Syötkö kaviaaria kultalusikalla ja haikailet takaisin maalle? Lue tästä, miten suomalaiset rakentavat minäkuvansa

Yläluokka on tarkka asemastaan, Pohjanmaalla heimo merkitsee eniten. Suomalaiset rakentavat minäkuvaansa hyvin erilaisten asioiden kautta. Mutta kun pintaa raaputtaa, olemme hellyttävän samanlaisia.

minäkuva
tyttö heiluttaa suomen lippua
Taustamme, elinpiiri ja harrastukset vaihtelevat. Olemme silti varsin samanlaisia.AOP

Mikä yhdistää kaupungin sykkeessä surffaavaa nuorta naista ja maalla möllöttävää keski-ikäistä peräkylän miestä?

Melkein kaikki, väittää tuore tutkimus.

Tämä on yllätys. Jos uutisia seuraa, näkee helposti vain hajaannuksen merkkejä: milloin jossain huutaa vihainen joukko ihmisiä ”rajat kiinni!”, milloin on tutkija murheissaan sosiaalisista kuplista – ja melkein mistä tahansa voi syntyä hallitsematon some-raivo.

Suomen Kulttuurirahasto ja Ajatuspaja e2 tutkivat vuodenvaihteessa, mille suomalaiset nykyään rakentavat minäkuvansa. Laajaan kyselytutkimukseen (siirryt toiseen palveluun) vastasi yli 6 000 ihmistä.

Yleisö kädet ylhäällä Oulun Qstockissa.
Suomalaisia yhdistävät useammat asiat kuin erottavat.Wasim Khuzam / Yle

Tutkijat halusivat tietää, miten suomalaiset mieltävät identiteettinsä, eli sen kuka minä olen ja mihin joukkoon minä kuulun.

Vastaukset asettuivat hajalleen kuin reiät pahvilevyyn ammutusta haulikonlaukauksesta. Suomalaiset rakentavat minäkuvaansa hyvin erilaisista todellisuuksista – ja silti samaan aikaan suuri joukko asioita sitoo meitä lujasti yhteen.

Aloitetaan niistä, jotka erottavat meitä.

Luokka-asemalla ei ole väliä – paitsi yläluokalle

Suomessa on viime aikoina pohdittu, onko luokkayhteiskunta jo kuollut. Ihmisten elämänpiirit, harrastukset, työ, koulutus ja toimeentulo ovat sekoittuneet. Ne eivät enää kerro ihmisen luokka-asemasta, eivät ainakaan yhtä selkeästi kuin aiemmin.

Luokka ei rakenna ihmisten omakuvaakaan kovin vahvasti. Suurin osa vastaajista ei pidä luokka-asemaansa itselleen tärkeänä. Mutta joukossa on erikoinen poikkeus.

Luokka-asema on tärkeä ihmisille, jotka kuuluvat ylempään keskiluokkaan, tai yläluokkaan. Erityisen tärkeä se on niille, jotka ovat syntyneet tähän luokka-asemaan.

Dom Perignon 2004 sampanjaa.
Luokka-asema ei juuri rakenna identiteettiä, paitsi ylempään keskiluokkaan ja yläluokkaan kuuluville ihmisillä.Kalevi Rytkölä / Yle

Ruotsissa on huomattu, että siellä elää yläluokkainen nuorten sukupolvi, jonka elinpiiriin kuuluu luksuskulutus ja vahva tietoisuus omasta erinomaisuudesta. Onko Suomi kulkemassa samaan suuntaan?

– Se on hyvin kiinnostava kysymys, mutta siihen ei tämän tutkimuksen pohjalta voi vielä vastata. Tiedämme sen kymmenen vuoden päästä, jos kysymme silloin samaa asiaa, tutkija Ville Pitkänen, Ajatuspaja e2:sta sanoo.

Politiikka ei ole tärkeää – paitsi vasemmalla

Poliittinen kanta rakentaa minäkuvaa samalla tavoin kuin luokka. Useimmat eivät välitä siitä, mutta yksi ryhmä ihmisiä on poikkeus.

Vasemmistoliiton kannattajille oma poliittinen mielipide merkitsee paljon, kun he määrittelevät itseään. Vasemmistoliiton kannattajista yli 60 prosenttia piti puoluekantaansa identiteetilleen tärkeänä.

Vappumarssi
Poliittinen näkemys on tärkeä omakuvalle erityisesti Vasemmistoliiton kannattajille.Ismo Pekkarinen / AOP

Ville Pitkänen sanoo, että vastaava tilanne olisi minkä tahansa puoleen johtajalle liki märkä uni.

– Ei ole taatusti puolueelle huono asia, jos sen kannattajakunnan poliittinen kanta on niin vahva, että se koetaan osaksi omakuvaa, Pitkänen miettii.

Asenne työhön on aavistuksen rentoutumassa

Työllä on suomalaisessa kulttuurissa perinteisesti vahva asema. Työ on ollut enemmän kuin keino saada toimeentulonsa. Hyvä elämä ja palkkatyö ovat kytkeytyneet yhteen. Perustuslaissa lukee vieläkin, että työvoima on valtiovallan erityisessä suojelussa.

Viime aikoina on kuultu kummia.

Joku on ilmoittanut ihan julkisestikin, ettei edes halua töihin. Ja muutenkin on tullut muotiin haaveilla chillailevasta elämäntavasta. Ollaan välillä hetki töissä, sitten reissaillaan pitkin maailmaa ilman päivittäisten velvollisuuksien häivää. Eläkettä kertyy, jos kertyy...

siivousta
Työhön suhtaudutaan aavistuksen rennommin kuin ennen. Se on silti edelleen ihmisen omakuvalle tärkeä.AOP

Pitkäsen mielestä työn asema ei ole silti murtumassa. Se edelleen hyvin vahva identiteetin tekijä, mutta jossain määrin työ hakee uutta asemaa suomalaisten mielessä.

– Asenne työhön on hiukan rennompi kuin ennen. Asiaan voi vaikuttaa myös lisääntynyt vapaa-aika, Pitkänen toteaa.

Kysymys on siinä mielessä sukupolvierosta, että enää vain kaikkein iäkkäimmät suhtautuvat työhön aivan perinteiseen tapaan.

Mikä meitä sitten yhdistää?

Palataan alun kysymykseen. Missä asioissa urbaani nuori nainen ja perämetsien keski-ikäinen mies löytävät toisensa? Vastaus on lähes klisee.

Melkein kaikille suomalaisille vahvimmat minäkuvan rakennusaineet ovat perhe, ystävät ja suomalaisuus.

Perhettä pitää tärkeänä jopa 95 prosenttia vastaajista. Ville Pitkästä luku tavallaan yllättää, tavallaan ei. Luku on suuri, mutta tulos kertoo myös yleisinhimillisen totuuden: ihmiset tarvitsevat toisiaan.

– Kaikkein tärkeintä minäkuvalle on vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Se on meidän kaikkien identiteetin ytimessä. Siksi lähipiirissä olevat ihmiset ovat tärkeimmät.

Lapsi kävelee pidellen äitiä ja isää käsistä.
Kanssakäyminen on omakuvan, identiteetin ytimessä. Siksi perhe ja läheiset ovat niin tärkeitä.AOP

Noin 80 prosenttia vastaajista pitää tärkeinä myös harrastuksia, opiskelua ja työtä, vaikka nuorempi sukupolvi siihen hiukan uutta asennetta hakeekin.

Opiskelun suhteen on mielenkiintoista, että se on erityisen vahva omakuvan rakennusaine korkeakoulututkinnon suorittaneille.

Suomalaiset ovat tuppukylien maailmankansalaisia

Sana ”kotiseutu” on kuin samettia suomalaisen korvalle. Joku romanttinen, tuttu ja turvallinen herää meissä, kun kuulemme sanan.

Näin on siitä huolimatta – tai sen takia – että olemme eläneet pitkään jatkuvan rakennemuutoksen maassa. Työ ja opiskelu ovat kiskaisseet suuren määrän ihmisiä juuriltaan.

– Kotiseutuidentiteetti on meille hätkähdyttävän tärkeä. Mittasimme sen suhteen montaa asiaa: lapsuuden kotiseutua, nykyistä asuinkuntaa, maakuntaan koettua yhteenkuuluvuutta. Kaikki ne elävät vahvasti suomalaisten minäkuvassa, Pitkänen sanoo.

Noin 60 –70 prosenttia ihmisistä pitää aluetta tärkeänä identiteetilleen.

Hotelli Inari
Suomalaiset ovat varsin kotiseuturakkaita. Sen lisäksi meillä on melko kansainvälinen identiteetti.Vesa Toppari / Yle

Kotiseuturakkaus ei silti käännä meitä sisäänpäin.

Meillä on virheellinen käsitys, että suomalaiset ovat syrjäänvetäytyvä ja vähän ”maalainen” kansa. Itse asiassa olemme varsin kansainvälisiä.

Suomalaiset yhdistävät paikallisen ja kansainvälisen ketterästi ja ongelmitta.

– Juurevuus ja paikallisuus eivät näytä olevan millään tavalla ristiriidassa kansainvälisyyden kanssa. Eikä tämä liity erikseen kaupunkilaisiin tai maaseudun asukkaisiin, vaan pätee kaikkiin, Pitkänen pohtii.

Pohjoismaisuutta tai eurooppalaisuutta pitää tärkeänä tai jokseenkin tärkeänä identiteetilleen yli 70 prosenttia vastaajista.

Pitkänen arvelee, että lukua selittää tunne kuulumisesta samaan kulttuurialueeseen tai arvoyhteisöön. Mutta myös maailmankansalaiseksi itsensä mieltää puolet vastaajista.

Sukupuoli ei yhdistä eikä jaa

Näinä #meetoo-kampanjan aikoina on yllättävää havaita, että sukupuoli ei näyttele tärkeää osaa suomalaisten omakuvassa.

Sukupuolta pitää omakuvansa kannalta erittäin tärkeänä vain vajaa kolmannes (27 prosenttia) ja jokseenkin tärkeänä (32 prosenttia) vastaajista. Tulos saattaa heijastella jotain suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoajattelusta.

– Sukupuoli on yksi perustavanlaatuisimmista erotteluista, joita ihmisyhteisöissä on. Siihen nähden sen merkitys identiteetille ei tutkimuksessa ollut kovin vahva.

– Meillä pyritään poistamaan kaikenlaisia miehiin ja naisiin perustuvia jaotteluita. Tavallaan tämä tutkimus osoittaa, että siinä on onnistuttu, Pitkänen pohtii.

Anonymous pedestrians.
Sukupuoli merkitsee yllättävän vähän ihmisten omakuvalle.Jyki Lyytikkä / Yle

Heimokäsitykset eivät ole totta… edes pohjalaisista

Suomi on täynnä stereotypioita siitä, millaisia eri heimoyhteisöt ovat: hämäläiset hitaita, turkulaiset huvittavan kummallisia ja niin edelleen. Vaikka kotiseutu on suomalaiselle tärkeää, kuuluminen johonkin heimoon ei niinkään.

Mutta säännöstä on kolme poikkeusta. Savolaiset, karjalaiset ja pohjalaiset tunnistavat vahvasti heimojuurensa ja pitävät niitä tärkeinä, kun rakentavat omakuvaansa.

Kaikkein vahvin suhde heimoon on, missäs muualla kuin Pohjanmaalla. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla syntyneet tai asuvat ihmiset tunnistavat vahvasti oman heimonsa. Näin sanoo kolme neljäsosaa Etelä-Pohjanmaan ihmisistä.

Erottavat ja yhdistävät tekijät grafiikka.
Kuvassa esimerkki asioista, jotka yhdistävät ja jakavat kahta hyvin erilaista suomalaista: kaupunkilaista nuorta naista ja maaseudulla elävää keski-ikäistä miestä.Yle Uutisgrafiikka

Tarkoittaako tunnistaminen sitä, että ihmiset myös käyttäytyvät heimokuvansa stereotypian mukaisesti? Sitä Ville Pitkänen ei usko.

– Kysyimme, mihin heimoon ihmiset samaistuvat, ja toisaalta mitä luonteenpiirteitä heillä on. Näin saatoimme verrata, missä määrin heimoihin liitetyt luonteenpiirteet ovat todellista käyttäytymistä. Tulos oli, että lopulta on kyse vain stereotypioista, Pitkänen sanoo.

Tosin tämähän tiedettiin jo ennestään vanhasta pohjalaisesta sananlaskusta: ”En oo korvaamaton, mutta paras maharollinen.”