Analyysi: Karkotuspäätös ei ollut Suomelle helppo, mutta se oli ainoa mahdollinen

Toisenlainen päätös olisi heittänyt Suomen muun Euroopan silmissä harmaaseen välitilaan idän ja lännen välille, kirjoittaa Yle Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen.

Venäläiset diplomaatit
Rikospaikkatutkijoita Salisburyssa
Entinen venäläisvakooja Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia Skripal joutuivat myrkytyksen uhriksi maaliskuun alussa Saliburyssa. Rikospaikkatutkijat myrkytyspaikalla 10. maaliskuuta.Daniel Leal-Olivas / AFP

BerliiniYhden venäläisen diplomaatin karkottaminen vastatoimena Britanniassa tapahtuneelle ex-vakoojan myrkyttämiselle oli Suomelta harvinainen päätös. Suomi on vuosikymmenien varrella karkottanut venäläisdiplomaatteja hiljaisesti, mutta nyt karkottaminen tehtiin poikkeuksellisesti julkisesti.

Päätös oli vaikea.

Venäjä-suhde on tärkeämpi Suomelle kuin monelle muulle EU-maalle. Venäjä on ilmoittanut vastaavansa karkotuksiin samalla mitalla. Eli Venäjä karkottanee pikapuoliin yhden suomalaisdiplomaatin.

Mutta päätös oli myös ainoa mahdollinen.

– Ei kovin ahtaalta tuntunut, vastasi tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kun häneltä kysyttiin lehdistötilaisuudessa, jäikö Suomi puun ja kuoren väliin.

Julkisella karkotuspäätöksellä Suomi asemoitui osaksi Euroopan unionin Venäjä-politiikan päälinjaa, jossa se on seissyt Krimin valtaamisesta lähtien. Suomi on ollut mukana päättämässä Venäjän vastaisista sanktioista aina siitä lähtien, kun Venäjän valtasi Krimin ja teki Itä-Ukrainasta sotatantereen.

Tämä on viesti, jota tasavallan presidentti on toistanut usein tapaamisissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Viesti Venäjälle on ollut selvä: Suomi ei ole mukana sanktioissa muiden pakottamana vaan on itse niitä aktiivisesti tukenut.

Tänään tullut karkotuspäätös tukee tätä linjaa.

Euroopan unionissa on ollut erimielisyyksiä Venäjän-vastaisista sanktioista, eikä yhteistä päätöstä myrkytykseen liittyvistä vastatoimista saatu aikaan nytkään.

Joten maiden piti itse päättää osallistumisesta karkotuksiin. Jo sunnuntaina tuli vihiä, että Suomi on lähdössä mukaan vastatoimiin.

Presidentti Sauli Niinistön kanslia julkaisi sunnuntaina tiedotteen, jonka mukaan Niinistö oli keskustellut puhelimessa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa Salisburyn hermomyrkkyiskun aiheuttamasta tilanteesta. Puhelu tehtiin Suomen aloitteesta.

Päätös ei ollut Saksallekaan läpihuutojuttu. Maalla on tiiviit talousyhteydet Venäjään, ja Saksasta löytyy usein yllättävää ymmärrystä Venäjää kohtaan. Tuoreen mielipidemittauksen yli puolet saksalaisista haluaisi Saksan lähentyvän Venäjän kanssa.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) koordinoi vastatoimia EU-maiden kanssa viime viikon huippukokouksessa ja viikonlopun aikana. Erityisen tiivisti Suomi oli yhteydessä hänen mukaansa Ruotsin johdon kanssa.

Suomen johdon mukaan yhden diplomaatin karkotus on suhteessa muiden maiden karkotuksiin. Saksa on ilmoittanut karkottavansa neljä venäläisdiplomaattia ja Ruotsi Suomen tavoin yhden.

Maanantaina Suomen ulkopoliittinen johto, tasavallan presidentti ja pääministeri, astuivat peräjälkeen kertomaan karkotuspäätöksestä. Se osoitti paitsi suomalaisille myös Venäjälle Suomen valtiojohdon olevan asiasta yksimielinen.

Tämä vähentää Venäjän mahdollisuutta kyseenalaistaa Suomen yksimielisyys, kun päätöksen takana seisovat EU-politiikasta vastaava pääministeri ja Venäjä-suhteita hoitava tasavallan presidentti.

Vastatoimista Venäjää vastaan päätti myös Yhdysvallat, joka karkottaa 60 diplomaattia. EU-maista karkotuksiin päätyi pitkälle toistakymmentä maata. Kiinnostava onkin lista EU-maista, jotka eivät ole vielä päättäneet vastatoimiin osallistumisesta..

Nämä maat ovat tässä vaiheessa: Belgia, Italia, Espanja, Bulgaria, Kroatia, Kypros, Itävalta, Kreikka, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Malta, Portugali, Slovakia ja Slovenia.

Unkari ja Slovakia ovat arvostellet Venäjän-vastaisia pakotteita jo aiemmin. Kyproksella, Itävallalla ja Italialla on tiiviit taloussuhteet ja erinäisiä sympatioita Venäjää kohtaan.

Sen sijaan vastatoimissa on mukana muiden maiden ohella Suomelle luonteva rintama: Ruotsi, Tanska, Baltian maat, Saksa, Ranska ja Hollanti. Diplomaattikarkotuksella Suomi osoitti olevansa osa tätä ryhmää, eli länttä.

Toisenlainen päätös olisi heittänyt Suomen muun Euroopan silmissä harmaaseen välitilaan idän ja lännen välille. Ja juuri sieltä Suomi on Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien pyrkinyt pois.