Reetta Rätyn kolumni: Feministi täällä moi, oon vähän väsynyt

Mitä hyötyä on sortoa aiheuttavien rakenteiden paljastamisesta, jos niitä ei aiota kaataa, kysyy Reetta Räty.

feminismi
Reetta Räty.
Reetta Räty.Petteri Sopanen / Yle

Ensin me feministit toistelemme vuosikymmeniä, että miehillä on tämän maailman rahat, valta, etuoikeudet. Puhumme rakenteista, patriarkaatista, sovinismista, seksismistä, epätasa-arvosta. Kertaamme lukuja siitä, miten taloudellis-poliittinen valta ja toisaalta hoitovastuu jakaantuvat. Perustamme lehtiä, somekamppiksia, järjestöjä, puolueen. Tarjoamme tilastoja ja tutkimuksia. Vaadimme muutoksia. Kävelemme miesten mukaan nimetyillä kaduilla, liputamme miehille, teemme töitä miesten johtamissa organisaatioissa, ja jauhamme itsestäänselvyyttä: naisen asema on alisteinen suhteessa miehiin. Nainen on naisjohtaja, naisnäyttelijä, naispresidentti. Mies on lähtökohta, itse ihminen.

Tulee #metoo. Naiset kertovat, mitä heille on tehty.

Ei voi olla totta, ihmiset sanovat. Järkyttävää! Tai: Nyt julkinen salaisuus paljastui. Hyvä!

Reaktio suututtaa, väsyttää, hämmentää.

Valta-asemia on käytetty väärin, koko ajan, kaikkialla, vaikka olemme muka vaatineet muutosta ja messunneet.

Kenelle olemme puhuneet kaikki nämä vuodet, jos näin moni on yllättynyt? Ovatko tyypit siis tajunneet vuonna 2018, että toistuva otsikko ”nainen raiskattiin” tarkoittaa, että mies raiskasi naisen.

Entä me, jotka emme yllättyneet #metoo-avautumisista. Mitä olemme saaneet aikaan? Emme paljoakaan. Valta-asemia on käytetty väärin, koko ajan, kaikkialla, vaikka olemme muka vaatineet muutosta ja messunneet.

Onko ”vaikenemisen kulttuurin” loppumisesta hyötyä? Aiommeko viimein kaataa yhdessä patriarkaatin jokaisen linnakkeen? Onko kaikilla jatkossa samat etuoikeudet, velvollisuudet, mahdollisuudet?

Ai ei vai?

Rakenteet ehkä tunnistaa useampi kuin ennen, mutta mitä siitä, jos ne jätetään ennalleen.

Minusta tuli feministi lukemalla. Lapset bordelleissa, naisten kivittäminen, tyttölasten tappaminen, äitiyskuolleisuus, lapsimorsiamet, sukuelinten silpominen, rahan ja vallan jakautuminen globaalisti naisten ja miesten välillä.

Työelämä sinetöi vakaumukseni, mutta feministin työ ei lopu siihen, kun pörssiyhtiön hallitukseen otetaan mukaan rintsikat. Emme ole täällä kinuamassa pääsyä miesten sekaan päättämään strategioista, vaan vaatimassa tasa-arvoista kohtelua. Feminismin kuuluu ajaa kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien asiaa, tehdä maailman tytöistä, pojista, lapsista, aikuisista ihmisiä.

Sinäkin kannatat tasa-arvoa mutta et ole feministi… Et halua lokeroida itseäsi? Et mennä näin pitkälle? Kuulepas nyt, kyse ei ole sinusta. Kyse on tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, jotka ovat globaalisti surkeassa jamassa. Jos et halua leimaantua, kiittele itseäsi ongelmiesi pienuudesta. Olen kyllästynyt houkuttelemaan ihmisiä kutsumaan itseään feministeiksi. Mitä feminismi tekee feministillä, joka joutuu miettimään, onko jokin sana hänelle sopiva?

Kyllästyttää sekin, että aina uudestaan pitää sanoa: yksittäiset miehet eivät ole sortajia tai syyllisiä. #notallmen. Feminismin viesti rakenteista ja patriarkaatista ei ole mennyt lainkaan läpi, kun tätäkin pitää jankuttaa. Miehetkin kärsivät ahtaista malleista. Olen itsekin osa näitä sortavia rakenteita. Emme etsi syyllisiä, vaan vapautta.

Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994.

Lainaan uutta kirjaa Noin kymmenen myyttiä feminismistä (SKS 2018). Sen ovat kirjoittaneet Eveliina Talvitie ja Maryam Abdulkarim. Abdulkarim kirjoittaa samaistuttavasti: ”Musta kysymys yksilöistä ei ole mitenkään kiinnostavaa. Sen sijaan rakenteet, jotka mahdollistavat joillekin yksilöille tiettyjä asioita mutta toisille ei, ne on loputtoman kiehtovia.”

Talvitie ja Abdulkarim selittävät kärsivällisesti, etteivät vihaa miehiä. Historiaakin kerrataan: Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994.

Kahdeksan vuotta sitten pappi Hilkka Olkinuora kirjoitti Tulva-lehteen tekstin Vanhan naisen graffiti. Otin sen talteen. ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vihaisempi olen”, hän sanoi naisena elämisestä. Teksti on täynnä feminististä voimaa. Kuitenkin siinä sanotaan: ”Kolmenkymmenen vuoden rakentavasta suostuttelusta, viisaasta vaikuttamisesta, suoraviivaisesta kamppailusta, perusteellisesta tutkimustyöstä ja tehokkaasta verkottumisesta on jäljellä tämä. Että kaikki on kuin ennen.”

Tie on pitkä.

Niin moni tyttö ei tiedä, millainen elämä voisi olla itsellisenä, tasavertaisena, kesyttämättömänä. Niin moni poika luulee, että pitää olla ”mies”. Minä olen feministi, koska minusta on maailmankaikkeuden ilmeisin asia, että tämän täytyy muuttua.

Kiitos kaikki te rohkeat, jotka olette nyt puhuneet.

Kysymys: Sitoudummeko yhdessä muutokseen? Vallan uusjakoon, jossa on myös häviäjiä? Vai ajattelemmeko, että sortaminen on nyt vaikeampaa, kun joku saattaa kertoa siitä telkkarissa?

Reetta Räty

Reetta Räty on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.