Toimittajalta: Vuosisadan ahdistavin Jussi-gaala

Jussi-gaalassa mukana ollut Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa uskoi viime hetkeen asti, ettei Aku Louhimies tulisi paikalle. Toisin kävi.

Jussi-palkinto
Eero Aho (vas.) vastaanotti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Tuntematon sotilas ja Krista Kosonen parhaan naispääosan Jussi-palkinnon elokuvasta Miami Jussi-gaalassa.
Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

En muista, milloin itselläni olisi ollut yhtä omituinen olo toimittajana kuin perjantai-iltana Jussi-gaalassa.

Tunnelma ennen juhlia oli hermostunut, ahdistunut ja painostava Helsingin Kaapelitehtaalla.

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärille noussut kohu näkyi kutsuvieraissa. Ihmisten puheissa ja käytöksessä.

Elokuvaväki saapui alan omaan juhlaan ristiriitaisin tuntein.

Väitän, että monen elokuva-alan ihmisen vatsanpohjassa oli möykky.

Tuleeko kohun keskelle joutunut Louhimies juhliin, ja jos tulee, miten sitten edetään?

Täytyy muistaa, että Louhimies on ehtinyt tehdä töitä uransa aikana lukuisten elokuva-alan huippuammattilaisten kanssa.

Ei pelkästään näyttelijöiden, jotka paljastivat Louhimiehen kyseenalaiset työtavat Ylen jutussa.

Moni Louhimiehen pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista oli perjantai-iltana paikalla.

Punaisella matolla osa juhlavieraista, joiden kanssa juttelin, sanoi suorat sanat virallisen haastattelun ulkopuolella. He toivoivat, ettei Louhimies tulisi juhliin lainkaan. Se olisi kaikille parasta.

Hän tuli.

Itseäni kylmäsi, kun näin Louhimiehen profiilin MTV3:n suoran tv-lähetyksen alussa.

Kohun keskelle joutunut ohjaaja saapui gaalaan sen jälkeen, kun toimittajat oli siirretty juhlavieraiden tieltä pois omaan, juhlatilasta eristettyyn huoneeseensa. Siksi me toimittajat saimme skuuppimme vasta tv-lähetyksestä.

Ennen juhlia itselläni oli tunne, että olen lähdössä riistametsälle. En harrasta metsästystä, eikä minulla ole siitä minkäänlaista kokemusta, mutta voin kuvitella, miltä ensikertalaisesta tuntuu, kun karhu ilmestyy näkökenttään.

Moni toimittaja mietti itsekseen Jussi-gaalan lehdistötilassa, mikä on se kysymys, joka Louhimieheltä kysytään, jos hän voittaa Jussin. Voiko häntä onnitella?

Kyse on kuitenkin palkintogaalasta, jossa elokuva-alan ammattilaiset arvioivat kotimaisia elokuvia ja niiden tekijöitä taiteellisista saavutuksista.

Jussi-palkinnoista päättävien asiantuntijoiden ja kansan maku kohtaavat harvoin parhaan elokuvan osalta.

Aku Louhimies sai Tuntemattomasta sotilaasta vain yleisö-Jussin. Se täytyi olla pettymys Louhimiehelle, joka oli samasta elokuvasta ehdolla parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen sarjoissa.

Louhimies näytti viilipytyltä, kun A J Annilan ohjaama Ikitie korjasi vuoden merkittävimmät Jussi-palkinnot.

Yleisö-Jussin saanut Louhimies nousi gaalassa pitämään kiitospuheen sen väen eteen, jonka riveistä hänet kaadettiin. Se on aikamoinen teko ja vaatii horjumatonta uskoa omaan itseensä.

Louhimies puhui muutoksesta, joka on alkanut. Hän viittasi elokuva-alan lisäksi itseensä.

Toivon, että Louhimiehen paperista pitämä puhe tuli sydämestä, eikä tilaustyönä kriisiviestinnän ammattilaiselta.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat halunneet muuttua. He ovat hakeutuneet esimerkiksi psykoterapiaan ja kertoneet, että tuloksia on alkanut näkyä vuosien päästä.

Louhimiestä tuskin nähdään lähivuosina Jussi-gaalassa palkintoehdokkaana.

On kiinnostavaa nähdä, löytääkö hän tulevalle elokuvalleen tuottajaa, ja jos löytää, miten kotimaisen elokuvan tärkein rahoittaja Suomen elokuvasäätiö suhtautuu asiaan.

Se on vakuuttanut puuttuvansa alan ongelmiin.

Louhimies on kiistatta lahjakas taiteilija, mutta hänen julkisuuteen tulleita työtapojaan ei voi hyväksyä missään olosuhteissa, eikä minkään taiteellisen työn välineenä.