tarjota lapselle turvallinen paikka, jonne voi tulla keskustelemaan ja pohtimaan asioita.

Aikuisen avulla lapsi tulee tietoiseksi erilaisista valtakuvioista ja hän pystyy lukemaan ihmisiä ja ymmärtämään, miksi joku toimii tietyllä tavalla. Aina on ihmisiä, jotka toimivat vanhojen miesmallien mukaan eikä siltä pysty omia poikia täysin suojelemaan.

– Mutta me voimme luoda sellaisen vahvan pohjan lapselle, että hän tietää, että on muutakin. Lapsissa ja nuorissa on valmiiksi kriittistä potentiaalia, sitä pitää vain ruokkia.

Muutos parempaan onkin jo alkanut. Nuorten mielestä esimerkiksi juominen ei ole enää niin coolia, kuin ennen. Huuki toivoo ja uskoo, että pian myös häirintä ja poikien välinen nokittelu koettaisiin moukkamaisena. Huuki kertoo, että monet pojat sanovat, että heitä ahdistaa se, että toiset pojat painostavat esimerkiksi puristelemaan tyttöjen pyllyjä.

Kovan poikuuden ajasta voidaan päästä yli. Tärkeintä on puhua asiasta.

– Potentiaali muutokseen on jo olemassa lapsissa. Kun miestenkin suut saadaan auki ja hekin uskaltavat sanoa, että hei minuun sattui. Ilman, että heidän pippeli putoaa.

Lisää aiheesta:

"Ei noin ison pojan tarvitse itkeä" – ahtaat sukupuoliroolit kasvattavat poikia väkivallan kulttuuriin

Taneli Heikan kolumni: Käynnistettäisiinkö #mentoo-kampanja?