5-vuotiaana huostaanotetulle Sami Isoniemelle sijaiskoti oli hyvä paikka kasvaa – Nyt hän on poliisi ja tekee väitöskirjaa sijoitettujen lasten luvattomista poissaoloista

Vaasalaispoliisin lapsuuden vaikuttavin käänne oli huostaanotto. Sen kokemuksen hän on kääntänyt voimavarakseen.

huostaanotto
Lapsi ja nalle.
Mia huostaanotettiin 9-vuotiaana. Huostaanottoa edelsi äidin pitkä päihteiden väärinkäyttö ja isän uupuminen. Mia koki huostaanottotilanteen pelottavana, vaikka perhetyöntekijät olivat siihen jo valmistelleet.Sari Gustafsson / Lehtikuva

Sami Isoniemi, 32, kertoo elämäntarinaansa tottuneesti. Vuodet Pesäpuu ry:n lastensuojelun kokemusasiantuntijana ovat tuoneet puhumiseen varmuutta ja sanoille painoarvoa.

5-vuotiaan Samin tulevaisuus näytti kuitenkin epävarmemmalta.

– Vuonna 1991 oli sisko, minä ja äiti. Äidin jaksaminen ei arjessa riittänyt ja päädyttiin siihen, että minut ja sisko huostaanotetaan.

Huostaanoton jälkeen ensimmäinen vuosi kului lastenkodissa. Elämä oli laitosarkea, hyvin strukturoitua ja etukäteen suunniteltua.

– Toinen totuus siitä ajasta löytyy lastensuojeluviranomaisten asiakirjoista, joita en kiistä tai kyseenalaista. Eihän pieni lapsi ole voinut nähdä niitä arjen puutteita. Samin ja siskon paikka on ollut jossain muualla kuin äidin luona.

– Kaikesta huolimatta lapsuuden muistot ovat hyviä, aika kultaa muistot, kuten aina sanotaan. Muistan kuinka pikkupoikana heitettiin pikkuautoja parvekkeelta asvalttiin ja katsottiin mihin kuntoon ne menivät.

Sijaisperheessä elämä alkoi uudelleen

Sijaisperheeseen pääsy oli jälkeenpäin ajateltuna Samin elämän ratkaisevin asia. Alkoi tavallisen kurikkalaisperheen arki ja löytyi rakas jalkapalloharrastus.

– Sijaisperheessä opeteltiin elämää isän ja äidin kanssa. Puhun aina sijaisvanhemmista, sen verran iso rooli heillä on elämässäni ollut. Varsinkin se, että ensimmäistä kertaa elämässä oli isän malli. Se oli uudestaan kävelemään oppimista. Aivan kaikkea en kuusivuotiaan elämästä enää muista, mutta aika nopeasti selkiytyi, että tämä on se paikka mihin minä kuulun.

En ole selvinnyt lastensuojelusta, vaan lastensuojelun ansiosta.

Sami Isoniemi

Sijaisperheessä oli oma poika ja pihassa koira nimeltään Unto. Biologisen äitinsä kanssa Sami on ollut tekemisissä vuosien mittaan vaihtelevasti. Välillä on ollut hiljaisempia, välillä aktiivisempia ajanjaksoja.

– Matkan varrella on tullut pettymyksiä, minkä takia yhteydenpito on ollut vähäisempää. Viimeksi jouluna mentiin yhdessä mumman haudalle äiti, sisko ja minä. Suhteemme on omanlaisensa. Olemme yrittäneet puhua asiasta. Meillä molemmilla on omat näkemyksemme ja siitä on yli 25 vuotta aikaa. Minulla ei ole enää syytä käydä niitä asioita läpi.

Poliisiksi ja tutkijaksi

Teini-iän kapinavaiheen jälkeen ammatinvalinta oli lopulta selvä. Opiskelu lapsuuden haaveammattiin alkoi Tampereella Poliisiammattikorkeakoulussa.

– Onko lastensuojelulapsen teini-ikä teini-ikää, vai johtuuko se sijoituksesta. Lapsuuden pettymykset tulivat teini-iässä esiin ja käytyä läpi. Mahtavalla pelisilmällä sijaisvanhemmat ja muut ympäröivät ihmiset kävivät ne läpi niin, että ne eivät jääneet kaivelemaan pitemmäksi aikaa.

Sami Isoniemi
Sami IsoniemiTuomo Rintamaa / Yle

– Poliisin ammatti on kutsumusammattini. Vielä jälkeenpäin mietittynäkin se on ollut oikea ja paras valinta. Aika nopeasti ensimmäisen työharjoittelun aikana aikanaan Vaasan kihlakunnan poliisilaitoksella eräs vanhempi kollega sanoi, että katsotkin sitten, että et jätä opiskeluja poliisikouluun.

Myös tutkimustyö tuntui hyvältä ja poliisikoulun päättötyö toi parhaan arvosanan. Opiskelu jatkui Vaasan yliopistossa poliisiksi valmistumisen jälkeen. Nyt työn alla oleva hallintotieteiden tohtorinväitöskirja käsittelee sijoitettujen lasten luvattomia poissaoloja.

Lastensuojelun kokemusasiantuntijaksi

Viime vuosien aikana Sami on kiertänyt kaikki Suomen koulukodit ja tavannut huostaanotettuja lapsia ja nuoria.

– Koulukotien lapsilla ei ole kovin ruusuinen kuva poliisista. Nyt paikalle tulikin poliisi, jolla oli samantyyppinen tausta kuin heillä. Uskon tapaamisten rohkaisseen heitä uskomaan, että elämässä on mahdollisuus saavuttaa ihan mitä tahansa. Tai ainakaan se tausta ei estä heitä menemästä eteenpäin elämässä.

Lastensuojelun piirissä olevilta lapsilta puuttuu Isoniemen mukaan selkeitä perusasioita, tärkeimpinä rajoja ja rakkautta.

– Niillä päästään jo hyvin pitkälle. En ole koskaan puhunut lastensuojelun piiriin joutumisesta vaan kyllä se on sen piiriin pääsemistä. Uskon, että meillä on hyvä järjestelmä ja esimerkiksi huostaanotto on positiivinen väliintulo. Valitettavasti tämä väliintulo tulee usein liian myöhään.

Ongelmat ovat jo kerrostuneet, jos on jo kehittynyt joku riippuvuus. Riippuvuus on saattanut aiheuttaa rikoskierteen, jolloin puhutaan kahden asian katkaisemisesta.

Isoniemen mukaan ainakin valtion koulukodeissa henkilökunta on osaavaa ja uskoo lapsiin. Elämä on kuitenkin kohdellut heitä aika karusti.

– Nuorten itsensä voi olla vaikeaa löytää elämäänsä sitä juttua. Tarvitaan avuksi ammattilaisia ja aikuisia, jotka uskovat näihin nuoriin.

Lasten ja nuorten kohtaaminen tärkeää

Lastensuojelun leima on edelleen vahva. Saatetaan puhua orvoista ja lastensuojelulaitokseen mielletään kalterit. Lain mukaan puhutaan lastensuojelulaitoksista, mutta Isoniemen mukaan ne ovat pääosin kodinomaisia laitoksia.

– Olen todennut, että en ole selvinnyt lastensuojelusta, vaan lastensuojelun ansiosta.

Poliisina Sami Isoniemi on joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksia alaikäisistä, jotka ovat viettämässä iltaa kaupungilla siideritölkit kädessä.

Moni ammattilainen lokeroi suotta itsensä nykyään. Opettaja on opettaja, eikä samalla tavalla kasvattaja kuin aikaisemmin. Samoin poliisista on tullut aika lailla kasvoton organisaatio.

Sami Isoniemi

– Ei se nyt niin kovin huolestuttavaa ole, jos 17-vuotias poika Hoviskan rannassa juo siideriä, jokainen varmasti jossain vaiheessa tekee niin. Se on kuitenkin aina lastensuojeluilmoituksen paikka, laki sanoo niin.

Muut signaalit voivatkin sitten olla huolestuttavampia, pohtii Isoniemi:

– Entä jos tämä 17 vuotias poika vetäytyy joka välitunti yksikseen. Tuleeko huolestuneisuusilmoituksia koulusta tai jalkapalloharjoituksista, sellaisista paikoista joissa ollaan päivittäin tekemisissä nuorten kanssa.

Kesäviikonloppujen jälkeen lastensuojeluilmoituksia tulee juuri siiderin juonnista, mutta ongelmana on poimia siitä joukosta ne tapaukset, jotka tarvitsevat intensiivisempää tukea.

– Moni ammattilainen lokeroi suotta itsensä nykyään. Opettaja on opettaja, eikä samalla tavalla kasvattaja kuin aikaisemmin. Samoin poliisista on tullut aika lailla kasvoton organisaatio, jos aiemmin oli lähi- ja korttelipoliiseja. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia kohtaamiseen.