Analyysi: "Uutta kylmää sotaa" pelataan ilman selviä sääntöjä

Salisburyn myrkytystapaus kärjistää Venäjän ja lännen ennestään kireitä suhteita. Taas puhutaan uudesta kylmästä sodasta, mutta johtaako termi harhaan, pohtii ulkomaantoimittaja Heikki Heiskanen.

karkotus
Neljä vaaleisiin kemiallisiin suojapukuihin pukeutunutta henkilöä kävelee kadulla.
Suojapukuihin pukeutuneet sotilaat avustivat poliisia Salisburyn murhatutkinnassa 11. maaliskuuta.Neil Hall / EPA

Joka kerta, kun Venäjän ja lännen suhteissa tulee vastaan uusi karikko, alkaa puhe uudesta kylmästä sodasta.

Brittijournalisti Edward Lucas kirjoitti jo 2008 kirjan nimeltä New Cold War. How The Kremlin Menaces Both Russia and The West eli Uusi kylmä sota. Kreml uhkaa sekä Venäjää että länttä.

Merkkejä uudesta kylmästä sodasta nähtiin niin Tallinnan pronssisoturimellakoissa 2007, Georgian sodassa 2008, Krimin miehityksessä ja Itä-Ukrainan sodassa 2014.

Venäjän johto taas näki uhkakuvia niin sanotuissa värivallankumouksissa entisen Neuvostoliiton alueella.

Salisburyssa tehdyn hermomyrkkyiskun seurauksena useat Euroopan maat ja Yhdysvallat karkottavat yli sata venäläistä diplomaattia.

Näin laajamittaisia karkotuksia ei nähty edes kylmän sodan vuosina.

Jossain määrin verrannollinen tapaus oli syyskuussa 1971, kun Britannia karkotti 90 neuvostodiplomaattia ja kielsi 15 diplomaatin maahantulon vakoiluepäilyjen vuoksi. Karkotusten katsotaan heikentäneen merkittävästi Venäjän turvallisuuspalvelun KGB:n kykyä toimia Britanniassa.

Neuvostoliitto karkotti tuolloin 18 brittidiplomaattia.

Nyt Venäjä todennäköisesti vastaa karkottamalla vähintään saman määrän läntisiä diplomaatteja.

Venäjän Washingtonin-suurlähetystö jopa julkaisi Twitter-tilillään kyselyn (siirryt toiseen palveluun), mikä Yhdysvaltain konsulaatti Venäjällä pitäisi sulkea vastaukseksi Venäjän Seattlen-konsulaatin sulkemiselle.

Venäjä näkee päätoimijana Yhdysvallat, joka karkottaa suurimman määrän diplomaatteja.

– Tämä on tulosta massiivisesta painostuksesta, massiivisesta kiristyksestä, joka on Washingtonin tärkein työkalu kansainvälisillä kentillä, ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi.

Jo edellisen karkotuskierroksen aikana Venäjä karsi kovalla kädellä Yhdysvaltain edustustojen henkilökuntaa Venäjällä. Edustustojen leikkaus vaikeuttanee venäläisten viisuminsaantia Yhdysvaltoihin.

Gazeta.Ru-verkkolehdessä (siirryt toiseen palveluun) journalisti ja politiikan analyytikko Georgi Bovt arveli, että lännenvastaiset vallanpitäjät ovat vain iloisia, jos venäläisiä ei päästetä enää mihinkään.

– Matkustakoot Krimille tai istukoot datšalla. Ei ole mitään syytä käydä katsomassa, miten elämä on rakennettu toisin muualla. Mitä vähemmän kansanmies tietää, sen paremmin nukkuu virkamies vallassa, Bovt pohtii.

Venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija, ulkoministeriötä lähellä olevan Russian in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov katsoo, että kyse on jo täydestä kylmästä sodasta.

Hänen mukaansa nyt tärkein ja ainoa tehtävä on minimoida riskit ja estää konfliktin kärjistyminen sotilaallisesti.

Silti Lukjanov pitää kylmä sotaa riskialttiina terminä. Ei siksi, että se olisi liioittelua, vaan koska termi kylmä sota viittaa 40 vuoden takaiseen tilanteeseen, joka oli nykyistä käsitettävämpi, hallittavampi ja jossa toimittiin varsin tiukasti määriteltyjen virallisten ja epävirallisten sääntöjen mukaan.

Uusi tilanne voi olla vanhaa kylmää sotaa vaarallisempi, sillä pelisäännöt eivät ole selvät.

Kylmä sota loi tietynlaisen etiketin. Siihen pakotti jo ydinsodan uhka, kauhun tasapainon painajaismaailma.

Sotilaallisia konflikteja toki käytiin mutta ikään kuin välikäsien kautta Vietnamin ja Afganistanin kaltaisissa kolmannen maailman maissa.

Nykyinen Syyrian sota muistuttaa kylmän sodan aikaisia konflikteja siinä, että länsi ja Venäjä ovat tukeneet eri osapuolia sodassa.

Toisaalta sota on niin monimutkainen ja monitasoinen, että liittolaissuhteet elävät koko ajan. Venäjä on löytänyt yhteisen sävelen jopa Nato-maa Turkin kanssa.

On hyvä muistaa, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Todellisen ideologisen vastakkainasettelun aika on ohi.

Venäjällä ei ole tarjota kommunismin kaltaista kilpailevaa maailmankuvaa. Venäjä on kapitalistinen maa huolimatta hallinnon autoritaarisista piirteistä ja valtion sekaantumisesta talouselämään.

Joillekin läntisille ääri- ja laitaoikeistopiireille Venäjän presidentti Vladimir Putin saattaa edustaa kansallisen konservatiivisen johtajan ideaalia, mutta nationalismi on yleensä ottaen vaikea vientituote.

Joka tapauksessa meneillään näyttää olevan uusi suurvaltakilvoittelun aikakausi. Nyt maailmaa ei vain voi jakaa helposti kahteen blokkiin.

Aasian nousevat mahdit Kiina ja Intia seuraavat Venäjän ja lännen vastakkainasettelua pitkälti sivusta.

Lännen ja Venäjän ”uusi kylmä sota” tuntuu vielä hakevan uomiaan.

Tästä näyttäisi kertovan myös entisen GRU-upseerin Sergei Skripalin ja tämän tyttären myrkyttäminen hermomyrkyllä rauhallisessa eteläenglantilaisessa katedraalikaupungissa.

Murhayritys näyttäisi rikkovan tiedustelumaailman kirjoittamattomia sääntöjä vastaan: Agenttivaihdoissa vapautettuja vakoilijoita ei ole ollut tapana jälkikäteen tappaa.

Tiedustelutoiminta on pragmaattista ja joskus on tarpeen tehdä vaihtokauppoja. Salamurhat sotkisivat kuvioita.

Aiheesta lisää:

Stoltenberg: Nato ryhtyy toimiin Britannian myrkkyiskun vuoksi 27.3.2018

Lavrov: Venäläisdiplomaattien karkotus seurausta Yhdysvaltain massiivisesta painostuksesta 27.3.2018

Suomi antoi karkotettavalle venäläisdiplomaatille 14 vuorokautta aikaa poistua maasta – Venäjän Suomen-suurlähettiläs puhuttelussa 27.3.2018

Analyysi: Karkotuspäätös ei ollut Suomelle helppo, mutta se oli ainoa mahdollinen 26.3.2018

Suomi karkottaa venäläisen diplomaatin Salisburyn hermomyrkkyiskun vuoksi – Asiantuntija: Suomi osoittaa kuuluvansa länteen (siirryt toiseen palveluun) 26.3.2018