Omaishoidon siirtyminen maakunnille soten mukana yhtenäistäisi käytäntöjä – mutta osa tuensaajista voi menettää etujaan

Omaishoitajaliiton mukaan tukikriteerien yhtenäistyminen on hyvä asia yhdenvertaisuuden kannalta, kunhan omaishoitajien tilanne ei heikenny.

omaishoito
Nuoremman ja vanhemman naisen kädet.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Sote-uudistus vaikuttaa toteutuessaan myös omaishoitajien asioihin.

Omaishoidon tuki siirtyisi sen osana kunnilta maakuntien hoidettavaksi vuodesta 2020 lähtien, huomauttaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina.

Omaishoidon tuki tarkoittaa rahallisen korvauksen lisäksi myös muita palveluita, jotka tukevat kotona hoitamista.

– Jatkossa maakunta myöntäisi sekä palkkion että palvelut, Raassina sanoo.

Raassinan mukaan omaishoidon tukikäytännöt yhtenäistyisivät, kun sote-uudistuksessa noin 200 kunnan ja kuntayhtymän sijaan omaishoidon tuen järjestämisestä vastaisi 18 maakuntaa.

Maakuntien välillä eroja olisi varmasti jatkossakin, joskin nekin saattavat hiukan kaventua.

Raassina arvioi, että muutos näkyy lähinnä siten, että omaishoidon tuen myöntökriteerit eli se, kuka pääsee omaishoidon tuen piiriin ja mihin hoitopalkkioluokkaan, yhtenäistyy maakuntatasolla.

Nykyisin kunnissa on erilaisia kriteereitä.

– Palvelut tuskin yhtenäistyvät, sillä omaishoidon tuen ideana on nimenomaan räätälöidä kullekin omaishoitoperheelle tarpeelliset tukipalvelut eivätkä kaikki varmastikaan edes halua samoja palveluja, hän sanoo.

Raassinan mukaan myös hoitopalkkioiden tasot yhtenäistyvät maakuntatasolla.

Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunnat nykyisin järjestävät siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa.

Siihen kuuluvan hoitopalkkion vähimmäismäärä on määritelty laissa.

Tukea haettaisiin maakunnan liikelaitokselta

Joissakin maakunnissa omaishoidon tuen kriteerit on jo yhdenmukaistettu.

Omaishoitajaliiton vt. toiminnanjohtajan Merja Kaivolaisen mukaan käytäntöjen yhtenäistyminen on sinänsä hyvä asia ja liitto on sitä kannattanut.

Kaivolaisen mukaan se suunta, että omaishoitoperheet olisivat samassa asemassa, on totta kai toivottava.

Yhtenäistäminen ei Kaivolaisen mukaan ole kuitenkaan ongelmatonta.

– Kun kriteerejä yhdenmukaistetaan, käy herkästi niin, että se toteutetaan tiukimman vaihtoehdon mukaan. Yhdenmukaistaminen tarkoittaa tällöin melkeinpä väistämättä sitä, että osa putoaa tukien ulkopuolelle, toki osalla tilanne saattaa parantuakin, Kaivolainen sanoo.

Lähtökohtana tulisi Kaivolaisen mukaan ehdottomasti olla se, että kriteerien yhdenmukaistaminen ei heikennä yhdenkään omaishoitoperheen asemaa.

Jatkossa omaishoidon tukea haettaisiin maakunnan liikelaitokselta.

– Haaste on se, miten omaishoitoperheen palvelujen kokonaisuus pysyy hallussa. Omaishoidon tuki kun ei ole vain palkkio, vaan siihen kuuluu myös muita palveluja kuten kotisairaanhoitoa ja kuljetuspalveluja hoidettavalle läheiselle ja omaishoitajan jaksamista tukevia palveluja, Kaivolainen huomauttaa.

Omaishoitajaliitossa nähdään myös muita riskejä, vaikka käytännön toteutus ja muutoksen vaikutukset nähdään vasta myöhemmin.

– Ainakin sellainen riski tähän sisältyy, että päätöksenteon siirtyminen kauemmaksi, kunnasta maakunnan liikelaitokselle, voi heikentää omaishoitajien asemaa. Jatkossa neuvontaa saisi sote-keskuksista, mutta tuen hakeminen ja päätöksenteko tapahtuisi maakunnan liikelaitoksessa, kun tällä hetkellä yksi taho eli kunta, on vastannut tästä kaikesta. On vielä epäselvää, kuinka tämä ketju toimisi, Kaivolainen miettii.

Valtakunnallista yhtenäistämistä ei vireillä

Omaishoidon tuen vaihtelevat käytännöt nousivat esiin myös sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin Juho Saaren johtaman työryhmän eriarvoisuusraportissa.

Työryhmä ehdottaa, että omaishoidon tukeen luotaisiin valtakunnalliset kriteerit nykyisten vaihtelevien käytäntöjen sijaan. Saaren työryhmä pitää nykyistä tilannetta eriarvoistavana.

STM:n Raassinan mukaan ainakaan tällä hallituskaudella ei ole vireillä käytäntöjen valtakunnallista yhtenäistämistä.

Jos näin tehtäisiin, Raassina uskoo, että yhtenäiset kriteerit liittyisivät lähinnä hoitopalkkioiden myöntökriteereihin, ei esimerkiksi palveluihin, joissa pitäisi huomioida yksilölliset tilanteet.

Omaishoitajaliiton Kaivolaisen mukaan kriteerien yhtenäistämisessä pitäisi aina muistaa lähteä omaishoitajaperheen edusta.

– Omaishoito on joka tapauksessa kunnan näkökulmasta edullisin hoitomuoto. Kriteerien tulisi olla sellaisia, että niissä tunnistetaan omaishoidon monimuotoisuus ja turvataan omaishoito.

STM:n Raassina sanoo ymmärtävänsä, että erilaiset kriteerit aiheuttavat eriarvoisuuden kokemusta.

– Mutta voi olla niinkin, että jos kriteerit ovat tiukat ja ne pitää täyttää tarkasti, ihmisten tarpeet eivät aina taivu kriteereihin ja voi tulla väliinputoamisia.

Lisää aiheesta:

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Eriarvoistumiseen ratkaisuja etsineen ryhmän kunnianhimoinen lista julki: kannustinloukkuja pois, ylivelkaantuminen kuriin, asunnottomuus puoliksi...

SS: Omaishoito leikkaa vanhempien päivärahaa

Tällaiselle hoivapalvelulle olisi nyt kysyntää: sijaishoitaja hetkeksi omaishoitajan kotiin