1990-luvun tätityyli henkilöityi Laura Voutilaiseen – nyt nuoruutta venytetään nelikymppiseksi

Ihmiset eivät vain stailaa itseään nuorekkaiksi, vaan ovat paremmassa kunnossa kuin ennen, sanoo muodintutkija.

Nuorekkuus
Laura Voutilainen ennen ja nyt
Viihdeartisti Laura Voutilainen poseeraukset välissä neljännesvuosisata: vuonna 1994 ja vuonna 2018.Lehtikuva ja Elina Simonen

Iskelmätaivaalle singahtanut Laura Voutilainen kiinnitti uransa alussa 1993 huomiota pikkuvanhalla pukeutumistyylillään. Laulaja näyttää habitukseltaan nyt 42-vuotiaana melkeinpä nuoremmalta kuin 17-vuotiaana.

Polkkatukkainen Voutilainen ehostautui 1990-luvulla aikuismaisesti. Hän pukeutui jakkupukuihin ja helminauhaan. Tyylin ajateltiin sopivan iskelmiin, joilla tavoiteltiin vanhempaa kuulijakuntaa. Voutilaisen managerina oli tuolloin lahtelainen Hannele Laurila, joka rakensi systemaattisesti laulajan imagoa.

Nyt musiikkilinjana on nuorekas pop.

Voutilainen kokee olleensa 17-vuotiaana kokeilunhaluinen tyylissään, eikä kukaan pakottanut häntä tiettyyn pukeutumismuottiin. Hän ajattelee aikakauden suurena leikkinä ja roolipelinä. Kun kuvattiin levynkantta, Voutilaisen eteen tuotiin iso läjä vaatteita ja ryhdyttiin kokeilemaan.

– Aivan kuin nykyäänkin. En vain silloin aina tiennyt, mikä toimii. Nyt minun ei enää tarvitse kokeilla kaikkia maailman vaatteita ja tyylejä.

Laura Voutilainen pitelee mukia kädessään.
Laura Voutilainen valmistautuu parhaillaan Helsingissä nähtävään Mamma Mia -musikaaliin.Hannu Kinnunen / Yle

Voutilainen kertoo olleensa kameleonttimaisen monipuolinen pukeutuja jo varhaisessa vaiheessa.

– Koulussa pukeuduin kuin hippityttö. Minulla oli leveät lahkeet ja rauhanristit. Se tyyli ei oikein toiminut promootiokuvissa, joissa markkinoitiin Kerran-kappaletta. Nyt minulla on arsenaali vaatteita, joissa näkyy kokemus.

Vaatekaupoissa Voutilainen ei mielellään ramppaa, eikä hänellä ole vakituista stylistiäkään. Jussi-gaalan lähestyessä laulaja havahtui äkisti siihen, että tarvitsee mustan mekon.

– Soitin kauhealla kiireellä tutulleni, että onko kellään mustaa mekkoa. Sitten sain siihen iltaan lainaan mekon.

Vastuunsa mittainen aikuinen

Vuosikymmeniä sitten nuoret ihmiset saattoivat hakea uskottavuutta aikuismaisella pukeutumisella. Muodin tutkimuksen dosentti Ritva Koskennurmi-Sivonen teki mielenkiintoisia löydöksiä Eeva-Lehden pukeutumisohjeista vuosilta 1954–1964.

– Hämmästyin, kuinka samanlaisia nuorten tyttöjen ja naisten kysymykset olivat ja kuinka ne koskivat aikuismaista pukeutumista. Vaikka kyllä joku halusi olla tyttömäinen ja nuorekaskin.

Tuolloin oli tavallista, että nuoret jäljittelivät aikuisia. Moni 20–30-vuotias oli jo äiti ja vastuussa perheen taloudesta.

– Nuori nainen halusi näyttää tietoisesti tai tiedostamattaan vastuunsa mittaiselta aikuiselta. Aikuisuus oli jotain tavoiteltavaa ja arvostettavaa.

Kuva Valion Seinäjoen tehtaan 50-vuotisnäyttelystä.
1980-luvun sporttipukeutumista.Antti Kettumäki / Yle

1960-luvulla suuret ikäluokat tulivat kuluttajaksi. Nuoruus piteni, kun elintaso nousi, matkat halpenivat ja kielikurssit ulkomailla yleistyivät.

– 1970-luvulla tavat löystyivät. Myös pukeutuminen sai sekavia muotoja. Vaikka jotkut yrittivät pitää kiinni pukeutumissäännöistä, Suomessa esimerkiksi presidentin vastaanotolla nähtiin jo hyvin arkisiakin iltapukuja.

1980-luvulla yhdisteltiin sekä konservatiivista että nuorekasta pukeutumista. Vuosikymmen muistetaan paitsi muhkeista olkatoppauksista ja lepakkohihoista myös merkkibrändätyistä liikuntavaatteista.

Kiikkustuoli saisi päreet palamaan

Kolmekymppinen miellettiin vuonna 1980 jo melkoiseksi kehäraakiksi. Ainakin jos on Frederikin hittiä uskominen.

"Mä oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen. Takana on luja putki rilluvuosien. Olen kolmekymppinen, kolmekymppinen. En oo enää sinisilmäinen, mä oon kolmekymppinen"

Entisaikaan 50-vuotiaalle saatettiin antaa keinutuoli syntymäpäivälahjaksi. Nyt moinen lahja saattaisi olla loukkaus ja vihjaus vanhuudesta.

– Kosteusvoiteet ja muut hoitavat kauneudenhoitotuotteet eivät olleet yhtä laajalti käytössä ennen, joten ikä näkyi, kun ihmiset ehtivät 50-vuotiaiksi 1980-luvulla. Eliniän odote oli myös matalampi, sanoo muodintutkija Ritva Koskennurmi-Sivonen.

Ihmiset haluavat nykyisin näyttää freesiltä mahdollisimman pitkään.

– Ihmiset eivät vain stailaa itseään nuorekkaiksi, vaan ovat paremmassa kunnossa kuin ennen.

Kevyemmät työt, ravitsemustietoisuus, ihonhoitotuotteet, muodin seuraaminen, terveet elämäntavat ja estoton asenne pitävät olemuksen nuorekkaana.

Aikuisuus oli jotain tavoiteltavaa ja arvostettavaa.

Ritva Koskennurmi-Sivonen

Lääkäreiden toteama "nykyinen viisikymppinen vastaa entistä kolmekymppistä" pitää tutkijan mukaan hyvin paikkansa, vaikkakaan ei naisten hedelmällisyyden suhteen.

Onko jopa niin, että lapsentekoa viivästetään, jotta saisi elää nuorena mahdollisimman pitkään?

– Vapaaksi koetun nuoruuden pidentyminen on kasvanut yhteiskunnalliseksi ongelmaksi asti. Syntyvyys on erittäin alhainen eikä helposti kohennu, jos lasten yrittäminen aloitetaan vasta lähes 40-vuotiaaksi venyneen nuoruuden jälkeen.

Nyt äidit, tyttäret ja mummut saattavat pukeutua melko samalla tavalla etenkin vapaa-ajalla ja kesällä.

– Stereotyyppinen näky ovat legginsit ja tunikamekko sekä jalassa crocsit tai tennarit.

Legginsit ovat nykyään katumuotia.
Legginsit ovat tuttu näky kesäkadulla.Stoianov / AOP

Nuorekas vaikka väkisin

Muodintutkija Ritva Koskennurmi-Sivonen on huolissaan siitä, että ulkonäkö voi olla nykyihmiselle pakkomielle.

– Pahimmillaan ulkonäkö on projekti, jota täytyy hoitaa vaikka hampaat irvessä. Varsinkin kun työelämässä arvostetaan yhtä aikaa nuoruutta ja kokemusta.

Laura Voutilainen tunnistaa erityisesti naispuoliselle viihdeartistille asetetut ulkonäköpaineet. Artisti on jatkuvasti arvosteltavana. Voutilainenkin on miettinyt uransa varrella, riittääkö hän itselleen.

Hän on päätynyt armollisuuteen: kun riittää itselleen, se saa riittää yleisöllekin.

– Ehkä varoittava esimerkki ylisuorittajasta on Madonna. Kaikki muistavat, kun hän veti itsensä aivan kuivaksi ja lihaskimpuksi. Se oli jo vähän luotaantyöntävää. En haluaisi vetää niin överiksi.