Muoviton kuukausi vaati armollisuutta ja kompromisseja – ohjaaja John Webster kokeili muovitonta elämää jo 10 vuotta sitten

Muoviton maaliskuu -tempaus päättyy pääsiäisviikonloppuna. Helsinkiläinen Aura Piha salli kuukauden aikana itselleen joitain poikkeuksia mukavuudenhalun ehdoilla.

ilmastonmuutos
Helsinkiläinen Aura Piha osallistui Muoviton maaliskuu -kampanjaan.
Helsinkiläinen Aura Piha osallistui Muoviton maaliskuu -kampanjaan.Vesa Marttinen / Yle

Helsingin Kalliossa sijaitsevan kerrostaloasunnon pöydällä on sekavassa kasassa Aura Pihan syntilista. Leipäpussien muovikalvoja, soija- ja kauramaitotölkkien korkkeja, margariinirasia, kahvipapupusseja ja yksi pakastepizzan suojamuovi.

Muoviton maaliskuu (siirryt toiseen palveluun) -haasteeseen osallistuminen on vaatinut Pihalta kompromisseja, sillä tietyistä asioista luopuminen tuntuu vaikealta.

– Esimerkiksi laadukkaita kahvipapuja on pakko saada, ja niitä ei löytynyt kuin muovipakkauksissa. Tässä asiassa tuli mukavuudenhalu vastaan, Piha sanoo.

Toinen asia on vessapaperi: käytännössä kaikki vessapaperipakkaukset ovat muovia, ja asian hoitaminen muilla tavoilla on melkoinen muutos. Tarkempi syntilista löytyy Aura Pihan blogista (siirryt toiseen palveluun), johon hän on kirjannut havaintojaan muovittomasta arjesta.

Piha lähti kokeiluun mukaan haastaakseen itsensä. Tämä on kuitenkin tapahtunut perusmukavuudenhalun ehdoilla: Pihan mukaan tiukasta ehdottomuudesta voi tinkiä ja itselleen pitää olla armollinen.

– Tiedän, että jotkut ovat pärjänneet paremmin kuin minä, mutta pienillä kompromisseilla tähän pisteeseen pääseminen on ollut melko kivutonta, ja tavoite on, että tietyt asiat jatkuvat myös huhtikuussa.

John Webster kokeili muovittomuutta jo 10 vuotta sitten

Espoolaisen supermarketin siivoustarvikehylly pursuaa muovipakkauksia: pesuaineet, tiskiaineet, vessanraikastimet, tiskiharjat – kaikki on pakattu muoviin. Elokuvaohjaaja John Webster pyörittelee silmiään mahdottomalta vaikuttavan tehtävän edessä.

John Webster kokeili kymmenen vuoden takaisessa elokuvassaan elää perheineen ilman öljyä vuoden ajan.
John Webster kokeili kymmenen vuoden takaisessa elokuvassaan elää perheineen ilman öljyä vuoden ajan.YLE Kuvapalvelu

Webster on perheineen päättänyt elää vuoden kuluttamalla mahdollisimman vähän öljyä. Lupaukseen sisältyy myös öljyperäinen muovi, jota ilman on pärjättävä. Kohtaus on vuonna 2008 valmistuneesta dokumenttielokuvasta Katastrofin aineksia, jossa Webster herätteli ilmastonmuutoskeskustelua viettämällä perheensä kanssa öljytöntä vuotta.

Kymmenen vuotta myöhemmin ohjaajan elämässä moni asia on toisin: perhe on rakennuttanut ekologisen omakotitalon, auto kulkee bioetanolilla ja muovipakkaukset kierrätetään. Ilmastonmuutosteema on jatkunut myös Websterin myöhemmissä elokuvissa, mutta ohjaajan elämässä on jatkuvasti asioita, joissa täytyy tehdä kompromisseja.

– Viime vuonna lensin todella paljon töiden takia, Webster tuskailee.

Työ on Websterin tekosyy myös Muovittoman maaliskuun väliin jättämiseen. Maaliskuulle ajoittui yksinkertaisesti niin suuri työsuma, että kampanjaan osallistuminen tuntui liian vaikealta. Mutta mitä ohjaaja oppi kymmenen vuoden takaisen kokeilunsa avulla?

– Ehkä tärkein asia oli, että opin tarkasti laskemaan omat ja perheeni aiheuttamat päästöt, Webster sanoo.

Kymmenen vuotta sitten Webster joutui turvautumaan laskemisessa kynään ja ruutupaperiin, mutta tänä päivänä tehtävän helpottamiseksi on saatavilla koko joukko erilaisia sovelluksia ja hiilijalanjälkilaskureita (siirryt toiseen palveluun).

Tietoisuuden lisääminen tärkeää

Muoviton maaliskuu on Facebookin kautta levinnyt tempaus, jonka takana ovat muun muassa europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.), valokuvaaja Meeri Koutaniemi ja joukko muita (siirryt toiseen palveluun) eri alojen toimijoita. Tarkoituksena on haastaa jokainen karttamaan kertakäyttöistä muovia kuukauden ajan.

Haasteeseen osallistuneen Aura Pihan mukaan keskeinen asia on myös tietoisuuden levittäminen. Pelkästään some-näkyvyys riittää herättämään ihmisten ajatuksia muoviin liittyvistä ongelmista.

Piha onnistui puolivahingossa saamaan lähitalossa toimivan lounasravintolan yrittäjän ajatukset kohti ympäristöasioita. Hän kertoo käyvänsä ravintolassa usein, ja saavansa ruuat tavallisesti mukaan muovirasiassa.

– Olen nyt käynyt siellä neuvottelemassa, että haluan ottaa ruuat mukaan omassa uudelleenkäytettävässä rasiassa. Nyt ihan tässä pari päivää sitten tämän ruokalan pitäjä kertoi minulle, että hän oli nähnyt unta, jossa minä kerroin hänelle ruokahävikin vähentämisestä.