“He eivät uskalla nukkua yksin” – Suomessa säilöönotettu irakilaisperhe kertoo, miten vankeus vaikutti lapsiin

Yle kertoi vuosi sitten irakilaisperheen säilöönotosta. Nyt Ahmed perheineen on saanut oleskeluluvan ja opettelee arkea Vantaan Hakunilassa.

oleskeluluvat
seitsenlapsinen perhe istuu sohvalla
Seitsenlapsinen irakilaisperhe uudessa kodissaan Vantaalla.Ghadi Boustani / Yle

Vantaalaisen kerrostalon rappukäytävä kaipaisi ehostusta. Hissin peili on töhritty ja kaikki pinnat ovat kuluneita.

Oikea ovi löytyy viimein. Hetken odottelun jälkeen sen avaa silmin nähden onnellinen mies. “Pitkästä aikaa”, toteamme. Edellisestä tapaamisestamme on kulunut liki vuosi.

Vuosi sitten yhdeksänhenkinen perhe eli vaikeita aikoja. Huhtikuun 2017 alkupuolella heidät otettiin kiinni ja sijoitettiin Lappeenrannan Konnunsuon säilöönottoyksikköön. Irakilaisperhe oli hakenut Suomesta turvapaikkaa syksyllä 2015.

– Säilö on vankilamainen ympäristö. Kun jouduimme säilöön, lapset kuvittelivat, että se on lorun loppu. Lapsi ei ymmärrä, miksi joutuu sellaiseen paikkaan, Ahmed muistelee koettelemuksia.

Poliisi oli epäillyt, että perhe painuisi maan alle, kun turvapaikkapäätökset olivat kielteisiä. Siksi heidät otettiin säilöön. Ahmed puolestaan ihmetteli, mihin ihmeeseen hän suurperheineen edes voisi piiloutua.

Säilön vankilamaisuus selittää, että Joutsenon vastaanottokeskus toimii entisen vankilan tiloissa. Vankilan toiminta lopetettiin vuonna 2011, minkä jälkeen tiloja on käytetty vastaanottokeskuksena.

vankilan leikkipiha
A-studio tapasi Ahmedin perheineen vuosi sitten. Silloin he olivat säilöön otettuina.

Kielteisen oleskeluluvan saaneita ulkomaalaisia otetaan kiinni palautuksen valmisteluvaiheessa. Vaikka olot säilössä muistuttavat vankilaa, muodollisesti kyseessä ei ole vangitseminen, sillä säilöönotettu ei ole syyllistynyt rikokseen.

Pisimmillään kiinniotto voi kestää useita kuukausia, jopa vuoden.

Lapset joutuvat Suomessa säilöön usein perheensä kanssa, koska viranomaiset katsovat, että lapsen etu on olla yhdessä vanhempiensa kanssa. Suomessa lapsen edun huomioiminen voi siis käytännössä tarkoittaa lapsen sulkemista vankilamaisiin olosuhteisiin.

Ahmedin ja hänen perheensä uusi koti on avara. Huonekaluja on vähän, sillä asunto löytyi vasta kolme viikkoa ennen haastattelua. Oleskeluluvan he saivat yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella joulukuussa.

– Tulin Suomeen kääntääkseni uuden sivun elämässä. Tuo uusi sivu alkoi vuonna 2018, Ahmed sanoo.

Syksyllä 2015 alkanut elämä Suomen vastaanottokeskuksissa on nyt ohi.

Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi seitsemän lasta. Nuorimmaista, alle kolmevuotiasta Tabarakia ujostuttaa. Hän piilottelee haastattelun ajan äitinsä helmoissa.

tytär isän sylissä
Kolmivuotias Tabarak ujostelee kameraa, tällä kertaa isänsä sylissä.Ghadi Boustani / Yle

Kuukauden jälkeen perhe lopulta vapautettiin. He siirtyivät Saloon vastaanottokeskukseen. Vankeuden ja vapauden ero korostuu arjen pienissä asioissa.

– Jos lapsi tarvitsee jotain, voi käydä vapaasti kaupassa. Säilössä lapsille piti keksiä selityksiä, miksi ei voi tehdä sitä tai tätä, Ahmed kuvailee.

Perheen lasten ikähaitari on kolmesta kuuteentoista vuotta. Kolme nuorimmaista lasta eivät vieläkään uskalla nukkua yksin. He kapuavat ilta toisensa jälkeen vanhempiensa sänkyyn nukkumaan.

Ahmed kertoo, että vain osa lapsista on syntynyt Irakissa, josta perhe pakeni Syyriaan vuonna 2006. Sitä ennen he olivat pakoilleet muutaman vuoden pääkaupungissa Bagdadissa. Syyriassa perhe eli sisällissodan puhkeamiseen saakka vuonna 2012.

Sen jälkeen edessä oli muutto Mosuliin, jonka puolestaan valtasi pian Isis. Perhe pakeni Isisin jaloista Pohjois-Irakin kurdialueelle Erbiliin. Siellä heillä ei ollut oleskelulupaa.

Ahmedin mukaan alueella suhtaudutaan nihkeästi arabeihin, joten he päättivät jatkaa matkaansa Turkkiin. Sieltä tie vei heidät lopulta Eurooppaan ja Suomeen.

Vielä nytkään Ahmed ei uskalla puhua perheensä kokemuksista omilla kasvoillaan. Mahdollinen palautus Irakiin pelottaa. Samasta syystä tässä jutussa ei voida kertoa tarkempia yksityiskohtia perheen taustasta. Maahanmuuttovirasto uskoo perheen kertomusta, mutta ei pidä pelkoa perusteltuna.

Perheen äiti pysyttelee taka-alalla kuten edellisissäkin tapaamisissamme. Hän jättää puhumisen miehelleen, vaikka pyydämme myös äitiä kertomaan kokemuksistaan.

lapsia liukumäessä
Perheen lapsia kotinsa viereisellä leikkikentällä.Ghadi Boustani / Yle

Vantaa valikoitui perheen uudeksi asuinpaikaksi, koska Salosta ei löytynyt sopivaa asuntoa. Muutto Salosta Vantaalle vain kolme viikkoa ennen tapaamistamme keskeytti lasten koulunkäynnin. Lapset odottavat nyt kuumeisesti uuteen kouluun pääsemistä.

Perheen vanhimman tytön suosikkiaineisiin kuuluvat musiikki ja kuvaamataito. Pojat ovat innokkaita jalkapalloilijoita ja vankkumattomia Real Madridin kannattajia.

Ahmed harmittelee, että lasten luottamus viranomaisiin kärsi säilöönoton seurauksena. Perheen taustan Irakissa ja kokemukset Suomessa huomioiden lapset hahmottavat poliisin hyvin eri tavalla kuin suomalaiset yleensä.

– Poliisi on Irakissa kaiken yläpuolella. Poliisia pelätään. Täällä taas poliisi edustaa lakia. Kun tarvitaan apua, sitä pyydetään poliisilta. Lapsi ei ymmärrä sitä.

Kiinniotto on jäänyt kummittelemaan lasten mieliin. Ahmed kertoo, että he pelkäävät jotain vastaavaa tapahtuvan uudestaan.

Vapautumisen jälkeen viranomaisia ei Ahmedin mukaan ole lasten vointi kiinnostanut.

– Meidät siirrettiin Saloon, jossa olimme kuin ketkä tahansa vastaanottokeskuksen asukit. Mitään erityistä seurantaa sen paremmin aikuisten kuin lasten voinnista ei ollut.

Vaikka perheen kokemukset ovat rankkoja, Ahmed tuntuu edelleen luottavan suomalaisiin ja jopa suomalaiseen viranomaisjärjestelmään.

Suomi sai viimeksi muutama viikko sitten YK:n lastenjärjestö Unicefilta moitteita lasten säilöönotosta. Järjestö korostaa, että lapsia tulisi käsitellä lasten oikeuksista käsin eikä tavallisina turvapaikanhakijoina.

Ahmed toivoo, että säilöönotolle etsittäisiin lapsiperheiden kohdalla vaihtoehtoja.

– Tilanteeseen pitäisi löytyä muitakin ratkaisumalleja. Perheen isä voisi käydä vaikka päivittäin ilmoittautumassa, jolloin viranomainen näkisi, että perhe toimii, kuten pitää. Näin lapset eivät kärsisi, kuten meillä kävi.