Anttilan emokanalasta munat lähtevät pääsiäispöydän sijasta hautomoon – ”Meillä kukot eivät ole mitään sohvaperunoita”

Pääsiäisenä syödään ennätysmääriä kananmunia. Kaikki munat eivät päädy kuitenkaan juhlapöytiin. Jonna ja Pasi Anttilan emokanalasta munat viedään hautomolle ja siellä niistä kuoriutuu pääsiäisen symboleja – tipuja.

pääsiäinen
Jonna ja Pasi Anttila
Jonna ja Pasi Anttilan emokanalassa kaakattaa 14 000 kanaa ja kiekuu 1 500 kukkoa.Päivi Rautanen / Yle

Pääsiäislauantai on vierähtänyt aamukymmeneen. Jonna ja Pasi Anttilan emokanalassa Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla on aamupäiväpuhteiden aika. Se tarkoittaa melkoista sosiaalista menoa. Kanalassa kaakattaa 14 000 kanaa ja kiekuu 1 500 kukkoa.

– Tuolla takavasemmalla ”pesutupa” on kovassa käytössä. Ne pemuuttavat siellä tuollaista pehkua. Sen pehkun happamuus pesee niiden turkin eli höyhenistön ja linnut pysyvät valkoisina, Jonna-emäntä selvittää ja lisää, että muutakin aktiviteettiä on meneillään.

– Parittelua on tietysti rajusti, Pasi-isäntä tarkentaa.

Yhdellä kukolla kymmenen kanaa

Kukoilla on emokanalassa iso rooli. Anttiloiden kananmunat eivät nimittäin päädy tuottajien pääsiäispöytiin, vaan ne lähtevät hautomolle Nurmoon. Siellä niistä kuoriutuu myöhemmin pääsiäiskortin kaltaisia, kauniita tipuja.

– Tavallinen syötävä muna on hedelmöittymätön munasolu ja nämä, jotka meiltä tulevat, ovat hedelmöittyneitä, Jonna tarkentaa kanalan biologiaa.

– Eli meillä kukot hoitavat tehtävänsä. Ne eivät ole mitään sohvaperunoita. Kukkoja todella tarvitaan, sillä muuten täältä ei tulisi kuin tavallisia lusumunia eli niitä, jotka eivät ole hedelmöittyneet.

Anttilan kukot astelevat tarhassaan ylpeinä keskellä kanalaumoja.

– Yksi kukko hoitaa kymmenen kanaa. Kukko on arvojärjestyksessä ykkönen, mutta myös kanoilla on tarkka hierarkia eli se nokkimisjärjestys. Valitettavasti ne, jotka joutuvat heikompaan asemaan, eivät ehkä saa ruokaa, Pasi Anttila selventää.

Kukko ja kanat
Anttilan emokanalassa yksi kukko vahtii kymmentä kanaa.Päivi Rautanen / Yle

Olosuhteet kunnossa – nokkiminen vähäistä

Nokkimisjärjestyksen vuoksi isäntäväen on oltava silmät tarkkoina.

– Yritämme ruokkia ne mahdollisimman hyvin. Kun olosuhteet ovat kunnossa, silloin nokkiminen on aika vähäistä, Jonna Anttila jatkaa.

– Siellä ne kukot nytkin vahtivat, että miten kanojen ”pesut” sujuvat, jottei vain tule turhia kärhämiä naisten välille. Jos kukot eivät salli kanojen tappelevan keskenään, itse ne tappelevat jatkuvasti.

– En ole päässyt kukkojen sielunelämään sisälle aivan täydellisesti, mutta uskon niiden tappelevan mustasukkaisuudesta, Jonna aprikoi.

Kukot puolustavat yhdessä kanoja

Vaikka kanalassa on ihmisen näkövinkkelistä katsottuna turhan vanhanaikainen ja syrjivä hierarkia, riittää siellä empatiaakin. Hätään joutunutta suojellaan, ja se on kukkojen tehtävä.

– Kukko puolustaa yleensä omia kanojaan ja on niistä myös mustasukkainen. Mutta jos on jotain hätää, kukot yhdistävät voimansa. Silloin ei enää piitata, kenen kanasta on kyse, vaan kaikki kukot tulevat puolustamaan, niin kuin sotaan oltaisiin lähdössä.

Kananmuna kanalassa
Hups, nyt tuli munittua väärään paikkaan! Robotti ei tätä kananmunaa löydä.Päivi Rautanen/Yle

Kansanperinteeseen hurahtanut emäntä

Anttilan kanalassa on leppoisa tunnelma, vaikka isäntäpari on tullut töihin aamuviideltä. Eläimet ovat heränneet jo yöllä kahden aikana. Aamulla mukaan liittyy myös tilalla työskentelevä japanilainen Yuichi. Kanala hiljenee iltapäivällä kello neljän aikaan. Silloin alkaa kanojen yö.

Kanalan tunnelmaa lisää se, että emäntä ylittää vähän väliä eläinten desibelit ja laulaa niille muutaman kansanlaulun.

– Jos vain naamaria ei ole päässä, niin tulee laulettua. Täällä saa hyvin äänen auki, jos ehtoolla on keikka. Turhan korkealta ei kuitenkaan sovi laulaa, Jonna nauraa.

– Kanahan on todella utelias. Katso nyt, Hissun ja Saken yhteiskunnat tulivat jo kuuntelemaan! Emäntä kuulemma tunnistaa erikoisimmat yksilöt kukon harjassa olevista arvista.

Jonna Anttila laulaa kanoilleen myös kanojen kielellä. Lissu-kana haluaa päästä radioaalloille kappaleella ”Kekkerit kanalassa”.

– Olen hurahtanut kansanperinteeseen, enkä häpeä yhtään, Jonna Anttila tuumaa.

Pakanalliset ja kristilliset pääsiäistavat

Laulava ja kaksirivistä hanuria ja sahaa soittava emäntä pitää yllä myös pääsiäisperinteitä. Hän oppi ne kotonaan ja haluaa siirtää niitä myös lapsilleen.

– Pääsiäinen oli lapsena melkein yhtä kiva kuin joulu. Ne kilpailivat keskenään, muistelee Ilmajoen Koskenkorvalla lapsuuden pääsiäisiään viettänyt Jonna Anttila. Ilmajoen pääsiäisperinteet ovat käyneet hyvin yksiin puolison jalasjärveläisiin perinteisiin.

– Meillä yhdistyvät pakanalliset ja kristilliset pääsiäistavat. Käymme trullittamassa ja tietysti pääsiäisvalakialla ja yhtä hyvin kirkossa ja muistelemme mitä minäkin päivänä pääsiäisen aikaan tapahtui.

Anttiloiden pääsiäisperinteisiin kuuluu tietysti myös hyvä ruoka, kuten mämmit ja muut herkut.

– Munia meillä on omasta takaa. Syömme itse ne kakkoslaatuiset. Hyvät munat lähtevät hautomolle.

Kananmunat lähdössä hautomolle
Näistä kananmunista kuoriutuu aikanaan tipuja. Kananmunat lähdössä hautomolle.Päivi Rautanen/Yle