Koulu sai pienellä oivalluksella kiroilun kuriin – "Tapahtui iso muutos"

Lappeenrannan Kimpisen yläkoulu keksi, miten käytäväkiroilu saadaan loppumaan.

kielenkäyttö
Veera Pylvänen ja Ruusu Martikainen
Veera Pylväisen ja Ruusu Martikaisen mielestä kiroilu koulussa on selvästi vähentynyt.Petri Kivimäki /Yle

9.-luokkalaiset Veera Pylväinen ja Ruusu Martikainen ovat tyytyväisiä. Vielä muutama kuukausi sitten koulun käytävillä kokoontuneiden koululaisporukoiden keskusteluissa vilisivät kirosanat tuhkatiheään. Nyt kaikki on toisin.

– Ihan selvästi kuuluu vähemmän kiroilua, tuumivat molemmat tytöt.

Lappeenrannan Kimpisen koulun opettajakunta alkoi viime talvena olla huolissaan, kun osa yläkoululaisista äityi kiroilemaan koulun käytävillä poikkeuksellisen innokkaasti. Opettajat joutuivat jatkuvasti puuttumaan kiroiluun, mutta puhuminen ei enää auttanut.

Lopulta koulu päätti, että opettaja tekee merkinnän jokaisesta kuulemastaan kirosanasta. Jos yhdelle oppilaalle tulee kolme merkintää, seuraa puhuttelu opettajan kanssa. Jos kiroilu vielä jatkuu, ovat seuraavassa keskustelussa mukana myös rehtori ja oppilaan vanhemmat.

– Kiroilun vastainen kampanjan puri oikein hyvin. Yhdenkään oppilaan ei tarvinnut tulla kiroilun takia rehtorille saakka, kertoo Kimpisen koulun apulaisrehtori Santtu Peltomaa.

Myös oppilaan ja opettajan välisiä kasvatuskeskusteluita jouduttiin pitämään odotettua vähemmän.

Käytäväkiroilulle stoppi

Kiroilulle piti koulussa saada loppu, pelkkä huomauttaminen ei enää riittänyt. Ärräpäitä ja v-sanoja kuului erityisesti silloin, kun oppilaat innostuvat kertomaan juttuja toisilleen isoon ääneen. Kirosanat kaikuivat käytävillä kauas.

– Kimpisen koulussa halusimme saada jokaisen oppilaan tarkastelemaan kielenkäyttöään ja pohtimaan sitä, että miksi kiroilee, sanoo koulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Iina Niemi.

Niemi myöntää, että jokaiselle voi sattua lipsahduksia ja suusta voi joskus vahingossa päästä kirosana. Sellaista sattuu.

– Mutta sitten, kun kirosanojen avulla tarkoituksella loukataan toista ihmistä tai joku tahallisesti herättää kiroilemalla huomiota, niin se ei ole sopivaa kohteliasta käytöstä.

Vaikka kirosanat ovat vuosisatojen ajan olleet osa suomen kieltä, pitää niitä äidinkielen opettaja Iina Niemen mielestä osata käyttää oikein ja oikeassa paikassa. Koululaistenkin pitää tietää, milloin voi kiroilla ja milloin ei.

– Täysin turha täytesanamainen v-sanojen viljely on mielestäni täysin typerää ja tarpeetonta. Mutta sitten on se kiroilun perimmäinen merkitys voimasanana, kun tapahtuu jotain ikävää, yllättävää, jotain hajoaa tai johonkin sattuu. Silloin kiroilu ei mielestäni ole tuomittavaa.

Roope Lakka, Nestori Sirenne ja Niklas Gröhn
7.-luokkalaisten Niklas Gröhnin, Nestori Sirenteen ja Roope Lakan mielestä kiroilua kuuluu nyt selvästi vähemmän kuin ennen.Petri Kivimäki /Yle

Typerää kuunneltavaa

Kimpisen koulun 7.-luokkalaiset Roope Lakka, Nestori Sirenne ja Niklas Gröhn ovat kaikki havainneet kiroilun vastaisen kampanjan tehonneen. Kiroilu on poikien mielestä vähentynyt ja ne kirosanat, joita jotkut suustaan päästävät, kuuluvat ainakin tavanomaista hiljaisemmalla äänellä.

Pojat eivät kiroilusta piittaa, eivätkä halua sitä koulussa kuulla.

– Onko siinä muka jotain järkeä kiroilla koulun käytävillä, tuumaa Nestori Sirenne.

Niklas Gröhn tunnustaa kuulleensa kiroilua, mutta ei niin paljon kuin ennen. Kokonaan se ei ole koulusta hävinnyt.

– Jotkut yrittävät esittää kovempaa, kuin mitä todellisuudessa ovatkaan.

9.-luokkalaiset Veera Pylväinen ja Ruusu Martikainen ovat myös tyytyväisiä kiroilun vastaiseen kampanjaan.

– Oli typerää kuunnella, kun jotkut kiroilivat kovaan ääneen, sanoo Ruusu Martikainen.

Tyttöjen mielestä kiroiluun syyllistyivät sekä pojat että tytöt, mutta enemmän kuitenkin pojat.

Iso muutos

Kimpisen koulun apulaisrehtori Santtu Peltomaan mukaan samassa koulurakennuksessa olevat alakoululaiset eivät kiroiluun syyllisty, eikä alakoululaisten kiroilu ole koulussa ongelma. Alakoulun oppilaat kun ovat enemmän oman opettajansa valvonnassa.

Peltomaa korostaa, että suurella enemmistöllä koulun yläkoululaisista ei ole ollut mitään ongelmaa kiroilun kanssa. Hänen arvion mukaan noin kymmenesosa yläkoululaisista on sellaisia, joiden puheeseen kirosanat ovat kuuluneet.

Kimpisen koulussa on 600 oppilasta, eikä apulaisrehtorikaan usko, että kiroilua saataisiin kokonaan kitkettyä. Aina tulee olemaan yksittäisiä oppilaita, jotka kiroilevat.

– Heillä on sitten elämässään muitakin haasteita, että se kiroilu on varmaan pienimmästä päästä.

Kaiken kaikkiaan apulaisrehtori Santtu Peltomaa tuntee koulun arjen muuttuneen nyt entistä paremmaksi. Oppilaiden käytös on entisestä muuttunut.

– Oppilailla ei keskinäisessä puheessaan enää selvästikään ollut sellaista kontrollia, että voiko täällä koulussa käyttää kirosanoja vai ei. Siihen saatiin se iso muutos, toteaa Peltomaa.

Miksi Sanni saa kiroilla?

Lapsia ja nuoria ei mitenkään voi estää kuulemasta kirosanoja. Niitä kuulee lauluissa, TV-sarjoissa, internetin Youtube-kanavilla ja huoltoaseman kahviossa.

Kimpisen koulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Iina Niemi muistuttaa, että kirosanat tulevat vastaan myös äidinkielen tunnilla, kun käsitellään vaikkapa vaikuttavia tekstejä tai laulujen sanoja. Niemi ei niitä ala sensuroida, vaan ottaa tekstit rohkeasti käsittelyyn.

– Esimerkiksi artistit Sanni tai Cheek ovat tosi monen minun oppilaan suuria idoleja. Kyllä heidän lyriikoissaan on paljon voimasanoja. Olisi tosi teennäistä, jos me emme voisi keskustella siitä, mitä se voimasana tarkoittaa juuri siinä yhteydessä tai millaisen viestin kirjoittaja haluaa siinä välittää.

Niemi haluaa, että hänen oppilaansa selvittäisivät syyn, miksi saa tai miksi ei saa kiroilla.

– Ei asioita tyhjän päiten kielletä.

Iina Niemi
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Iina Niemi kehottaa jokaista pohtimaan, missä voi kiroilla ja missä ei.Petri Kivimäki /Yle

Kilpailu jatkuu

Kiroilun vastainen kampanja päättyi Kimpisen koulussa vajaa pari viikkoa sitten. Vaikka kiroilu väheni merkittävästi, on koulu päättänyt jatkaa taisteluaan kiroilua vastaan.

Opettajat laittavat edelleen muistiin merkinnät oppilaiden kiroilusta, mutta kolmesta kiroilusta ei enää tule kasvatuskeskustelua. Sen sijaan luokat kilpailevat, mille luokalle tulee kaikkein vähiten merkintöjä. Keväällä oppilaskunta palkitsee 30:stä yläkoulun luokasta parhaimmat luokat.

– Juuri nyt opettajat ovat koonneet merkintöjä, ja mikä ilahduttavinta, siellä on kymmenkunta luokkaa, joilla on nolla merkintää, kertoo apulaisrehtori Santtu Peltomaa.

Äidinkielen opettaja Iina Niemi on myös erittäin tyytyväinen kampanjan tulokseen. Tärkeintä on ollut se, että lapset itse huomaavat millaista kieltä käyttävät.

Niemi kertoo, miten hän eräänä päivänä huomasi, kun eräs tyttö kiroili. Tyttö hypähti ilmaan ja Niemi kysyi, mitä tyttö pelästyi. Tyttö oli vastannut, että hän oli päättänyt olla kiroilematta. Kuitenkin kirosana oli suusta päässyt, ja hän oli säikähtänyt sitä.

– Siinä tavoite onnistui, että jokainen tarkkailee omaa kielenkäyttöänsä.

Osa Kimpisen koulun opettajista on toivonut kampanjasta pysyvää käytäntöä. Toistaiseksi on kuitenkin päädytty siihen, että kiroiluun puututaan ja samalla toivotaan, että asiaton kielenkäyttö ei pääsisi lisääntymään.

– Sitähän tämä on – jatkuvaa valistusta, tuumaa apulaisrehtori Santtu Peltomaa.