Ruotsin kirjoittaa enää alle puolet abeista, mutta toisin on Äänekoskella: "En ole ikinä kuullut puhuttavan mistään pakkoruotsista"

Siinä missä valtakunnallisesti ruotsin ylioppilaskirjoituksissa kirjoittavien määrä hupenee, Äänekosken lukiossa yli 60 prosenttia abeista kirjoittaa toisen kotimaisen kielen.

ruotsin kieli
Ruotsin kielen tunti käynnissä.
Erika Forsbergin opettama luokka lähtee helposti mukaan jutusteluun ruotsiksi.Nadja Mikkonen / Yle

ÄänekoskiRuotsin pakonomaisuudesta ei ole tietoakaan Äänekosken lukiossa kun Erika Forsberg aloittaa tunnin opiskelijoille.

Luokan vasta valuessa sisään, ruotsin ja liikunnan opettaja Forsberg jo keskustelee hilpeästi energiajuomista takarivin opiskelijoiden kanssa – tietenkin ruotsiksi. Forsberg kertoo, että hänellä on skarp seende eli suomeksi ilmaistuna haukankatse, mutta torumisen sijaan opettajan havaitsemista energiajuomista keskustellaan kepeästi toisella kotimaisella kielellä.

Småpratin eli kevyen jutustelun pääaiheena tällä kertaa on frukost, aamiainen. Koko luokka keskustelee pariensa kanssa siitä, mitä aamulla tuli syötyä.

Motivoituneiden ruotsin opiskelijoiden näky on melko ihmeellinen verrattuna siihen, että valtakunnallisesti ruotsin kielen kirjoittavien määrä on romahtanut.

Äänekoskella on toisin. Alle 20 000 asukkaan teollisuuskaupungissa on onnistuttu siinä, että ruotsin kielen opiskelusta on saatu jopa poikkeuksellisen mielekästä. Siinä missä ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielen kirjoittavien määrä on valtakunnallisesti pudonnut alle puoleen, Äänekoskella aineen kirjoittaa tänä lukuvuonna jopa 63 prosenttia opiskelijoista.

Forsbergin ruotsintunnilla joku kertoo syöneensä aamiaiseksi ingenting, ei mitään, mikä herättää hilpeyttä luokassa. Opettajaakin naurattaa hieman.

– Ingenting? Vad hände? hän kyselee opiskelijalta.

Äänekosken salaisuus

Mikä on syynä siihen, että pienessä keskisuomalaisessa kaupungissa opiskellaan ruotsia innokkaasti, vaikka länsiraja on kaukana? Mysteeriä on paras selvittää kysymällä ensin itse opiskelijoiden mielipidettä. Noora Hetesuo, Tiia Maukonen, Ella Liimatainen ja Jessica Suominen käyvät lukion toista luokkaa.

Kaikki neljä aikovat myös kirjoittaa ruotsin tulevissa ylioppilaskirjoituksissa. Innokkaita ruotsinopiskelijoita tuntuu siis riittävän.

Yksittäisen kielen sijaan minä sytyn sille, että pääsee valmistamaan opiskelijoita kohti maailmaa, jotta he pääsevät tekemään niitä asioita mihin elämä vie.

Erika Forsberg

Hetesuo, Maukonen, Liimatainen ja Suominen ovat yhtä mieltä siitä, että lukiossa on yksinkertaisesti hyvät opettajat, jotka kannustavat ja innostavat opiskeluun.

– Siitä tulee sellainen olo, että jaksaa opiskella kieltä, sanoo Hetesuo.

Liimataisen mukaan opettajat osaavat myös kertoa paljon mahdollisuuksista, joita ruotsin kieli voi avata.

– He valaisevat sitä kautta meille tulevaisuutta ja sitä, kuinka hyvä asia on, jos kirjoittaa ruotsin ja saa siitä hyvät numerot.

Opettajat kertovat muun muassa kesätöistä ja muista työmahdollisuuksista länsinaapurissa. Lisäksi opiskelijoille on tarjolla yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettyjä matkoja: esimerkiksi kesällä järjestetään matka Piteåån eli Piitimeen niille, jotka kirjoittavat ruotsin. Matkaa tukee Suolahden-Äänekosken Pohjola-Norden-yhdistys.

Tiina Maukonen, Ella Liimatainen, Jessica Suominen ja Noora Hetesuo.
Tiina Maukonen, Ella Liimatainen, Jessica Suominen ja Noora Hetesuo aikovat kaikki kirjoittaa ruotsin syksyn ylioppilaskirjoituksissa.Nadja Mikkonen / Yle

Hyvä ruotsin opettaja on siis kannustava ja tulee opiskelijoiden kanssa juttuun. Lisäksi opetustavat Äänekosken lukiossa ovat opiskelijoiden mukaan innostavia: eräällä kurssilla tehdään esimerkiksi näytelmiä ruotsiksi. Noora Hetesuo lisää, että puhumisen harjoittelua on runsaasti, jolloin kirjoittamiseen ja lukemiseen ei ehdi puutua.

Mitä mieltä ruotsifanit ovat pakkoruotsikeskustelusta? Kysymys itsessään kirvoittaa jo hieman naureskelua.

– Mielestäni on aina hyvä oppia uusia kieliä. Mikään kieli ei ole pakko, vaan on aina hyvä, että on mahdollisuus oppia mahdollisimman paljon erilaisia kieliä, Ella Liimatainen sanoo.

He valaisevat sitä kautta meille tulevaisuutta ja sitä, kuinka hyvä asia on, jos kirjoittaa ruotsin ja saa siitä hyvät numerot.

Ella Liimatainen

Jessica Suominen kokee, että on hyödyllistä osata ruotsia, koska se on Suomen toinen virallinen kieli ja kuuluu suomalaisuuteen. Hänelle ruotsi avaa ovia myös muualle Pohjoismaihin.

– Työllistymismahdollisuudet ovat tosi paljon paremmat, jos osaa ruotsia.

Hetesuo muistuttaa, että jos kieltä ei ajattele itse pakkona, opiskelusta tulee paljon mukavampaa. Tiia Maukonen puolestaan arvelee, että huono asenne ruotsia kohtaan voi alkaa yläasteella. Esimerkiksi Maukosen oma motivaatio kieltä kohtaan parantui lukiossa.

Tehdas toi ruotsin

Lukion rehtori Jaana Tani valaisee, kuinka paikallishistoria liittyy ruotsin kieleen Äänekoskella. Ruotsin voittokulku ylioppilaiden keskuudessa on jatkunut nimittäin jo useita vuosia sillä aikaa, kun muualla valtakunnassa ruotsin kirjoittaminen tuntuu olevan förbi.

– Äänekoskella on pitkä perinne ruotsin kielessä, mutta olemmekin tehdaskaupunki. Aikanaan, kun tehtaat perustettiin, perustajat tulivat muualta ja olivat ruotsinkielisiä. Vielä 1960-luvulla täällä oli selvästi kaksikielisiä kouluja ja tapahtumia. Jouluisin jumalanpalvelukset olivat suomeksi ja ruotsiksi, Tani listaa.

Ruotsinkielisten oppikirjojen kansikuvia tietokoneen ruudulla. Alimman kirjan kannessa lukee "Tala svenska på jobbet!"
Äänekosken lukiossa korostetaan ruotsin osaamisen hyötyjä esimerkiksi työelämässä.Nadja Mikkonen / Yle

Tani toteaa, että ruotsin lisäksi lukiossa osataan arvostaa kaikkia muitakin kieliä, joten ruotsi-innokkuus tulee mukana yleisessä kieli-innokkuudessa. Iso tekijä tuntuu olevan myös koulun hyvä ilmapiiri.

– Sellainen salliva ja suvaitseva. Täällä on turvallista ja kaikkien hyvä olla. Sitä myöten kaikkien aineiden opiskelu, kielten ja myös ruotsin opiskelu koetaan myönteisenä eikä tule ilmiötä, että on pakko tehdä. En ole ikinä kuullut puhuttavan mistään pakkoruotsista, Tani summaa.

Alkaa valjeta. Äänekosken lukion salaisuus on yhdistelmä historiaa, kansainvälistä asennetta ja hyvää opetusta. Koska opettajia on kehuttu jo opiskelijoiden ja rehtorin suusta, on aika kuulla heiltä itseltään, mikä on homman nimi.

Ruotsin palo syttyy opiskelijoihinkin

Äänekosken lukion ruotsin ja saksan opettaja Minna Oksanen on opettanut ruotsia jo lähes kaksikymmentä vuotta, Erika Forsberg aloitti ruotsin ja liikunnan opetuksen vuosi sitten. Opettajien yhteistyö pelaa selvästi saumattomasti yhteen: molempia yhdistää rakkaus kielten opettamiseen. Ja epäilemättä tuo innostus tarttuu myös opiskelijoihin.

– Täällä on varmaankin niin fiksuja opiskelijoita, että he ovat tajunneet kielitaidon merkityksen ja sen, mitä mahdollisuuksia se avaa, Oksanen kehuu.

Oksanen ja Forsberg eivät ole tyytyneet vain kielen mekaaniseen opettamiseen, vaan painottavat sen käyttömahdollisuuksia. Molemmat opettajat kertovat auliisti kielitaidon tarjoamista mahdollisuuksista työelämässä ja tulevaisuudessa opiskelijoilleen.

– Aika moni ajattelee, etteivät he välttämättä jää Keski-Suomeen. He saattavat lähteä Etelä-Suomeen tai rannikolle, Forsberg muistuttaa.

Siinä missä Äänekoskella porskutetaan ruotsin suhteen, muutamilla muilla Suomen seuduilla edetään Sinisten ajaman kielikokeilun kanssa. Kokeilussa ruotsista tehdään kokonaan valinnainen rajatulle määrälle opiskelijoita, mutta hieman yllättäen kokeilu on kiinnostanut vain kuutta kuntaa (siirryt toiseen palveluun) (HS): Kaustista, Savonlinnaa, Pieksämäkeä, Rovaniemeä, Ylöjärveä ja Jämsää.

Erika Forsberg ja Minna Oksanen.
Erika Forsberg (vas.) ja Minna Oksanen pyrkivät käyttämään ruotsin tunneillaan monipuolisia opetusmetodeja. Yhtä ruotsin luokkaa koristaa parikin fanikuvaa jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićista.Nadja Mikkonen / Yle

Historiallisesti pakkoruotsista on puhuttu jo vuodesta 1987, jolloin Suomalaisuuden liitto otti termin käyttöön (siirryt toiseen palveluun) (HBL) ja muutti samalla koko kielikeskustelun luonteen. "Pakko"-sanan käyttö kertookin kertoo usein puhujan kielteisestä suhtautumisesta toiseen kotimaiseen kieleen.

En ole ikinä kuullut puhuttavan mistään pakkoruotsista.

Jaana Tani

Oksanen kertoo, ettei Äänekoskella kysellä, miksi ruotsia on pakko opiskella – se nähdään mahdollisuutena. Forsberg ja Oksanen kiittelevät myös uutta opetussuunnitelmaa, joka painottaa viestintää ja kommunikaatiota yksittäisten kielioppisääntöjen sijaan. Asiaa auttaa lisäksi se, että opettajien mukaan Äänekosken kaupunki arvostaa lukiokoulutusta ja ohjaa siihen voimavaroja.

– Itse en ajattele, että olen ruotsin opettaja, vaan olen kielten opettaja. Kun opetetaan kielitaitoa ja -osaamista, se kattaa enemmän kuin yksittäisen kielen, Forsberg sanoo.

Hyvä opettaja on Forsbergin ja Oksasen mukaan läsnä, neuvoo ja auttaa opiskelijoita sekä on ajan hermolla. Esimerkiksi lehtiartikkeli Norjan tai Ruotsin työvoimapulasta voikin olla keino sytyttää kiinnostus kieltä kohtaan oppitunnilla. Äänekosken lukion ruotsin tunneilla kuunnellaan myös naapurimaan listahittejä.

Viime kädessä molemmat opettajat näkevät ruotsin opettamisen kokonaisvaltaisena asiana, joka ei liity vain yhden kielen korostamiseen:

– Yksittäisen kielen sijaan sytyn sille, että pääsee valmistamaan opiskelijoita kohti maailmaa, jotta he pääsevät tekemään niitä asioita mihin elämä vie, toteaa Forsberg.