Pelkoa, vihaa ja suojelua: Seitsemän kysymystä ja vastausta susista

Susihavaintojen määrä on kasvanut viime vuosina Länsi-Suomessa ja tänä talvena susikeskustelu on roihahtanut erityisesti Pohjanmaalla. Keräsimme keskustelussa esiin nousseita kysymyksiä ja kysyimme asiantuntijoilta vastauksia.

susi
Susi lumisessa maisemassa.
Martijn Smit / AOP

Verkkokeskusteluun susien määrästä ja Suomen susipolitiikasta tuli kymmeniä vastauksia ja myös paljon kysymyksiä. Lisäksi Yle Pohjanmaa järjesti radiossa susikeskustelun, johon kuuntelijat saivat soittaa kysymyksensä.

Kysymyksiin vastaavat tässä artikkelissa Suomen Riistakeskuksen Pohjanmaan alueen riistapäällikkö Mikael Luoma, hänen vastuullaan on alueen susikannan hoitosuunnitelma, Suomen metsästäjäliitosta hallituksen jäsen Antti Kuivalainen, hän toimii liiton suurpetotyöryhmän puheenjohtajana ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin aluesihteeri Teemu Tuovinen, joka toimii samalla reviiriyhteistyöryhmien jäsenenä.

1. Onko suden suojelutaso oikea?

Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan susi kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella liitteen IV määrittämiä tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin. Miten suden suojelutaso IV:n on päädytty ja kuka sudesta hyötyy?

LUOMA: – EU-jäsenhakemuksen yhteydessä sutta haettiin liitteeseen V, jolloin sitä olisi voinut lähtökohtaisesti metsästää, mutta Suomi ei saanut tähän tukea. Monesti tilannetta verrataan Viron tilanteeseen, jossa susi on V-liitteessä ja sitä saa lähtökohtaisesti metsästää. Susi kuuluu meidän luontoon siinä kuin karhu ja hirvikin.

KUIVALAINEN: – EU-jäsenyyden hakuvaiheessa susi ei ollut Suomessa niin haitallinen kuin nyt, eikä asiaan panostettu niin paljon. Enää ei kannata vuosikymmenien takaista aikaa muistella, vaan tehdä töitä sen eteen, että susi saataisiin liitteeseen V. Näin meillä olisi kansallisesti enemmän päätösvaltaa vaikuttaa suden kantaan. Karhu ja ilves ovat liitteessä V ja se toimii kuin junan vessa. Kun suden aiheuttamat haitat ja ongelmat saadaan kuriin, niin susi hyväksytään Suomen luontoon.

TUOVINEN: – Tällainen lakimuutos on mielestäni aika kaukainen haave siinä mielessä, että susi olisi saatava suotuisalle suojelutasolle, ennen kuin se voidaan siirtää V-tasolle. Lupaukset lakimuutoksista ovat pääsiäispuheita. Eläimet ovat vuosisatoja kuuluneet tänne ja niillä on oikeus elää. Saman tien voisi kysyä että mitä me ihmiset täällä tehdään. Tämä on humaania hyväksymistä. Meidän täytyy elää täällä eri lajien kanssa.

2. Onko susipelko oikeutettu?

TUOVINEN: – Pelko on aina aito asia. Jos joku pelkää, se on hänen omakohtainen tuntemuksensa. En vähättele, mutta aina puhutaan siitä, että maaseudun ihmiset ovat lähellä luontoa, mutta olen hieman kriittinen. Ihmiset asuinpaikasta riippumatta alkavat olla hieman vieraantuneita luonnosta. Tämä on meille uusi asia. Sama keskustelu on käyty aiemmin Itä- ja Varsinais-Suomessa, tämä keskustelu pitää vaan käydä täällä läpi.

KUIVALAINEN: – Susi on villieläin ja peto, jonka pitäisi lähtökohtaisesti pelätä ihmistä. Kun peto tulee lähelle, niin silloin on riski olemassa. Kun lapsia leikkii pihassa, niin aina on vaara olemassa että susi hyökkää päälle, läheltä piti -tilanteita on ollut. Suomessa on tilaa susille, kunhan se pidetään ihmisarkana. Tähän päästään karkottamalla tai lopettamalla häirikkösudet.

LUOMA: – Susi on vuosisatoja elänyt ihmisten lähellä ja hakenut ruokaa karjasta. Pihapiirejä on rakennettu tiiviiksi suojaamaan pedoilta. Kun sudet tekevät pihavierailuja, ne tulevat ikään kuin tarkistamaan, jos sieltä löytyisi ravintoa. Jos susi osoittaa poikkeuksellista rohkeutta, se pitää hävittää.

3. Voiko susihavaintoihin luottaa?

KUIVALAINEN: – Alueelta löytyy aina riistakeskuksen ylläpitämä yhteysnumero, johon pihakäynnit ilmoitetaan. Petoyhdyshenkilö käy tarkistamassa kaikki pihakäynnit ennen kun ne merkitään järjestelmiin. Yksittäisiä ylilyöntejä tulee, mutta pitää ottaa huomioon, että järjestelmässä on kymmeniä tuhansia havaintoja. Karkoituksia ja poistoja ei tehdä ilman, että ne tarkastetaan.

LUOMA: – Petoyhdyshenkilöitä on koulutettu ja nimetty joka kuntaan ja heille näitä havaintoja suurpedoista tulee välittää. Yksittäisiin tapauksiin en voi ottaa kantaa, mutta isossa mittakaavassa voin sanoa, että meidän petoyhdyshenkilöt ovat kokeneita ja koulutettuja. On äärimmäisen tärkeää, että järjestelmä toimii ja kaikki voivat luottaa toisiinsa.

4. Saako suden tappamasta kotieläimestä korvauksia?

LUOMA: – Korvausasiat on määritelty riistavahinkolaissa, jonka mukaan suden tai karhun tappama kotieläin tai metsästyskoira korvataan. Siinä on erikseen sovittu korvausmääristä. Esimerkiksi koulutetun ja metsästyskokeissa käytetyn käyttövalioarvoisen metsästyskoiran korvaus on noin 8000 euroa.

Entä jos metsästäjä ampuu suden?

LUOMA: – Näitä tapauksia meillä on Suomessa ollut vuosittain. Tyypillinen tilanne on sellainen, että susi on käynyt tai käymässä koiran kimppuun ja metsästäjä ampuu suden. Poliisi tutkii aina asian, mutta syyte on nostettu harvoin, eikä niistäkään ole tullut tuomioita.

5. Miksi Suupohjaan ei saada sudenkaatolupaa, vaikka vahinkoja kotieläimille on tullut?

LUOMA: – Riistakeskukselle on tullut Suupohjasta useita hakemuksia, joihin on tehty päätöksiä. Suden kaatamiseksi tarvitaan aina poikkeuslupa ja kotieläimille pitää tapahtua erityisen merkittävää vahinkoa. Sen jälkeen riistakeskuksen on ratkaistava, onko yksi yksittäinen tapaus erityisen merkittävä. Toinen asia on ratkaista, onko ongelmaan muuta ratkaisua. Usein ratkaisu on ollut valtion maksama petoaita.

6. Paljonko susia on pohjalaismaakunnissa?

LUOMA: – Määrää on hirveän vaikea arvioida, kanta-arvio tulee kesäkuussa ja sitten se tiedetään. Jos peilataan vuoden takaiseen kanta-arvioon, Suupohjan ympäristössä on 4 paria ja näyttäisi siltä, että jokaiselle on syntynyt pentuja. Tästä seuraa, että susimäärä on suuri.

TUOVINEN: – Paljonko on paljon, 4 tai 5 paria alueella ei ole paljon neliökilometriä kohden, mutta kun niistä osa tulee asutusten lähelle, tulee näköhavaintoja ihmisten silmille liiaksi. Kantaa pitää arvioida valtakunnan mittakaavassa, koska siellä ne arviot lajin suotuisasta suojelutasosta tehdään. Tänne on muodostunut muutama susireviiri ja se tuntuu monelle suurelta määrältä.

KUIVALAINEN: – Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmän mukaan ja pohjalaismetsästäjien lumijälkien joulukuisen motituslaskennan jälkeen on päädytty yli 40:een yksilöön, eli aika paljon on pienellä alueella. Sudet tulevat sitten pihoihin.

7. Minkä kokoinen Suomen susikannan pitäisi olla?

LUOMA: – Susikannan hoitosuunnitelmassa on määritelty Suomeen elinvoimainen susikanta, joka on 25 lisääntyvää paria. Toinen määritelmä on suotuisa suojelutaso, joka tulee suoraan luontodirektiivistä. EU valvoo suotuisan suojelutason toteutumista Suomessa ja viimeisin arvio on vuodelta 2015, jolloin komissio totesi, että kanta ei ole suotuisalla tasolla. Suotuisaa suojelutasoa ei kuitenkaan pystytä määrittelemään konkreettisesti luontodirektiivin kanssa.

TUOVINEN: – Susikannan pitää olla elinvoimainen, niin että se on pysyvä. En usko, että kantamme pysyvään susikantaan poikkeavat, vaan keskustelua aiheuttaa se, mitä tehdään häiriöyksilöille, jotka tunkeutuvat pihoihin. Häirikkösudet pitää poistaa tapauskohtaisesti tarkan harkinnan jälkeen, jos ne aiheuttavat vaaraa, uhkaa ja vahinkoa.

KUIVALAINEN: – 25:n lisääntyvän parin määrä on ylitetty. Meidän kantamme on se, että emme sano yksilömäärää, mutta silloin kun haitat ja ongelmat ovat balanssissa, niin se kanta on oikealla tasolla. Toimivalla kannanhoidolla päästään tähän tilanteeseen, mutta nyt meillä ei tällaista toimivaa kannanhoitoa ole.