"Pitäisikö kärjistäen sanoa, että mikään ei ole enää pyhää" – Lepopäivää ei tarvita ja palveluitakin on saatava 24/7

Pyhien ja pyhäpäivien merkitys muuttuu. Vuosisatoja sitten pitkäperjantaina lapsiakin saatettiin piiskata huvin vuoksi, kun nyt se on monille vain pitkien vapaiden ensimmäinen vapaapäivä.

Pääsiäispyhät
The Itis Shopping centre in Helsinki. File photo.
Itiksen kauppakeskusHenrietta Hassinen / Yle

Pyhän ja pyhäpäivän merkitys muuttaa muotoaan yhteiskunnassa hiljalleen. Kauppojen vapautunut aukioloaika on muun muassa muuttanut asiointitottumuksia siihen suuntaan, että palveluita on alettu vaatia entistä enemmän myös esimerkiksi julkiselta sektorilta.

– Pitäisikö kärjistäen sanoa, että mikään ei ole enää pyhää, naurahtaa Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko kysymykseen siitä, mikä pyhäpäivien merkityksessä tai arvostuksessa on muuttunut.

– Pyhäpäivä eli sunnuntai oli aikanaan hyvin tervetullut, kun hommatkin olivat fyysisesti rankempia kuin nykyään. Hiljalleen tämä 24/7 -yhteiskunta on tullut, tai tällainen ajattelu. Tietyt säädösten väljenemiset tai lakiasetukset sitä jouduttavat toki - väljyyttä, aukioloja ja vaihtoehtoja on hyvin, mutta silti ne vanhat pyhät ovat edelleen kalenterissa, Nirkko toteaa.

Arki ja pyhä olisi hyvä erottaa

Arjen ja pyhän välinen ero on hämärtynyt, arkistotutkija Juha Nirkko pohtii.

– Yhteiskunta on muuttunut niin, ettei perinteisistä pyhäpäivistä välitetä. Arjen ja pyhän vaihtelu on mielestäni kuitenkin aika terveellistä ja se tuo jonkinlaista rytmiikkaa.

Nirkon mukaan pääsiäinen on edelleen hyvin voimissaan, vaikka yhteiskunta ja sen palvelut muuttuvat. Siihen liittyy edelleen paljon henkisyyttä, jos ei hengellisyyttä, Nirkko toteaa. Hän ei myöskään usko, että pääsiäinen olisi ensimmäisenä niin sanotusti tulilinjalla.

– Suomalaisen kulttuurin osana on jo paljon moninaisuutta, mikä on oikein hyvä juttu, mutta silti meillä on edelleen hyvin yhtenäinen kulttuuri, ja moni on vielä luterilaisen kirkon jäsen, Nirkko jatkaa.

Kirjastokin avaa pyhiksi ovensa

Seinäjoen kaupunginkirjasto Apila pitää kokeiluna ovensa auki itsepalvelulla kaikkina juhlapyhinä tänä vuonna.

– Kehitys on mennyt siihen suuntaan, että kaupatkin ovat auki pyhinä ja ihmiset liikkuvat enemmän. Lisäksi monet ovat yksinäisiä, ja me haluaisimme ajatella, että kirjasto on sellainen paikka, mihin voi tulla tapaamaan muita ihmisiä, kertoo Seinäjoen kirjastotoimenjohtaja Mervi Heikkilä.

Seinäjoen pääkirjastossa käy noin 400-600 ihmistä tavallisinakin sunnuntaina. Ihmiset vaativat nykyään entistä enemmän palvelua myös niin sanottujen virka-aikojen ulkopuolelta, koska työaika on hyvin moninaista.

– Kaikki eivät myöskään vietä juhlapyhiä perinteisin menoin enää, ja lisäksi on muista kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka viettävät eri aikaan omia juhliaan, ja heille voi olla tylsää se, että kaikki paikat ovat kiinni, Heikkilä lisää.

Tulevaisuuden vapaammat aukioloajat ovat kiinni Heikkilän mukaan myös resursseista, vaikka tavallisen sunnuntainkaan aukioloaikana palvelu ei ole Seinäjoen kirjastossa täysimittaista.

Kirkkoa vähän huolettaa

Yle Pohjanmaan kiirastorstaina tekemän pikaisen radiogallupin viesti oli selvä – pääsiäisen hengellinen sanoma ei ole enää tärkeä, eikä juuri kukaan käy enää kirkossa.

– Valitettavasti se ei yllätä. Ei se kirkossakävijöiden prosentti meilläkään mikään huikea ole, mutta uskaltaisin väittää, että vähän suurempi kuin tuossa valtakirkon puolella, oman toimen ohella toimiva pappi, isä Simo Haavisto pohtii.

Ortodoksikirkossa pääsiäinen näkyy ja kuuluu moninaisina tapahtumina, ja esimerkiksi pitkäperjantaina tapahtumia kirkossa on kolmin kappalein.

– Omasta lapsuudestani 80-luvulta muistan sen synkkyyden, joka vallitsi vielä silloin pitkäperjantaisin, ja eihän televisiostakaan tullut esimerkiksi pikku kakkosta. Se tuska ja dramaattiset tapahtumat, jotka Kristukselle tapahtuivat, tekevät meille ihan hyvää, arvioi pappi Simo Haavisto pääsiäisen ajan synkkää sävyä.

Kirkollisista perinteistä vieraantuminen on Simo Haaviston mukaan hieman huolestuttavaa.

– Sikäli tietysti olen huolissaan, että jos ja kun ihminen on edelleen kirkkonsa tai seurakuntansa jäsen, niin miksi hän ei siellä käy.

Venäjän ortodoksisen kirkon papit pääsiäismessussa Moskovassa 2016.
Venäjän ortodoksisen kirkon papit pääsiäismessussa Moskovassa 2016.Sergei Chirikov / EPA

Pitkäperjantain piinasta vapaapäivään

Pitkäperjantai oli vuosisatoja sitten ankara paastopäivä, Juha Nirkko kertoo.

– Kirkoissa oli hyvin pitkiä saarnoja, pukeuduttiin mustiin, eikä lämmitetty uuniakaan, vaan syötiin kylmää ruokaa eli itse asiassa mämmiä. Lapsia piiskattiin ihan huvin vuoksi - tällainenkin tarina on arkistoissa luettavissa. Aika oli kaikin puolin synkeätä, ja se elää perinnetietona edelleen, mutta tämä ei kuulu enää tapakulttuuriin.

Nykyään pitkäperjantai on ennemminkin se ensimmäinen vapaapäivä neljän vapaapäivän jatkumossa, Nirkko toteaa.

– Toisaalta sitten muistellaan Kristuksen kuolemaa ja kristillistä sanomaa, ja sitten saatetaankin ikään kuin unohtua sinne ristille roikkumaan, ja ajatellaan pääsiäisen sanomaa hyvin synkkänä. Siinä tuppaa unohtumaan, että se sunnuntai on kuitenkin se pääasia, ylösnousemus, Nirkko pohtii.

Juhlaperinteet muuttuvat ja moninaistuvat, mutta muutosta pystytään arviomaan vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Juha Nirkko ei ole kuitenkaan huolissaan siitä, että pääsiäinen esimerkiksi muuttaisi radikaalisti muotoaan.

– Perinne muuttuu aina, mutta se ei katoa. Paradoksaalisesti se pystyy säilymään ja jatkumaan vain, jos se muuttuu ja muokkautuu, Nirkko lopettaa.