Vaikka tuotetta ei voi havaita silmin, ei se välttämättä ole maatunut – mikromuovit säilyvät ikuisesti luonnossa

Osa keväisin lumen alta paljastuvista roskista säilyy luonnossa jopa ikuisesti. Erityisen haastavia ovat mikromuovit.

roskaaminen
jätettä ja roskia metsän reunalla
Suomalainen luonto näyttää valitettavan usein tältä. Elina Niemistö / Yle

Lumen alta paljastuu keväisin suuri määrä roskaa. Mikäli tuote on eloperäinen, ei se tuota suuremmin ongelmaa.

– Pahvimukit, jotka ovat usein selluloosasta tehtyjä, hajoavat kesän kuluessa täällä kylmässä Pohjolassakin vallan hyvin. Ei niistä suurempaa haittaa ole. Mutta heti kun niihin tulee mukaan metallia, niin tilanne on toinen, kertoo Helsingin yliopiston professori ja maaperätutkija Heikki Setälä.

Setälän mukaan esimerkiksi virvoitusjuomatölkkien ja suklaalevyjen folioiden kohdalla puhutaan jopa satojen vuosien maatumisajoista. Lasi ei käytännössä hajoa ollenkaan, ja rikkinäinen lasi voi luonnossa luonnossa vaarallista ihmisten lisäksi myös eläimille.

Tuotteiden hajoamiseen vaikuttaa suuresti lämpötila ja kosteus. Tällöin hajottajaeliöt, kuten sienet, bakteerit ja maaperäeläimet ryhtyvät aktiivisesti käyttämään ravinnokseen eloperäisiä aineksia.

– Mitä kosteampaa maaperässä on - kunhan nyt ei aivan litimärkää - ja mitä lämpimämpää on, niin sitä nopeammin aineet hajoavat, Setälä kertoo.

Muovi suuri ongelma

Paljon huomiota viime viikolla sai Tyynenmeren jätepyörre – roskalautta, jonka kerrotaan olevan jopa kolme kertaa Ranskan kokoinen. Arvioiden mukaan joka vuosi päätyy meriin 1,15 - 2,51 miljoonaa tonnia muoviroskaa.

Muoviroskan kerrotaan aiheuttavan 13 miljardin dollarin vahingot joka vuosi kalastukselle, merenkululle ja turismille. Kun muovi päätyy merten ravintoketjuun, ennen pitkää sen ainesosat voivat saastuttaa myös ihmisen ravintoketjun ja kertyä ihmisiin.

– Eivät ne hajoa siellä merivedessä lähestulkoon koskaan, ainakin kestää satoja, jopa tuhansia vuosia. Samalla tavalla muovit ovat hyvin huonosti hajoavia maaperässä. Itselläni on omakohtainen kokemus siitä, että kesähuvilaremontin yhteydessä havaitut muovilusikat ja haarukat olivat 35 vuoden jälkeen koskemattoman näköisiä. Pussin tekstiosasta en enää saanut selvää, mutta kyllä sen lähes 40 vuoden maassaolon jälkeen hyvin vähän oli mitään radikaalia muutosta tapahtunut, Setälä kertoo.

Mikromuoveilla on ikuinen vaikutusaika ihmisiin, eläimiin ja luontoon. Tutkijat ovat löytäneet pienen pieneksi jauhautunutta mikromuovia yli kahdestasadasta eläinlajista. Muovia on niin simpukoissa, kaloissa, hunajassa kuin merisuolassakin. Jo ennen hajoamistakin eri tuotteet voivat haitata eliöstöä.

Koiran uloste vs. muovi ja lasi?

Maatumista pystyttäisiin tutkimaan hyvinkin tarkasti, mutta Setälä myöntää, että hyvää tieteellistä tutkimusta ihmisten heitteille jättämistä tavaroista löytyy hyvin vähän.

– Ihan kattavaa ympäristötutkimusta niistä ei ole, että kuinka nopeasti esimerkiksi muovilusikka maatuu, mutta vertaamalla sitten muihin vastaavantyyppisiin aineisiin osaamme esittää aika hyvät arviot.

Keväisin keskustelun kohteeksi nousevat usein lumen alta paljastuvat koirien ulosteet. Pitäisikö enemmän suunnata huomiota muihin roskiin?

– Koirien ulosteet huomataan, koska ne alkavat ilmojen lämmetessä tuoksua, mutta jos nyt kesäkuussa yrittää sitä kasaa löytää nurmikolta, niin kyllä se on mikrobien suihin jo hävinnyt. Kahvikupit ja hampurilaispakkaukset jos oikein kaivaa maaperään, niin kyllä nekin siellä parissa kuukaudessa hajoavat. Maanpinnalla, jossa kuitenkin on kuivaa, voi hampurilaiskääreitä löytää vuodenkin päästä ja monenkin vuoden päästä, mikäli ne eivät ole – syystä tai toisesta – syvemmälle maaperään joutuneet, Setälä kertoo.

Osaatko sinä arvioida, kuinka kauan tupakantumppi tai muovipullo säilyvät luonnossa? Kokeile Ylen maatumistestiä!