Heppatytöistä tuli heppatätejä: "Ratsastusharrastusta voisi verrata miesten höntsäilyyn"

Suurin osa ratsastuksen harrastajista on aikuisia ja heistä lähes kaikki naisia. Aikuisten harrastajamäärä on miltei kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa.

hevonen
Ratsastaja katselee hevosta.
Pipsa Uutto / Yle

Kavioiden kopina, tallin tuoksu ja hevosen lempeä katse luovat tunnelman, jota on vaikea vastustaa. Porin Viasvedellä olevassa tallissa 13-vuotias Roope-ratsu, lempeä jättiläinen, nauttii hoitajansa harjauksesta. Suvi Taitonen harjaa hevosta varmoin ottein, esitellen samalla Roopen takajalassa olevaa Batmanilta näyttävää syntymämerkkiä.

Pian ratsu on valmis maneesille.

Hevonen
Pipsa Uutto /Yle

Taitonen on yksi monista entisistä heppatytöistä. Harrastus loppui aikoinaan äidin käskystä. Talleilla vietetty aika oli äidin mielestä liikaa. Aika piti käyttää opiskeluun.

Parikymmennen vuoden aikana harrastuksen aloittaminen oli usein mielessä. Kahdeksan vuotta sitten suunnitelmista tuli totta. Entinen heppatyttö rohkaistui, lähti ystävänsä kanssa tallille ja nousi ratsaille.

Taidot pitää opetella uudelleen

Tuttu harrastus vei heti mennessään ja paluuta ei ollut.

– Ensimmäinen kerta oli jännittävä ja pelottava. Odotukset ja luulot omista taidoista olivat suuret. Kuvittelin, että ratsastaminen olisi kuin polkupyörällä ajo, ettei sitä unohda. Ei se näin ollut, moni asia piti opetella alusta lähtien, Suvi Taitonen kertoo.

Hevonen tallissa
Pipsa Uutto /Yle

Eläimissä ja erityisesti isoissa eläimissä on jotain kiehtovaa. Aikuisena hevosiin hurahtaneelle ei enää riittänyt ratsastustunneilla käyminen. Taitonen halusi syventää harrastusta ja hankki vuokrahevosen. Ratsastamisen lisäksi tavoitteena oli oppia myös hevosmiestaitoja.

- Olen oppinut lukemaan hevosta ja tarkkailemaan sen hyvinvointia. Luottamuksen syntyminen hevosen ja ihmisen välille on kiehtovaa. Tunnetta on vaikea pukea sanoiksi, se pitää kokea.

Hevonen auttaa unohtamaan arjen murheet

Ratsastuksen harrastajista suurin osa on aikuisia ja heistä miltei kaikki ovat naisia. Suomen ratsastajainliiton mukaan aikuisten harrastajamäärät ovat kymmenessä vuodessa miltei kolminkertaistuneet.

Hevostaitojen opetteleminen on yksi tärkeimmistä syistä aikuisille harrastajille. Suomen Ratsastajainliiton selvitysten mukaan merkittävää on myös harrastuksen tuoma henkinen hyvinvointi.

- Kun olet hevosen kanssa, on siihen pakko keskittyä. Unohdat arjen murheet. Hevonen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Jos kohtelet hevosta hyvin, sekin kohtelee sinua hyvin, kertoo liiton pääsihteeri Fred Sundwall.

Käsi hevosen kaulalla
Pipsa Uutto /Yle

Suvi Taitosellekin hevonen ja tallin kiireetön tunnelma antavat mahdollisuuden hypätä hetkeksi pois kiireisestä työn täyttämästä arjesta. Hevosen kanssa touhuaminen on opettanut rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä.

- Hevosen kanssa touhuaminen on henkireikä ja antaa vastapainoa vastuulliselle, stressaavalle työlle. Kun saa pari kertaa viikossa tulla tallille ja olla hevosen kanssa, ei muista kipuja eikä kolotuksia. Stressi on poissa. Hetken tuntee olevansa vapaa, vailla huolen häivää.

Yhteistä aikaa naisporukassa

Suomen Ratsastajainliiton selvityksen mukaan aikuiset harrastajat pitävät tärkeänä ratsastusyhteisöön kuulumista. Talleille muodostuu tiivis, tasa-arvoinen yhteisö, jossa kaikilla on yhteinen mielenkiinnon aihe: hevoset.

Ratsastuksesta on muodostunut aikuisten naisten suosittu liikuntamuoto. Pääsihteeri Fred Sundwall vertaa naisten ratsastusharrastusta miesten höntsäilyyn eri joukkuelajeissa.

- Tallilla voi kokea ehkä samanlaisen fiiliksen kuin esimerkiksi jalkapalloa harrastavat miehet kokevat pukukopissa.

Suvi Taitonen ei koe yhteisöllisyyttä merkittävänä syynä harrastamiselle. Hänelle riittää yhteinen aika hevosen kanssa.

Hevonen ulkona
Pipsa Uutto /Yle

Arka luonnossa kulkija on hevosen kanssa löytänyt myös uudenlaisen yhteyden luontoon. Retket turvallisen ystävän kanssa antavat mahdollisuuden luontoelämyksiin.

- Olen aika varovainen kulkemaan metsässä yksin. Roopen kanssa on turvallista ja kiva mennä hiljaa hissukseen, nauttia luonnosta ja ehkä törmätä vaikkapa peuroihin tai hirviin.