Ylen saama asiakirja paljastaa, kuinka Suomen suurlähetystö sulki Argentiinassa ovensa diktatuuria pakenevilta – väkivaltaisuuksissa katosi myös Suomen kansalainen

Buenos Airesin suurlähetystö antoi ohjeen kesällä 1976, kun sotilaat olivat kaapanneet vallan Argentiinassa.

Suomen ulkopolitiikka
nainen ja vauva
Hanna Hietala muutti 1930-luvulla Pohjois-Karjalasta Argentiinaan. Siellä hän katosi vuonna 1977.Hietaloiden kotialbumi

Suomen Argentiinan-suurlähettiläs teki kesällä 1976 linjauksen, joka sulki lähetystön ovet poliittisilta pakolaisilta.

Sotilaat olivat kaapanneet vallan Argentiinassa maaliskuussa 1976. Seitsemän vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin aikana vasemmistolaisina pidettyjä ihmisiä siepattiin ja kidutettiin. Tuhansia heitettiin elävänä lentokoneesta mereen tai jokeen.

Kaikkiaan vuosina 1976–1983 katosi 30 000 ihmistä.

Pian sotilasvallankaappauksen jälkeen Suomen suurlähettiläs, nyt jo edesmennyt Klaus Castrén linjasi, miten lähetystön henkilökunnan tuli suhtautua ihmisiin, jotka mahdollisesti tulisivat hakemaan apua lähetystön suojista.

Castrénin linjaus oli tiukka: tiloihin ei saanut päästää ketään tuntematonta.

Ylen ulkoministeriöstä saama asiakirja on päivätty heinäkuun 5:nnelle vuonna 1976. Asiakirjassa kerrotaan linjauksen taustaksi tapauksesta, jossa 27 poliittista pakolaista Chilestä oli pari päivää aiemmin hakenut turvaa Kanadan suurlähetystöstä Buenos Airesissa. Chilessä sotilaat olivat kaapanneet vallan jo aiemmin, ja maasta oli tullut rajan yli Argentiinaan paljon pakolaisia.

Chileläiset olivat pyytäneet Kanadan lähetystöltä, että he saisivat luvan asettua Kanadaan. Suomen suurlähettiläs Castrén kirjoittaa pakolaisista:

He olivat ilmoittaneet tuntevansa huolestuneisuutta turvallisuudestaan hallituksen vaihdon tapahduttua Argentiinassa. – – – Kehoituksesta huolimatta chileläiset, jotka eivät olleet aseistettuja, kieltäytyivät poistumasta suurlähetystön kansliasta.

Suurlähettiläs jatkaa:

Ylläolevan tapauksen johdosta on allekirjoittanut nähnyt aiheelliseksi varmuustoimenpiteenä antaa ympäri vuorokautista päivystystä kansliassa suorittavalle suurlähetystön käyttöön asetetulle virkapukuiselle poliisille ohjeet olla laskematta kansliaan sisään tuntemattomia (näin ovat jo pitkään tehneet useat täkäläiset suurlähetystöt) henkilöitä, joiden on ulkohallissa esitettävä henkilöllisyystodistuksensa ja asiansa.

grafiikka

Castrén mainitsee perusteluna kiihtyneet pommiattentaatit ja muun muassa Ruotsin ja Sveitsin diplomaattisten edustustojen päälliköihin kohdistetut sieppausuhkaukset:

– – – tämä varmuustoimenpide lienee sitäkin enemmän paikallaan.

Merimiespappi: Suurlähettiläs kielsi auttamasta

Yksi Argentiinan sotilasdiktatuurin aikana kadonneista oli Suomen kansalainen Hanna Hietala. Hän oli muuttanut 1930-luvulla Pohjois-Karjalasta Juuasta töihin Buenos Airesiin.

Sotilaat veivät Hanna Hietalan San Andrés de Gilesin pikkukaupungista toukokuussa 1977. Parin päivän sisällä siepattiin viisi muutakin Hietalan perheenjäsentä, joista ainakin osa oli vasemmistolaisia aktivisteja. Heistä kenestäkään ei ole kuultu sen jälkeen mitään.

Hietalan perheen vaiheista voi lukea lisää tästä jutusta.

Kaksi naista istuu penkillä-
Hanna Hietala ja hänen sisarensa Helmi työskentelivät 1930-luvulla Buenos Airesissa kauneussalongissa.Sinikka Väyrysen kotialbumi

Eloon jäivät Hanna Hietalan lapsenlapset sekä Hietalan esikoispoika Reino, joka oli Argentiinan kansalainen. Hän ryhtyi perheineen pyrkimään Suomeen.

Maan alla piileskellyttä Reino Hietalaa auttoi Buenos Airesissa tuolloin merimiespappina työskennellyt Tapio Leskinen. Leskinen sanoo Ylelle, että suurlähettiläs Klaus Castrén halusi estää häntä toimimasta.

– Suurlähettiläs Castrén kielsi minua olemasta missään tekemisissä Hietalan perheen kanssa, Leskinen sanoo.

Leskinen kuitenkin teki paljon perheen auttamiseksi.

– Tapio Leskinen vaimoineen otti valtavan riskin, kun tapasi minua milloin missäkin, sanoo Reino Hietala Ylelle.

Leskinen tuki perhettä myös taloudellisesti. Sekä Leskinen että Hietala kertovat, että myös Suomen suurlähetystön lähetystösihteeri Kari-Veikko Salonen auttoi perhettä.

Kahdeksan kuukautta kestäneen piilottelun jälkeen Reino Hietala sai itse hankittua perheelleen asiakirjat, joiden avulla perhe pääsi matkustamaan ensin Brasiliaan ja sitten Suomeen.

Suhtautuminen pakolaisiin on vaihdellut

Suomen diplomaattien suhtautuminen Etelä-Amerikan poliittisiin pakolaisiin näyttää riippuneen suuresti henkilöstä.

Argentiinan naapurimaassa Chilessä tehtiin sotilasvallankaappaus muutamaa vuotta aiemmin, syyskuussa 1973. Tuolloin Suomen edustuston asiainhoitaja Tapani Brotherus työtovereineen auttoi useita chileläisiä, jotka hakivat turvaa suurlähetystöstä.

Lisäksi noin 1 500 chileläistä autettiin pakenemaan Itä-Saksaan sekä muiden maiden lähetystöihin.

Suomi ei katkaissut diplomaattisia suhteitaan Chilen eikä Argentiinan sotilasjuntan kanssa. Argentiinaan myytiin jäänmurtaja vuonna 1978, kun diktatuurin väkivaltaisuudet olivat pahimmillaan. Lisäksi Suomi neuvotteli sotilasjuntan kanssa niin sanotun tieteellis-taloudellis-teknisen sopimuksen, joka allekirjoitettiin vuonna 1980.

– Siihen aikaan Suomi ylläpiti suhteita vähän joka suuntaan riippumatta siitä, oliko kyse demokratiasta vai diktatuurista, sanoo pitkän diplomaattiuran ulkoministeriössä tehnyt Klaus Törnudd.

Törnudd hoiti Argentiinassa kadonneen Hanna Hietalan tapausta ulkoministeriön poliittisen osaston osastopäällikkönä sieppauksen jälkeisinä vuosina.

Tietoja pyydetään mutta ei saada

Suomen suurlähetystö sai tiedon Hanna Hietalan katoamisesta kaksi viikkoa sieppauksen jälkeen.

Sen jälkeen Suomi on pyytänyt Argentiinan valtiolta tietoja Hietalasta vuosikymmenien mittaan useaan otteeseen sekä suurlähettiläs- että ministeritasolla. 1980-luvulla tapausta selvitti Suomen varoin palkattu argentiinalainen asianajaja.

Viimeksi asia oli esillä ulkoministeri Timo Soinin Argentiinan-matkalla maaliskuussa 2018.

Mitään tietoja ei kuitenkaan ole saatu.

Toisin kuin moni EU-maa, Suomi ei ole tarttunut järeämpiin keinoihin kuten oikeusprosesseihin tai syytettyjen luovutuspyyntöihin.

Esimerkiksi Ruotsi on vaatinut kansalaisensa Dagmar Hagelinin katoamisesta epäillyn upseerin luovuttamista Ruotsiin oikeudenkäyntiä varten. Ranskassa sama upseeri on tuomittu poissaolevana kahden ranskalaisnunnan katoamisesta.

Saksa taas on ollut Argentiinassa mukana kantajana oikeudenkäynnissä, jossa selvitettiin Saksan kansalaisen Elisabeth Käsemannin katoamista vuonna 1977.

Hanna
Hanna Hietalan pojantytär Laura Hietala kadonneiden muistomerkillä.Pekka Tynell / Yle

Lapsenlapset pyytävät Suomea apuun

Vastaavaa pyytävät nyt myös Suomelta Hanna Hietalan nuoremman pojan Vilhon tyttäret Laura ja Amanda Hietala.

He käyvät Argentiinassa oikeutta lähisukulaistensa sieppaajien saattamiseksi vastuuseen. Oikeusprosessi alkoi jo vuonna 2011, mutta se etenee hitaasti. Hietaloiden lakimiehen Pablo Llonton mukaan vaarana on, että epäillyt ehtivät kuolla ennen kuin oikeudenkäynti saadaan päätökseen.

Nyt Laura ja Amanda Hietala pyytävät, että Suomen valtio ryhtyy Saksan esimerkin mukaisesti kantajaksi ryhmäkanteeseen Argentiinan valtiota vastaan, jotta prosessi vauhdittuisi.

Hietaloiden pyyntö jätettiin maaliskuun 12. päivänä, ja se on nyt ulkoministeriön käsittelyssä. Vielä ei ole tietoa, mitä Suomen valtio vastaa.

Ulkoministeri Soinin äskeisellä Argentiinan-vierailulla ryhmäkannetta sivuttiin. Ulkoministeriöstä kerrotaan Ylelle, että Argentiinan ulkoministeri Jorge Faurie totesi kanteen olevan tuomioistuimen käsittelyssä ja kertoi yhteistyöhalunsa asian suhteen.

Ulkoministeri Soini ei kommentoinut asiaa Ylelle pyynnöstä huolimatta.

Lue ja katso myös:

Hanna Hietala lähti Suomesta puutetta pakoon, mutta Argentiinassa hänet tapettiin – nyt lapsenlapset etsivät Hannaa ja pyytävät Suomea apuun

Minidokumentti: Ensin vietiin äiti ja isä

Kuuntele samasta aiheesta:

Maailmanpolitiikan arkipäivää