"15 min. Talo tyhjäksi" – Mika luotti väärään bisnesenkeliin ja se oli viedä häneltä kaiken

Nuori yrittäjä teki virheen, josta kaikkia varoitetaan. Juttu on julkaistu huhtikuussa 2018.

yrittäjyys
Ihmiset juoksevat ulos rakennuksesta.

15 min. Talo tyhjäksi.

Mika painaa puhelimen vihreää lähetä-nappia. Mahassa velloo ja oksettaa.

Tanja katsoo puhelintaan ja lukee Mikan tekstiviestin. Hän nousee tuoliltaan, ottaa nopeita askelia konttorin läpi. Ottakaa tavaranne ja lähtekää ulos, Tanja huutaa työntekijöille.

Kaikki työ loppuu kuin seinään, ja kuusi työntekijää harppoo tietokoneet kainalossa ulos joensuulaisesta koodarifirmasta.

Ulkona odottavat poliisit sinisissä virka-asuissaan.

Hetkeä aiemmin Mika on soittanut poliisille ja kertonut epäilevänsä, että hänen yrityksessään on rikollinen.

Minä autan ja neuvon, lupasi tummaääninen mies puhelimessa.

Tarina sai alkunsa Helsingissä vuosia aiemmin. Pitkä ja vaaleahiuksinen Mika yritti tutustua uudelleen isäänsä, joka oli ollut pojan elämässä päivittäin läsnä vain viisivuotiaaksi asti. Isänsä työpaikalla Mika kohtasi vanhemman bisnesmiehen Hannun. Isäänsä pettynyt Mika purki tuntojaan Hannulle.

Sympaattinen, karismaattinen mies pyyhkäisi hopeisiaan hiuksiaan sivulle puhuessaan ja potkaisi lattiaa painottaakseen sanojaan. Hän kuunteli nuoren miehen isän kaipuuta, lohdutti pettymyksessä. Hannu soitti Mikalle ja sanoi ymmärtävänsä tätä.

Kun Mika muutti vastavalmistuneena insinöörinä ulkomaille, Hannu rohkaisi häntä. Mika saattoi puhua tuntien ajan Hannun kanssa isästään tai halustaan saada lapsi kihlattunsa kanssa. Hannu myös kuunteli tarkasti Mikan haaveita perustaa oma yritys.

Näin sai alkunsa petoksien sarja, joka johti tappouhkaukseen.

Mika soitti innostuneena Hannulle Suomeen. Hannu keskeytti nopeasti puhuvan nuoren miehen.

Mika sai kokea, millaista on joutua yrityshuijauksen uhriksi. Hän ei ole ainoa vedätetty yrittäjä, sillä joka neljännessä isossa ja joka kymmenennessä pienessä yrityksessä rahoja on mennyt huijarin taskuun. Isoja firmoja huijataan eniten, mutta pienimmät ovat haavoittuvaisimpia ja helpoiten harhaanjohdettavia, koska niiden omistajat voivat olla sinisilmäisiä. Ehkä juuri se ajoi Mikan ansaan.

Ihmisiä pöydän ääressä.

Tummaäänisen Hannun kannustamana Mika uskaltautui pistämään nimensä paperiin ja perustamaan yrityksen. Liikeidea tuntui hyvältä, sillä hänen työnantajansa, kansainvälinen pörssiyritys halusi sijoittaa ideaan heti 200 000 euroa.

Mika soitti innostuneena Hannulle Suomeen. Hannu keskeytti nopeasti puhuvan nuoren miehen. Lempeänuottinen bisnesmies kertoi Mikalle, että isoa firmaa ei kannattaisi ottaa heti mukaan. Hannu sanoi sijoittavansa yritykseen 200 000 euroa, jos Mika kieltäytyisi työnantajansa tarjouksesta. Minun kanssani asiat hoituvat suoraviivaisesti, Hannu lupasi.

Yhteistyö alkoi ja Hannu haki yritykselle rahoitusta, maksoi kuluja firman tililtä ja hoiti kirjanpidon, kun Mika oli vielä töissä ulkomailla. Bisnesenkeli kertoi, että hänellä on suhteita kaikkiin Suomen raharikkaisiin.

Yritysneuvojatkin ihailivat Hannun kontakteja. Helsinki-Vantaan lentokentällä Hannu puhui tunnetulle liikemiehelle kuin vanhalle tuttavalle. Laajasalon ostoskeskuksessa Helsingissä hän puhui sen liikkeistä vuokralaisinaan. Nämä ovat hyviä vuokralaisia, Hannu sanoi Mikalle kebabravintolassa saatuaan alennusta ruuasta.

Tultuaan Suomeen Mika huomasi nopeasti, että kaikki asiat eivät pitäneet paikkaansa.

Puoli vuotta yrityksen perustamisen jälkeen Mika muutti Joensuuhun aloittamaan liiketoimintaa. Hannu oli vuokrannut yritykselle tilat ja saanut samalla oman huoneen konttoriin. Huoneeseen oli vain yksi avain ja se oli Hannulla, joka säilytti huoneessa yrityksen kirjanpitoa ja kaikkia hallintopapereita.

Tultuaan Suomeen Mika huomasi nopeasti, että kaikki asiat eivät pitäneet paikkaansa. Hannu oli esimerkiksi kerskaillut Mikalle Tahkolla sijaitsevasta huvilastaan, jossa hän saunotti yritysherroja. Kun Mikan ystävä kävi huvilalla, se osoittautui lähes purkukuntoiseksi rintamamiestaloksi. Hannun kallis musta mersu puolestaan paljastui taksiksi.

Mika halusi uskoa Hannuun, koska piti tätä ystävänään, mutta ystävän ympärille alkoi kertyä yhä oudompia tapauksia, joiden selitykset olivat yhtä outoja.

Yhtenä päivänä Mika kuuli, että yksi työntekijöistä oli jäänyt ilman palkkaa, koska firman tilillä ei olevinaan ollut rahaa. Toisena päivänä hänelle kerrottiin, että yrityksen rahoja oli käytetty Hannun omiin menoihin.

Mika ei osannut tehdä mitään tilanteelle. Hän tajusi tarvitsevansa jonkun, joka uskaltaisi purkaa sylttytehtaan.

Naikkonen! Asia ei kuulu sinulle, Hannu karjui Tanjalle. Nainen juoksi toimiston rappuset alas ja ulos.

Tanja selasi nettiä ja huomasi työpaikkailmoituksen. Muutaman päivän päästä suorasukainen nainen kätteli puku päällä olevaa Mikaa.

Toimitusjohtaja kertoi hänelle rehellisesti, ettei ymmärtänyt kirjanpidosta mitään ja oletti, että asiat ovat pielessä. Mika pyysi Tanjaa pelastavaksi enkeliksi selvittämään, mistä bisnesenkelin touhuissa oli kyse. Tanjasta tuli yrityksen talousjohtaja. Se on haaste, joka on otettava vastaan, tumma ja pippurinen Tanja mietti mielessään.

Tanja ei osannut arvata, millaiseen vyyhtiin oli lähdössä mukaan.

Nainen pöydän ääressä.

Huone, jossa yrityksen paperit olivat, oli lukossa. Tanja kokeili uudelleen vääntää kahvaa. Yrityksen johdolla ei ollut pääsyä omiin tietoihinsa. Kaikki tiedot olivat Hannun lukitun oven takana.

Sitten Tanjalle selvisi, että joku oli irtisanonut vakuutusyhtiöstä työntekijöiden työeläkemaksut. Maksuja vastaava rahasumma oli otettu palkoista, mutta vakuutusta ei ollut. Tanja kysyi syytä Mikalta, joka vain levitteli tietämättömänä käsiään. Pian Tanja löysi epämääräisen osakeluettelon, josta toimitusjohtaja ei myöskään tiennyt mitään. Hän kysyi asiasta Hannulta, jonka käsissä yrityksen talouspaperit olivat.

Naikkonen! Asia ei kuulu sinulle, Hannu karjui Tanjalle. Nainen juoksi toimiston rappuset alas ja ulos. Mika kiirehti Tanjan perään ja yritti estää tätä lähtemästä.

Tanja hyppäsi autoonsa tuohtuneena saamastaan ryöpytyksestä. Kukaan ei saa tehdä noin, nainen puuskahti puristaen rattia. Hän päätti saada Hannun tilille teoistaan.

Välillä hävisi kokonaisia kansioita kirjanpidon papereita ja ne tulivat takaisin kopioituna. Papereita hävisi vain Hannun läsnäollessa.

Tanjan pöydältä hävisi laskuja ja kirjanpidon papereita. Välillä pöydälle ilmestyi pino epämääräisiä laskuja. Välillä hävisi kokonaisia kansioita kirjanpidon papereita ja ne tulivat takaisin kopioituna. Papereita hävisi vain Hannun läsnäollessa.

Tanja ryhtyi numeroimaan hallintopapereita vaivihkaa, jotta pystyi osoittamaan niiden vaihtumisen ja häviämisen.

Jokaisen työpäivän päätteeksi Tanja valokuvasi työpöytänsä. Tärkeimmät paperit hän kuljetti kotiinsa kenenkään tietämättä.

Muutaman kuukauden jälkeen Tanjalle kävi selväksi, että Hannu puuhaa jatkuvasti epämääräisiä asioita yrityksen rahoilla. Hän maksatti vaimonsa lentolippuja Mikan yrityksellä. Firman luottokortilla maksettiin toisen yrityksen bensakuluja ja vuokria. Hannun muiden yritysten laskuja syötettiin Mikan yrityksen maksettavaksi.

Tanja sai Mikan vakuuttumaan siitä, että Hannu huijaa heitä. He tarvitsivat kuitenkin vedenpitäviä todisteita asiasta.

Suomessa on luottamuksen kulttuuri: se mitä sovitaan, pitää.

Atte Rytkönen on hiljaa. Suomen Yrittäjien asiantuntija on selvästi hieman järkyttynyt Mikan tarinasta. Se on juuri sitä, mistä yrittäjäjärjestö yrittää varoittaa jäseniään. He yrittävät tuoda esille sen, että läheisetkin voivat hyväksikäyttää ystävyyttä ja luottamusta.

Suomalaiset ovatkin monia muita eurooppalaisia sinisilmäisempiä. Suomessa on luottamuksen kulttuuri: se mitä sovitaan, pitää. Luottavaisempia ovat vain norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Rytkönen kuitenkin muistuttaa, että kaikki pienetkin epäilyt ystävästä on tarkistettava, kun puhutaan raha-asioista. Kuitenkin vain hieman yli puolet yrityksistä arvioi yhteistyökumppanin luotettavuutta etukäteen. Puolet yrityksistä myös kertoi tehneensä yhteistyötä epäluotettavien tahojen kanssa. Kaikkea on kuitenkin mahdoton tarkistaa.

Rytkönen toteaa pohdinnan jälkeen, että oikeastaan ei ole muuta tapaa kuin luottaa toisiin ihmisiin. Vaikka kumppanin tietäisi vetävän rahaa välistä, voi olla pirullisen vaikeaa saada se todistettua. Tämän Mika ja Tanja saivat pian huomata.

Kädet puuskassa istuva nuori mies punoi salajuonta.

Pimeänä joulukuun yönä Mika katsoi vuokrahuoneiston ikkunasta ulos ja mietti, miten harhauttaa lipevää bisnesenkeliä. Kädet puuskassa istuva nuori mies punoi salajuonta. Yrityksen oli paettava tiloistaan.

Juoni täytyi tehdä nopeasti, sillä edellisenä päivänä Mikan yritys teki merkittävän sopimuksen toisen yrityksen kanssa. Hannu oli antanut harjoittelijalle oman tilinumeronsa ja käskenyt korvata sillä sopimukseen merkityn tilin, jonne pian tulisi iso summa rahaa. Onneksi harjoittelija kertoi asiasta Tanjalle.

Nyt olisi toimittava, ennen kuin Hannu huomaisi yrityksen johdon olevan hänen kannoillaan. Hannu voisi hävittää asiakirjoja, jolloin koskaan ei saataisi selville, mitä yrityksessä oli tapahtunut johdon tietämättä.

Heidän olisi paettava tiloista, koska Hannun vaimo omisti kiinteistön. Vaikka poliisi pidättäisi Hannun, hänen vaimollaan olisi pääsy yrityksen tiloihin.

Epäilen, että yrityksessäni on huijari, ahdistuksesta pahoinvoiva Mika sanoi puhelimessa poliisille.

Pakoaamuna Mika soitti Hannulle ja pyysi häntä hoitamaan kiinteistöasioita. Kun Mika varmistui siitä, että Hannu ja hänen vaimonsa olivat poissa, hän tarttui puhelimeen. Epäilen, että yrityksessäni on huijari, ahdistuksesta pahoinvoiva Mika sanoi puhelimessa poliisille.

Puhelun jälkeen Mika lähetti Tanjalle tekstiviestin konttorin tyhjentämisestä.

Samaan aikaan kun työntekijät pakenivat firman tiloista, Mika juoksi pankkiin poistamaan Hannun tilinkäyttöoikeudet. Hän pelkäsi Hannun huomaavan yrityksen paon ja silloin Hannu voisi ehtiä viedä yrityksen rahat.

Kun Hannu tuli puolentoista tunnin kuluttua toimistolle, hän huomasi ovien olevan lukossa ja työntekijöiden hävinneen. Hän lähti pakomatkalle.

Nauhuri kopiokoneessa

Poliisi etsintäkuulutti talousrikoksista epäillyn Hannun ja teki kotietsintöjä.

Hannun toimistosta löytyi useiden eri yritysten papereita. Nuoren miehen yrityksen kopiokoneen sisältä löytyi digitaalinen ääninauhuri.

Mika uskoo, että nauhurin tarkoituksena oli äänittää Mikan ja työntekijöiden keskusteluita, jotta Hannu pysyisi askeleen edellä muita. Mika oli helpottunut, että kuukausien salailu ja salapoliisityö oli ohi.

Hyvänolontunne oli kuitenkin vain hetkellinen.

Muutaman viikon pakomatkan jälkeen Hannu palasi Joensuuhun asianajajien kyynärvarressa. Tuosta hetkestä alkoi vuosien oikeustaisto, milloin mistäkin asiasta.

Puhelut muuttuivat painostamiseksi. Jos ette hellitä, käräjillä nähdään, oli keskeinen viesti entiseltä ystävältä.

Seuraavaksi tapahtui yrityskaappaus.

Kaupparekisteriin tuli väärennetty asiakirja, jonka mukaan Hannu oli Mikan yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Hannu soitti kaupparekisteriin ja kiirehti asian käsittelyä. Väärennetyn asiakirjan turvin Hannusta tuli Mikan yhtiön omistaja.

Kun tieto tavoitti Mikan, koko yhtiön seitsenhenkinen hallitus marssi kaupparekisterin konttoriin Helsingin Arkadiankadulle oikaisemaan väärän tiedon. Kun Mika sai yrityksen takaisin itselleen, he alkoivat saada puheluita Hannulta. Puhelut muuttuivat painostamiseksi. Jos ette hellitä, käräjillä nähdään, oli keskeinen viesti entiseltä ystävältä.

Pian painostaminen muuttui vihaksi.

Ihmisiä autoissa.

Kun Mika oli ajamassa autolla Joensuussa, Hannu kiilasi hänet tieltä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Mika joutui ajamaan karkuun bisnesenkeliä. Hannu ajoi maasturilla Mikan auton vierellä ja huusi ikkunan läpi: Mika, sä kuolet! Päästäkseen tilanteesta Mika ajoi päin punaisia valoja. Kaupungilla kävellessään lastenvaunujen kanssa Mika mietti, minne työntäisi vaunut, jos Hannu tulisi vastaan.

Hannu katsoi Mikaa halveksivasti, kuin tuhmaa pikkupoikaa.

Meni vuosia ennen kuin poliisi ja syyttäjä olivat valmiita tuomaan huijausvyyhdin oikeuteen.

Lopulta tuli päivä, jolloin Hannu joutui oikeuden eteen. Mika liikehti levottomasti oikeussalin aulassa ja harppoi kädet taskuissaan polttamaan pikkusikarin. Häntä hermostutti Hannun näkeminen. Hannu katsoi Mikaa halveksivasti, kuin tuhmaa pikkupoikaa.

Käräjäsali hiljenee nuijan kopautukseen. Sen jälkeen syyttäjä lukee pitkän rimpsun syytteitä Hannua vastaan.

Mikan yrityksen kirjanpito kertoi tylyä ja valheellista kieltä: velkaa Hannulle oli 600 000 euroa. Todellisuudessa Hannu oli laittanut tilit pakkaselle 300 000 euron verran.

Jopa valkoinen kukka-asetelma, jonka Hannu oli antanut Mikan perheelle vauvalahjaksi, oli maksettu Mikan oman yrityksen rahoilla.

Hannu kuljetti rahaa tileiltä toisille, muutti laskuja, kiersi veroja ja siirsi omaisuutta turvaan velkojilta. Yrityksen rahoja oli palanut myös Hannun vaimon risteilyihin, hotelliöihin Saksassa ja Baltian maissa. Jopa valkoinen kukka-asetelma, jonka Hannu oli antanut Mikan perheelle vauvalahjaksi, oli maksettu Mikan oman yrityksen rahoilla. Mika kuunteli hiljaa omaa kohtaloaan syyttäjän kertomana.

Käräjäoikeus sanoi ääneen sen, minkä Mika jo tiesi: Hannu on taitava manipuloija.

Nähtyään todisteita Mika vakuuttui siitä, että Hannu oli luonut ystävyyssuhteen hänen kanssaan vain huijatakseen häntä.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Hannun joulukuussa lähes neljäksi vuodeksi vankeuteen kolmesta törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä kavalluksesta, kahdesta veropetoksesta, kahdesta väärennöksestä, rekisterimerkintärikoksesta ja kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Hannu kiistää kaikki syytteet ja on valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Hän odottaa hovin päätöstä vapaalla jalalla. Mika ja Tanja pitävät kotiensa hälytyslaitteet päällä.

Kenties Mikaa olisi auttanut, jos hän olisi soittanut Hannun entisille yhteistyökumppaneille.

Ehkä Mika joutui huijatuksi kokemattomuutensa ja naiiviutensa takia. Jos Mikalla olisi ollut tuttuja yrittäjiä, asiat voisivat olla toisin. Isot yritykset varoittavat toisiaan huijareista. Pienet yritykset jäävät usein puskaradion ilmoituksien ulkopuolelle.

Ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka paljon suomalaisyrityksistä huijataan rahaa. Kaikki eivät ilmoita vedätyksistä poliisille, vaan nielevät pienet tappiot. Se kuitenkin tiedetään, että pelkästään tekeytymällä toimitusjohtajaksi on viety miljoonia euroa yrityksistä.

Mika ja Tanja ottivat yhteyttä verottajaan ja pyysivät yritykselle verotarkastukseen. Verohallinnon tarkastuspäällikkö Heimo Säkkinen kuvaa sitä avunhuudoksi, johon yritys voi turvautua, kun sillä itsellään ei ole keinoja selvittää asioita. Harmaata taloutta silmällä pitävä verottaja löytää vuosittain jonkin verran huijareita yritysten sisältä.

Epäloogisuudet herättävät verokarhun vainun. Käytännössä kaikki yrittäjät ovat yllättyneitä, mutta myös kiitollisia verottajan puhelinsoitosta, jossa ilmiannetaan huijaus. Vain tieto auttaa yrittäjää välttämään Mikan kaltaisen kohtalon. Kenties Mikaa olisi auttanut, jos hän olisi soittanut Hannun entisille yhteistyökumppaneille.

Hiljalleen Mikan voimat alkoivat kuitenkin ehtyä. Tuli outoja terveysoireita ja masennusta.

Myös ammattimainen henkilöstö, kuten tässä tapauksessa Tanja, voi estää huijauksien tapahtumisen jo etukäteen. Sanotaan, että koulutus on huijausmuuri. Koulutettu ja kokenut henkilöstö osaa tunnistaa valheelliset sähköpostit, laskut ja asiakirjat. Jos kaikesta huolimatta joutuu petoksen eteen, apua voi hakea poliisilta, yrittäjien keskusjärjestöltä ja verottajalta.

Mikasta tuntui, että kaoottisista vuosista oli vain pakko selviytyä. Oli hoidettava työt, perhe ja oikeustaistot. Hiljalleen Mikan voimat alkoivat kuitenkin ehtyä. Tuli outoja terveysoireita ja masennusta.

Mika oli keskussairaalan osastolla tutkittavana selittämättömien vatsakipujen vuoksi. Mitään syytä oireille ei löytynyt.

Mika syyttää itseään vieläkin joka päivä siitä, että luotti huijariin.

Yrittäjän silmät siristyvät ja kehon kieli on kireä, kun hän ruoskii itseään tyhmäksi ja sinisilmäiseksi.

Itsesyytöksien keskellä Mikan ääni muuttuu, kun hän puhuu isästään. Hän soitti isälleen muutama päivä ennen kuin ilmiantoi Hannun poliisille. Silloin isä ajoi läpi yön Joensuuhun poikansa tueksi. Nyt isä leikkii lapsenlapsiensa kanssa ja on läheisempi poikansa kanssa kuin milloinkaan.

Mikan, Tanjan ja Hannun nimet on muutettu.

Juttua varten tietoa on hankittu muun muassa Verohallinnolta, eri oikeusasteilta, Sisä-Suomen poliisin talousrikosyksiköstä, Suomen Yrittäjiltä ja Keskuskauppakamarilta.

Itä-Suomen hovioikeus vahvisti Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomion 11.12.2018.