Sampo Terho pakenee työtaakkaa fantasiamaailmaan: ”Siellä ongelmat ovat paljon selkeämpiä”

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) rakastaa progressiivista rockia, Mika Waltaria ja fantasiakirjallisuutta. Suomalainen Kingston Wall -yhtye on ylitse kaiken.

Kulttuurivieras
Sampo Terho
Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) otti selfien.Antti Haanpää / Yle

Kulttuuriministeri Sampo Terho, 40, seisoo työhuoneessaan Helsingin Kruununhaassa.

Päivä on alkanut varhain. Ministeri on herännyt poikkeuksellisen aikaisin, sillä hänet on pyydetty mtv:n Huomenta Suomi -ohjelmaan keskustelemaan sote-uudistuksesta ja EU-asioista.

Sen jälkeen hän on mennyt takaisin kotiin, vienyt tyttärensä hoitoon ja jatkanut matkaa työpaikalleen opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Haastattelun jälkeen Terho kertoo lähtevänsä keskustelemaan EU-asioista Helsingissä pidettävään talouspoliittiseen tapahtumaan.

– Vaikka omassa työhuoneessa niin mukavat taulut onkin.

Terhon työhuone on haalea muisto Paavo Arhinmäen (vas.) kaudesta kulttuuriministerinä.

Silloin seiniä koristivat nykytaide ja Harro Koskisen ristiriitaisen vastaanoton saanut pop-taideteos Sikamessias (1969).

Nyt nykytaide on tipotiessään.

Terho on lainannut valtion taidekokoelmasta maisemamaalauksia.

Työhuoneen seinällä ovat Eero Järnefeltin Maisema (1905), Albert Edelfeltin Haikon huvila meren puolelta (1905) sekä Fanny Churbergin Kesämaisema (1879).

Kaikki kolme maalausta edustavat suomalaista kesämaisemaa puhtaimmillaan.

Terho kertoo pitävänsä töistä, joiden aiheesta saa kutakuinkin selvää. Hän puhuu impressionismista.

– Mitä kuvataiteisiin tulee, olen tällainen, no, nykyään voi jo sanoa konservatiivinen, mutta en kuitenkaan ihan sellainen, että etsisin valokuvamaisia teoksia.

Ministeri kaivaa kännykän esiin. Hän näyttää sieltä valokuvan, jossa sinisen sohvan yllä on sinisävyinen maalaus. Siinä väripinnat näyttävät valuvan toistensa sisään.

– Kotona on kyllä modernimpia teoksia kuin täällä, Terho kehaisee.

Hän kertoo hankkineensa työn kotiinsa taidelainaamosta. Maalauksen on tehnyt vielä tuntematon helsinkiläinen naistaiteilija.

Sampo Terho
Sampo Terhon työhuoneessa on maisemamaalauksia.Antti Haanpää / Yle

”Nykytaide ei häiritse minua”

Monelta kulttuurin ja taiteen ystävältä meni kahvi väärään kurkkuun vuoden 2011 eduskuntavaalien alla, kun perussuomalaiset antoivat ymmärtää, ettei postmodernia tekotaidetta pidä tukea Suomessa.

Jo pelkkä termi sai taiteilijat kiehumaan.

– Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt, kuka sen varsinaisesti keksi tai kirjoitti sinne vaaliohjelmaan, Terho sanoo.

Hän myöntää, että temppu oli taktikoitu.

– Se onnistui kieltämättä siinä, että se herätti valtavasti huomiota ja kiinnostusta, Terho hymyilee.

Nykytaide ei ministerin mukaan häiritse häntä, eikä hän tiedä, mitä postmoderni tekotaide edes tarkoittaa.

Ministeri on iloinen siitä, että joku tulee vielä kyselemään Terhon suhteesta taiteeseen ja kulttuuriin. Viimeksi asiaa udeltiin vajaa vuosi sitten, kun Terhosta tuli kulttuuriministeri.

Nyt hänellä on käsisään mittava hanke, joka vaikuttaa koko Suomen taidekenttään.

Esittävän taiteen, orkesterien ja museoiden valtionrahoitus uudistetaan, lausuntokierros on pidetty, ja ministerin pitää linjata lakiesityksen lopullinen sisältö.

Siihen liittyy Terhon mukaan kaksi ongelmaa.

– Ensimmäinen on raha ja toinen Tampereen Työväen Teatterin asema.

Valtionosuusjärjestelmän (vos) uudistusta pohtinut työryhmä esittää, että Tampereen Työväen Teatteri menettäisi nykyasemansa rahanjaossa. Lisäksi uudistus maksaisi noin kymmenen miljoonaa euroa, joita Terholla ei ole.

– Kyllä se vaatii minulta aivan erityisiä toimenpiteitä, että tässä asiassa päästään eteenpäin vielä tällä vaalikaudella, mutta asia ei ole missään nimessä poissuljettu, Terho sanoo.

Sampo Terho
Valtion taiderahoituksen uudistuksessa (vos) on vielä mutkia matkassa.Antti Haanpää / Yle

”Yleisöä pitää olla”

Ministeri Terho ottaa sinisen yskänpastillin sinisestä rasiasta ja harmittelee sitkeää flunssaansa. Myöhemmin päivällä pitäisi päästä kuntosalille, vaikka nuha painaa.

Terholla on kolmen roolin ministerinsalkku. Hän on Suomen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri.

Ylen pitkäaikainen politiikan toimittaja kuvailee Terhoa teräväksi ja sivistyneeksi mieheksi, jolla on huumorintajua.

Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen Terho on rakentanut johtamansa Sininen tulevaisuus -puolueen tulevaisuutta.

Kääpiöpuolueen kannatus on pohjalukemissa. Ylen viime gallupin mukaan tukea löytyi 1,6 prosenttia.

– Kysymys on uudesta puolueesta. Meitä täytyy arvioida sen mukaan, Terho puolustautuu.

Terho on maahanmuuttokriittinen poliitikko, joka haluaa lakkauttaa pakkoruotsin kouluista.

Kymmenisen vuotta sitten hän varoitti Kanava-lehdessä eurooppalaisia uhkaavasta sukupuutosta. Suomen Kuvalehti nosti artikkelin uudestaan esille. (siirryt toiseen palveluun)

Ministeri vaikuttaa hetken vaivautuneelta, kun kysyn asiasta.

– Halusin tuoda silloin esille sen, mitä tämä Suomen matala ja kehittyvien maiden suuri syntyvyys tulevat aiheuttamaan, Terho sanoo.

Ensimmäiset oireet siitä näkyivät Terhon mukaan pari vuotta sitten, kun massat lähtivät liikkeelle Afrikasta ja Lähi-idästä.

Suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista entisellä Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalla on paljon sanottavaa.

Nyt Terho ottaa kontaktin nauhuriin, eikä toimittajaan. Vaikuttaa siltä, että hän alkaa pitää poliittista puhetta.

Ministeri puhuu kansallisen kulttuurin merkityksestä kansakunnalle.

– Se on aivan elintärkeä.

Terho kertoo keskustelleensa asiasta kulttuurin ammattilaisten kanssa ja pohtineensa sitä, miksi yhä edelleen ihmiset palaavat kansallisromantiikkaan ja Suomen taiteen kultakauden teoksiin, kuten hän.

Kaikki liittyy Terhon mukaan siihen, ettei kansakuntaa voi olla ilman kulttuuria: arkkitehtuuria, musiikkia, kirjallisuutta ja kuvataidetta.

Itse hän kuuntelee mielellään Sibeliusta.

– Tämä ei tarkoita, ettei mitään uutta saisi koskaan tulla tilalle, ja ettei näissä klassisissa teoksissa olisi valtavasti vaikutteita myös ulkomailta.

Terhon mukaan on paradoksaalista, että kansallisromantiikkaan liittyvä kansallismielisyys oli erittäin kansainvälinen aatevirtaus, joka kulki läpi Euroopan ja koko maailman.

– Sitten siitä syntyi tällaisia ikonisia teoksia, jotka kansakunta tuntee ja joita se kunnioittaa vielä 150 vuotta myöhemmin.

Se ei Terhon mukaan tarkoita sitä, että kansakunnan pitäisi jäädä paikoilleen toistamaan samaa kaavaa.

Kun puhe kääntyy kulttuurin tukemiseen, Terho muuttuu varovaiseksi.

– Olisi aivan vihoviimeinen asia, jos alkaisin tässä ministerin työpöydän ääressä ohjata sitä, mitä taiteen ja kulttuurin sisältöjen pitäisi olla, Terho sanoo.

Hän nostaa esiin vain yhden asian. Julkisin varoin tuetun taiteen ja kulttuurin pitää saada yleisöä. Muuten koko hommassa ei ole ministerin mielestä mitään järkeä.

Ajatuksensa tueksi Terho kaivaa esimerkin takavuosien brittiläisestä tv-sarjasta Kyllä, herra ministeri.

Siinä kansanmiehenä esiintyvä ministeri kysyy kansliapäälliköltä, miksi valtio tukee kulttuuria, jota kukaan ei halua. Tv-sarjan kansliapäällikön mielestä ihmiset maksavat jo siitä, mitä he haluavat, joten valtion tehtävänä on nimenomaan tukea sitä, mitä kansa ei halua.

– Tämä on se filosofia, jonka itse haluan torjua. Julkinen tuki on yhtä lailla kansalaisten kustantamaa kuin se yksityinen sektori, Terhoa toteaa.

Sampo Terho
Progressiivinen rock on kulttuuriministerin mieleen.Antti Haanpää / Yle

”Progesta syntyy valtava tunnekokemus”

Terho puhuu intohimoisesti asioista, jotka kiinnostavat häntä, kuten fantasiakirjallisuus, progressiivinen rock tai maailman väestönkehitys.

Hän ottaa tuolissaan tukevan takanojan ja ristii kätensä pään taakse.

Silmissä syttyy poikamainen katse, kun puhe kääntyy ministerin musiikkimakuun.

Suomalaisen Kingston Wall -yhtyeen rumpali Sami Kuoppamäki saa ministeriltä hehkutusta. Terho on suuri Kingston Wall -fani ja itsekin rumpuja soittaneena hän arvostaa Kuoppamäen taitoja.

Ministeri rakastaa progressiivista rockia, ja levyhyllystä löytyvät ainakin Emerson, Lake & Palmer, King Crimson ja kanadalainen Rush. Ministeri pitää myös klassisesta hevistä, kuten Led Zeppelinin ja Deep Purplen tuotannosta.

– Rush on ruvennut jäähdyttelemään vasta viime vuosina, Terho opastaa.

Sitten tulevat vielä Yes ja Genesis sekä suomalaiset yhtyeet Tasavallan presidentti ja Wigwam.

– Kosketinsoittaja Keith Emerson on minulle kaikkein suurin idoli. Olen saanut pianotunteja. Se antaa käsityksen siitä, kuinka hyvin Emerson soittaa, Terho sanoo.

Hän on pohtinut suhdettaan progressiiviseen rockiin.

– Minua kiinnostaa tällainen kaaoksen ja harmonian suhteen tutkiminen, ja sitä se proge juuri tekee. Ehkä se impressionismikin liittyy jotenkin siihen, Terho miettii.

Hän kuvailee, miten progressiivisessa rockissa voi tulla vastaan pitkiä jameja, ja jopa psykedeelisiä osuuksia, jonka jälkeen palataan harmoniaan ja rytmiin.

– Siitä syntyy valtavan suuria tunnekokemuksia, Terho hehkuttaa.

Ministeri myöntää, että klassinen musiikki on alkanut iän myötä kiinnostaa yhä enemmän.

Hän on kokeillut myös säveltämistä.

Kuopion kaupunginorkesteri esitti viime vuonna Terhon viisiminuuttisen teoksen, jonka kapellimestari Heikki Elo kirjoitti orkesterille.

– En olisi saanut sitä ikinä ilman ammattiapua partituuriksi, Terho toteaa.

Sävellys on tarkoitus saada vielä tämän vuoden aikana äänitteeksi.

Sampo Terho
Sampo Terho vaihtaa lennosta kulttuuriministeristä eurooppaministeriksi.Antti Haanpää / Yle

”Olen klassikoiden suurkuluttaja - ja Speden”

Sampo Terho on pukeutunut harmaaseen pukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja hillittyyn, raidalliseen solmioon.

Vapaa-ajallaan ministeri vaihtaa puvun farkkuihin.

Sitten hän lähtee brittiläisen kirjailijan J. R. R. Tolkienin matkassa fantasiamaailmaan. Siellä hän irtautuu maallisista ongelmista, kuten sote-uudistuksen yksityiskohdista.

– Se rentouttaa aivan suunnattomasti. Tolkienin maailmassa ongelmat ovat huomattavasti selkeämpiä, Terho sanoo.

Brittikirjailijan tarinoihin Terho tykästyi jo teininä.

Hän puhuu Tolkienin bestseller-romaanin, Taru sormusten herrasta, maailmankuvasta, jota on arvosteltu hyvän ja pahan yksinkertaistamisesta.

– Näin osittain on, mutta se on myös todella rentouttavaa, Terho sanoo.

Hän kertoo olleensa teininä kiinnostunut kaikenlaisesta nörtähtävästä, kuten Dungeons & Dragons -pöytäroolipelistä, Star Trek -tv-sarjasta ja Star Wars -elokuvista.

Yläasteella hän innostui Alexandre Dumas’n Kolmesta muskettisoturista.

Lukiossa Terho alkoi harrastaa luovaa kirjoittamista, jota fantasia ja scifi ruokkivat.

Sitten tulivat Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.

Sinuhe egyptiläiseen on ministerin mukaan aina mukava palata.

Terho kertoo olevansa vahva vapausaatteen, yksilönvapauden ja yksilönvastuun kannattaja, ja Waltari on hänen mukaansa onnistunut Sinuhessa käsittelemään hienosti näitä asioista.

– Waltari on onnistunut tiivistämään romaanissa aivan valtavan suuria ajatuksia tarinamuotoon, Terho sanoo.

Lisäksi ministeriä kiinnostavat Waltarin rikosromaaneihin perustuvat Komisario Palmu -elokuvat, Spede ja Chaplin.

– Olen tykännyt läpi elämän näistä kansaa lähellä olevista Speden elokuvatuotannoista.

Hieman yllättäen ministeri nostaa esiin amerikkalaisen taide-elokuvaohjaajan Richard Linklaterin. Tämän Boyhood-elokuva teki Terhoon vaikutuksen.

– Totuus kuitenkin on, että olen sellainen klassikkojen suurkuluttaja, Terho toteaa.

Kipinä luovaan kirjoittamiseen on yhä tallella, ja ministeri tekee parhaillaan elokuvakäsikirjoitusta ”yhden amerikkalaisen” kanssa.

Fantasia ja scifi on heitetty syrjään.

Pienimuotoinen, dialogiin perustuva tarina kertoo miehestä, jolla on huono päivä.

– Se menee baariin ja käy siellä keskusteluja rakkaudesta, perheestä, elämän tarkoituksesta ja yhteiskunnan kehityksestä, Terho paljastaa.

Ja jos projekti joskus etenee, Terho panee kotona todennäköisesti Sibeliusta soimaan. Tai Kingston Wallia. Se saa tunteet räjähtämään.