Tuomas Holopainen viihtyy luonnossa ja fantasiamaailmassa – kotona hänellä on aarrekartta, joka vie kohti uusia seikkailuja

Kulttuurivieras on luotsannut Nightwish-yhtyettä 20 vuotta ja pitää alkupään tuotoksia lutuisina.

Kulttuurivieras
Tuomas Holopainen
– Musiikki on minulle ennen kaikkea itsensä etsimistä ja löytämistä kappaleiden tekemisen kautta, sanoo Tuomas Holopainen.Henrietta Hassinen / Yle

Kaverit odottavat! Ala-asteella oleva Tuomas Holopainen kiirehtii koulun jälkeen kodin lähimetsään. Eletään 1980-lukua Kiteellä Pohjois-Karjalassa.

Holopainen ei ole koulun sosiaalisin poika, mutta ei aivan erakkokaan. Parhaat kaverit löytyvät kuitenkin koulun ulkopuolelta.

Metsässä odottavat Tupu, Hupu, Lupu ja Frodo.

Tuomas Holopainen oppi lukemaan Aku Ankka -lehdistä jo alle kouluikäisenä. Ensimmäisellä luokalla hän ahmi Taru sormusten herrasta -fantasiakirjan, joka löytyi Kiteenlahden ala-asteen kirjastosta.

– Se muutti jotain tuolla aivojen kemioissa ja käsityksen siitä, minkälaisia fantastisia maailmoja tästä maailmasta löytyy. Se oli mullistava kokemus.

Lehtien ja kirjojen hahmot siirtyivät Holopaisen leikkeihin. Heistä tuli puolioikeita hahmoja.

– Kyllä ne kaikki lapsuuden fantasiakokemukset ovat heijastuneet musiikkiin. Sieltä on ammennettu hyvin monta biisiä.

Äärikokemuksia luonnosta

“Kautta erämaajärven

Matkaa kulkuri yksinäinen

Näkee lammella joutsenparven

Vapauttaan itkevän

Kaipuu menneisyyteen

Kiirii ilmassa huutoina kotkien

Ikijärveltä turvatulta

Käy matka vuorten taa”

(Nightwish: Lappi Pt I Erämaajärvi)

Lappi on Nightwishin ensimmäisen levyn (Angels Fall First, 1997) viimeinen kappale. Neliosainen biisi pyrkii kuvailemaan Suomen Lapin luonnon kauneutta.

Kappale on yksi ensimmäisistä, jonka Tuomas Holopainen on koskaan säveltänyt.

Tuomas Holopainen
– En kokenut edes lukioaikana, että pakko päästä pois tästä läävästä. Olen aina ollut hirvittävän tyytyväinen Kiteellä. Siellä on aina ollut kaikki, mitä tarvitsen. Sitä tunnetta on vahvistanut vielä se, että on saanut jatkuvasti reissailla ja nähdä muita kulttuureja ja kerätä kokemuksia. Sitten voi taas mennä kotiin ja olla vaan.Henrietta Hassinen / Yle

Läheinen suhde luontoon on Holopaiselle sisäänrakennettu, kuten monelle muullekin suomalaiselle. On tarve mennä ulos, hän sanoo.

Hänen lempipaikkansa on Kiteen kodin lähimetsä. Se on suomalaista kuusimetsää. Hän pakenee sinne, kun biisinkirjoittaminen ei luista.

– Paras tapa laukaista tilanne on käydä kaksi tuntia metsässä kävelemässä tai juoksemassa. Kun tulee takaisin, kaikki on taas selvää.

Holopainen hakee luonnosta myös seikkailuja. Juuri päättyneen puolentoista vuoden sapattivapaan aikana hän teki vaelluksia jalan ja hevosella, meloi ja purjehti.

Toisinaan muusikko haluaa kokeilla luonnossa äärirajojaan. Elokuussa hän kävi ensimmäistä kertaa laskemassa koskia Lieksassa. Se oli jo hieman pelottavaa, Holopainen kertoo.

Vanhemmiten Holopaisestakin, 41, on tullut mukavuudenhaluinen. Vielä parikymppisenä hän lähti vaelluksille huonon teltan kanssa ja toivoi, että sataa. Kurjuus piti maksimoida.

Toisin oli viime vuonna, kun hän kävi Nightwish-rumpalin Jukka Nevalaisen kanssa vaeltamassa 70 kilometriä pitkän reitin Englannissa. He nauttivat Taru sormusten herrasta -tyyppisistä maisemista pienissä pätkissä.

– Vain 25 kilometriä maksimissaan päivässä ja yöksi pubiin. Siinä saa rääkin, hien pintaan ja pääsee rättiväsyneenä lakanoiden väliin. Ei tarvitse kantaa makuupussia ja telttaa ja saa vielä hyvää kaljaa, Holopainen nauraa.

Tuomas Holopainen
– Olen valtavan intohimoinen sienestäjä. Parasta on, kun menee metsään ja näkee siellä viisi kertaa viisi metriä leveän kultakimpaleen täynnä kantarelleja. Ymmärrän kaikkia ihmisiä, jotka ovat kokeneet kultakuumeen.Henrietta Hassinen / Yle

Syvälle tieteen maailmaan

Luonnontieteellinen museo vilisee lapsia. Heidän keskeltään erottuu pitkänhuiskea Tuomas Holopainen. Lapset keskittyvät Elämän historia -näyttelyn dinosauruksiin, mutta mukana olevat vanhemmat tunnistavat rocktähden.

Hänestä otetaan valokuvia tätä juttua varten museossa, koska luonnontieteet ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Nuorempana Holopainen piti luontopäiväkirjaa, kuului lintukerhoon ja oli Ursan eli tähtitieteellisen yhdistyksen jäsen. Hän jopa opiskeli puoli vuotta biologiaa Kuopion yliopistossa ennen kuin musiikki vei mennessään.

– Luonnontieteet ovat olleet sellainen hyvänpäivän harrastus. Edelleen tulee luettua paljon faktakirjoja ja seurattua tiedemaailmaa.

Tämä konkretisoituu Nightwishin uusimmalla levyllä Endless Forms Most Beautiful (2015). Albumin nimi on lainattu Charles Darwinin Lajien synty -klassikkoteoksen lopputeksteistä. Holopainen halusi kunnioittaa nimellä elämän kauneutta, luontoa, tiedettä ja järkeä.

Holopainen sai houkuteltua levylle mukaan kertojaääneksi kiistellyn evoluutiobiologin Richard Dawkinsin, sillä hän oli yksi levyn suurimpia innoittajia. Bändikaveri Troy Donockley oli suositellut Holopaiselle Dawkinsin teoksia, jotka olivat avanneet muusikolle evoluution saloja aivan uudella tavalla.

Dawkins aiheutti aikanaan myös kohua uskontokriittisellä teoksellaan Jumalharha (2006), jossa hän sanoi, että jumalaan uskominen on hengenvaarallista ja aiheuttaa vahinkoa yhteiskunnalle.

Osalle Nightwish-faneja brittiläisen uusateistin mukana oleminen levyllä oli liikaa. Sanomalehti Karjalainen kertoi (siirryt toiseen palveluun) ennen albumin ilmestymistä, kuinka fanit olivat tuhonneet yhtyeen levyjä ja palauttaneet keikkalippuja. Suurimman äläkän nostivat fundamentalistit, joille Dawkins on kirosana.

Tuomas Holopainen katselee Luonnontieteellisen museon Elämän historia -näyttelyä ylimalkaisesti. Vaikka muusikko kertoo, että luonnontieteet ovat hänelle vain hyvä harrastus, viimeisin levy kertoo paljon syvemmästä suhteesta.

Esimerkiksi nimikkokappaleen sanoissa sukelletaan evoluution historiaan ja siellä vilisee elioitä, kuten 375 miljoonaa vuotta sitten elänyt kala tiktaalik. Ei aivan koulussa opittua perusbiologiaa.

Tuomas Holopainen
– Olemme päässeet kaksi kertaa Aku Ankka -lehteen. Nightwish oli Yövissy ja minä olin Hopolainen. Joku on sanonut, että kun pääsee Aku Ankkaan ja Eläkeläiset tekee cover-biisin, sitten on Suomi hallussa.Henrietta Hassinen / Yle

Fantasia on voimaannuttava kokemus

Kvothe on taitava muusikko ja tarinankertoja. Hän on Patrick Rothfussin suositun Kuninkaansurmaajan kronikka -fantasiakirjasarjan päähenkilö.

Ei ihme, että Tuomas Holopainen on kirjasarjasta innoissaan ja hän samaistuu Kvotheen. Hahmo esimerkiksi vetäytyy perheen traagisen kuoleman jälkeen metsään isän luutun kanssa ja oppii ilmaisemaan sillä tunteita erinomaisesti.

Tarinasta löytyy myös Auri, joka on maan alla elävä nuori nainen. Kukaan ei tiedä, mistä hän on tullut.

Auri tulee latinankielen sanasta aura eli valo, ja se on Holopaisen vaimon, laulaja Johanna Kurkelan toinen nimi. Fantasiasarjan Kvothella ja Aurilla on suhde, jonka he pitävät salassa. Näin tekivät myös Holopainen ja Kurkela pitkään.

Näistä yhteensattumista syntyi Holopaisen, Kurkelan ja Nightwishin Troy Donockleyn muodostaman yhtyeen nimi Auri. Sivuprojekti ideoitiin jo vuonna 2011, mutta se lykkääntyi kiireiden takia.

Ennen kuin musiikkia oli tehty lainkaan, kolmikko kävi ottamassa promokuvat kelttimaisemissa Cornwallissa Etelä-Englannissa.

Viime vuoden aikana syntyi Aurin ensimmäinen albumi, joka julkaistiin viime viikolla. Musiikki on tyyliltään progressiivista folkia ja maailmanmusiikkia, jossa on kelttivaikutelmia.

Tuomas Holopainen päätyy pohtimaan, miksi fantasiaelokuvissa soi aina kelttimusiikki. Samat vivahteet kuuluvat myös Nightwishin tuotannossa.

– Brittein saarten ja Skandinavian välillä on joku sanaton symbioosi. Viikingithän menivät sinne aikoinaan ja perustivat kaupungit. Samanlaisuutta löytyy musiikissa, melodiantajussa, tietynlaisessa harmaudessa ja synkkyydessä ja ennen kaikkea huumorissa.

Tuomas Holopainen
Henrietta Hassinen / Yle

Tuomas Holopainen on ammentanut fantasiatarinoista vaikutteita musiikkiinsa koko Nightwish-matkan ajan. Vaikka muusikko antautuu fantasiamaailmojen vietäväksi, hän sanoo rakastavansa oikeaa maailmaa ja arkea. Sitä ei tarvitse paeta fantasiaan.

– Silti fantasia voi olla voimaannuttava kokemus. Se on meillä ihmisluonteessa, että nautitaan hyvistä tarinoista. Tykkäämme saada tunteen, kun ihokarvat nousevat pystyyn kauhuelokuvaa katsoessa. Tai se tunne kun Suomi voittaa jääkiekossa. Urheilu on eskapismia parhaimmillaan.

Holopaisen mukaan musiikki tarjoaa kahdenlaista pakoa arjesta. Hänen suosikkejaan ovat Abba ja Bon Jovi, jotka viihdyttävät ja pistävät tanssimaan.

– Sitten on toisenlaista musiikkia, joka vie syvemmälle. Se on muutakin kuin rakkautta, seksiä ja kuolemaa. Se saa ihmisen ajattelemaan ja tarttumaan ehkä johonkin kirjaan ja haastamaan omat ajatusmallinsa.

– Minulle musiikki on ennen kaikkea itsensä etsimistä ja löytämistä kappaleiden tekemisen kautta.

Lutusta Nightwishia

Suolistetaan ja suomustetaan Tuomas. Näin uhkasi tähtitieteilijä Esko Valtaoja Nightwishin keikalla, jos Floor Jansenia ei oteta bändin vakituiseksi solistiksi. Valtaoja kirjoittaa tilanteesta tuoreessa Nightwish-kirjassa We Were Here.

Nightwish-tarinassa käsikirjoitus on muuttunut naispääosan esittäjän kohdalla monta kertaa. Dramatiikkaa on riittänyt, kun bändistä ovat lähteneet solistit Tarja Turunen ja Anette Olzon. Jansen on ollut Nightwishin jäsen vuodesta 2013 lähtien.

Kaikesta huolimatta Nightwish on Suomen kansainvälisesti menestynein rockyhtye, jolle kysyntää riittää edelleen. Monet muut parikymmentä vuotta sitten aloittaneet menestyjät ovat kuihtuneet pois.

Tuomas Holopainenkin on jo himmannut tahtia. Enää ei tarvitse albumin julkaisemisen jälkeen keikkailla kahta vuotta ja paria sataa keikkaa putkeen. Voi panostaa enemmän laatuun kuin määrään.

Tuomas Holopainen
– Tunnen tervettä ylpeyttä, että olemme pystyneet kehittymään kahdeksan levyn ja 20 vuoden aikana. Musiikin tekemisen riemu ei ole koskaan hävinnyt ja se on syy miksi me tätä bändiä teemme, sanoo Nightwishin Tuomas Holopainen.Henrietta Hassinen / Yle

Nightwish on julkaissut 20 vuoden aikana kahdeksan levyä. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin kokoelmalevy, jota varten Holopainen kuunteli kaikki yhtyeen levyt läpi ensimmäistä kertaa putkeen. Vaikka alkupään levyt kuulostivat muusikosta nyt raakileilta, päällimmäinen tunne oli, että kokonaisuus on onnistunut.

Mukana oli myös hyväntahtoista myötähäpeää.

– Kuuntelin ulkopuolisena, että mikä tuo bändi on, joka soittaa. Kuka teki tuollaiset lyriikat. Siellä lämmitetään saunaa ja seikkaillaan Bilbon, Frodon, kotitonttujen ja kaikkien örkkien kanssa. Voi hyvänen aika kun on lutusta, Holopainen nauraa.

Aarrekartta

Uudenvuodenpäivänä Kiteellä tehdään suunnitelmia tulevalle vuodelle. Tuomas Holopainen ja Johanna Kurkela laativat seinälle aarrekartan. Näin on tehty jo vuosien ajan.

Karttaan tulee saaria, jotka on tarkoitettu valloitettaviksi. Saarilta löytyy Holopaisen ja Kurkelan elämään liittyviä unelmia. Osa on maallisia asioita, osa henkistä kasvua. Jotkut ovat täysin saavuttamattomissa olevia.

Aarrekartta on saanut tavoittelemaan unelmia. Monta saarta on jo valloitettu.

Holopainen on tehnyt Nightwish-elokuvan (Imaginaerum, 2011), Don Rosan innoittaman soololevyn Roope Ankasta (Music Inspired by the Life and Times of Scrooge, 2014) ja oma hevonenkin on tullut hankittua.

– Monta vuotta haaveena oli saada itse laadittu ristikko ristikkolehteen. Tänä vuonna niitä on ollut jokaisessa Punainen Pelikaani -lehdessä sekä Ilta-Sanomissa ja Soundissa.

Tuomas Holopainen
– Etelä-Amerikassa voi kiertueella luulla olevansa osa Beatlesia. On tervetullutta palata Suomeen ja tavata nämä ihmiset, jotka eivät koe samanlaista todella outoa ihailua. Pääsee taas Karjalaan ja ihmiset ovat jörriköitä. Sopii miun mielenlaatuun paljon paremmin, sanoo Tuomas Holopainen.Henrietta Hassinen / Yle

Aarrekartan valloittamattomia kohteita ovat vielä oman novellikokoelman julkaiseminen sekä vaellusretki Alaskaan.

– Ikivanha klisee on, että elämän tarkoitus on löytää omat unelmat ja yrittää toteuttaa ne. Hyvin monet ihmiset jäävät puoliväliin. He löytävät unelmansa, mutta eivät yritä toteuttaa niitä. Aarrekartta muistuttaa, että pitää yrittää myös tehdä jotain, että saa ne saaret valloitettua.

Aarrekartta on tuonut Tuomas Holopaiselle jo ajat sitten Kiteen kodin, joka on hänelle kuin Kontu. Se tuttu ja turvallinen paikka, jossa hobitit asuvat Sormusten herrassa.

Ehkä Kiteen kuusimetsästä kurkistaa myös lapsuudenystävä Frodo.