1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Kari Enqvistin kolumni: Varttunut väki, menkää verkkoon ja klikatkaa kulttuuriohjelmia

Varttunut väestö kaipaa lisää kulttuuriohjelmia televisioon ja radioon. Nykyisessä mediamaailmassa painotetaan nuoria, joten yli viisikymppistenkin pitää nyt notkua verkossa, kirjoittaa Kari Enqvist.

Kari Enqvist. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Minusta tuntuu kuin vanha, tuttu naapuri olisi muuttanut pois eikä kukaan oikein tiedä minne. Äkkiä hänen porvarishuoneistoonsa ovat muuttaneet uudet asukit.

Ovessa lukee nyt Viihde ja Urheilu.

Puhun siis kadonneista kulttuuriohjelmista. Puhun kirjallisuudesta ja taiteesta, joita ei televisiosta enää juuri näe ja jotka radiossakin kuuluvat yhä harvemmin. Televisiouutiset ovat niiden suhteen lähes mykkiä, kuten toimittaja Mari Koppinen valitteli viime vuonna Helsingin Sanomissa verratessaan Suomen tilannetta Ruotsiin.

Itse kaipailisin televisioon ennen kaikkea puhetta kirjoista ja kirjailijoista. Jopa Italiassa, jonka television huono maine meillä kiteytyy nimeen Berlusconi, kulttuuritarjonta peittoaa kirkkaasti Suomen. Kyse ei ole pelkästään siitä, että Italiassa löytyy menneiden mestareiden veistoksia ja alttaritauluja liki joka kadunpätkältä ja että ne siksi tunkevat kuvaan kuin väkisin. Myös kirjallisuutta käsitellään Italian televisiossa yllättävän laajalti. Puhe on nyt siis maasta, jonka kirjastolaitos on lähes olematon.

Suomessa kirjastoilla ja lukutaidolla ylpeillään. Noin teoreettisesti.

Italiassa tehdään jotain myös käytännössä. Tässä eräs esimerkki: siellä on paikallisen valtiollisen television RAIn kolmoskanavalla pyörinyt kaksikymmentä vuotta ohjelma nimeltä ”Per un pugno di libri” – suomeksi ”Kourallinen kirjoja” (nimi kumartaa Sergio Leonen spagettiwesternille). Siinä koululuokista muodostetut joukkueet kisailevat kirjallisuustiedoillaan.

Suomessa ongelma on tämä: kulttuuriohjelmien tyypillinen kohderyhmä on niin kutsuttu varttuneempi väki. Strategiapalavereissa heidät sivuutetaan hymähdyksellä, sillä konsulttien kalvoilla lukee aina ja suurimmalla fontilla ”Nuoriso”. Se on ryhmittymä, jonka mielistelylle ei saa olla mitään ylärajaa.

Klikkaus, jonkin napin painaminen, läsnäolo verkossa, eivät itsessään merkitse mitään, mutta ne ovat mediamaailman dollari ja punta.

Kun joku esittelee eilisiä pizzanjämiään Youtubessa, hän saa miljoona klikkausta. Tämä on sitä, mitä nuoriso haluaa lisää. Näin uskotaan. Meillä ajatus nuorisolle suunnatusta kirjallisuusohjelmasta kuulostaisi houreelta.

Klikkaus, jonkin napin painaminen, läsnäolo verkossa, eivät itsessään merkitse mitään, mutta ne ovat mediamaailman dollari ja punta. Yhdentekevää on, ostaako tuolla klikkauksella ainuttakaan ajatusta tai edes pysyvää tunnetta; tärkeää on vain se, että raha liikkuu.

Muistakaamme, että nuoruus menee nopeasti ohi. Jo nyt ei-nuoria on viisi kertaa enemmän kuin nuoria. On arvioitu, että vuonna 2030 neljännes aikuisista olisi jo yli 65 vuotiaita.

Siksi radiossa ja televisiossa olisi luontevaa huomioida enenevässä määrin vanhemman väestön mielenkiinnon kohteet. Siihen löytyy myös taloudellisia kannusteita. Tämä kannattaisi kaupallisten kanavien pitää mielessä.

Nuoret ovat nimittäin persaukisia. Varttuneemmalla väestöllä rahaa riittää kulutukseen varsinkin nyt, kun eläkeikää lähestyy sukupolvi, jonka eetokseen ei enää kuulu nuukailu ja katovuosien hillitön pelko. Se ei totea joka käänteessä, että ”ei tehrä tästä ny numeroo”.

Tätä mainostajat eivät ole vielä sisäistäneet. Mutta mainosten kylkiäisiksi pitäisi rakentaa kohderyhmää kiinnostava alusta. Esimerkiksi kulttuuritarjontaa.

Silmiini osui hiljattain uutinen, jonka mukaan Japanissa aikuisten vaippojen myynti on ensi kertaa ylittänyt lastenvaippojen myynnin. Nämä ovat tärkeitä, toiveita herättäviä heikkoja signaaleja. Mikäpä sopisi paremmin yhteen kuin vaippamainos ja ohjelma vanhoista kirjailijoista?

Mutta mitä konkreettista voimme tehdä varttuneille suunnattujen ohjelmien lisäämiseksi? Muinoin kansalainen olisi kirjoittanut yleisönosastoon, mutta tämä keino ei nykypäivänä toimi. Ei toimi myöskään loitsu eikä rukous, ei järkipuhe eivätkä allekirjoitetut vetoomukset.

Menkää verkkoon ja klikatkaa ohjelmia, jotka edes sivuavat kulttuuria.

On vain yksi asia, jolla on voimaa: läsnäolo verkossa.

Kaikki te, jotka olette täyttäneet viisikymmentä tai jotka muuten vain tunnette itsenne henkisesti vanhuksiksi, menkää verkkoon ja klikatkaa ohjelmia, jotka edes sivuavat kulttuuria. Niitä ei tarvitse edes jäädä kuuntelemaan tai katselemaan; pelkkä klikkaus riittää. Sen jälkeen voi mennä vaikka lukemaan kirjaa.

Perustakaa Facebook-ryhmiä ja klikatkaa joukolla. Notkukaa verkossa! Vallataan näin televisio ja radio takaisin!

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.