Näinkö helppoa tämä olikin? Espoolaiskouluissa kuunnellaan masentuneita teinejä, olo paranee eikä erikoissairaanhoitoa välttämättä tarvita

Espoossa on saatu hyviä kokemuksia IPC-menetelmästä, jossa keskustellaan masentuneen nuoren kanssa hänen ihmissuhteistaan ja masennusoireistaan sekä tarkastellaan niiden yhteyttä.

masennus
Iltarusko, ihminen puiston penkillä.
Ismo Pekkarinen / AOP

Aluksi hyviä uutisia: lähetteiden määrä nuorten psykiatriseen erikoissairaanhoitoon on laskenut alkuvuonna Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä. Viime vuoteen verrattuna HUS nuorisopsykiatrialle tulleiden ulkoisten lähetteiden määrä laski tammi–maaliskuussa kolmessa kaupungissa yhteensä reilut 11 prosenttia.

Helsingissä ero edellisvuoteen on jopa 16 prosenttia, Espoossakin noin yhdeksän prosenttia ja Vantaalla kolmisen prosenttia.

Sitten huonommat uutiset: määrä näyttäisi olevan laskussa, mutta varsinaisesta käänteestä ei voida puhua, vaan pikemminkin pienestä taitteesta. Koko maassa lähetemäärät nuorten psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat olleet kasvussa jo useamman vuoden ajan.

Muilla terveydenhuollon aloilla on toimivammat lähipalvelut.

Klaus Ranta, HYKS nuorisopsykiatrian linjajohtaja

HYKS Nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Rannalla on selkeä näkemys siitä, missä kohtaa järjestelmä ontuu.

– Nuorten mielenterveyspalveluissa lähipalvelut ovat huonosti kehittyneitä. Hoidon mielletään monesti tapahtuvan lähes kokonaan erikoissairaanhoidossa, kun kokonaisuudessa nimenomaan lähipalveluissa tarvittaisiin lisää hoitoa, hän lataa.

Nuoret eivät saa mielenterveyspalveluita riittävän läheltä

Ranta tietää mistä puhuu, sillä Uudellamaalla noin joka kymmenes 13–17-vuotias on erikoissairaanhoidon mielenterveyspalveluiden piirissä. Viime vuonna HUS:ssa hoidettiin noin 6500 pääkaupunkiseudun ja Keski-Uudenmaan kunnista kotoisin olevaa nuorta.

Rannan mielestä on ongelmallista, ettei nuorille ole tarpeeksi tarjolla koordinoidusti tarjottuja lähipalveluita mielenterveysongelmiin. Esimerkiksi terveyskeskuksissa aikuiset saattavat saada apua depressiohoitajilta tai terveyskeskuspsykologeilta, mutta vastaavia palveluja ei ole välttämättä tarjolla nuorille.

Nuorille annettava varhaisen vaiheen tuki puuttuu, ja he saavat apua usein vasta erikoissairaanhoidossa. Moni nuori onkin erikoissairaanhoidon piiriin tullessaan jo pahasti solmussa.

Klaus Ranta.
HYKS nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta toteaa, että hoidon viivästyminen ja erikoissairaanhoidon kuormittuminen ovat tällä hetkellä nuorten mielenterveyspalveluiden pahimmat ongelmat.Ronnie Holmberg / Yle

Ranta uskoo, että varhainen puuttuminen vähentäisi tilanteiden kärjistymistä.

– Ehkä kaikkein hankalin asia on hoidon alkamisen viivästyminen. Ongelmat vaikeutuvat ja hoidon aloittamisen viivästyminen voi johtaa huonompaan hoitovasteeseen.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä asiaan on koetettu etsiä ratkaisua tuomalla palvelut lähemmäksi nuoria.

Espoossa järjestettiin vuosina 2016–2017 hanke, jossa noin 60 opiskeluhuollon työntekijää koulutettiin antamaan interpersoonallista ohjausta eli IPC:tä.

Se on kuusi tapaamiskertaa sisältävä menetelmä, jossa tarkastellaan nuoren ihmissuhteita ja masennusoireita sekä niiden yhteyttä. Hoitoa voidaan antaa lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsiville nuorille.

Koulukuraattori Arja Heinonen on tarjonnut IPC:tä viime syksystä lähtien. Nuoria on saapunut hänen vastaanotolleen esimerkiksi kouluterveydenhoitajan ohjaamana. Tapaamisissa nuorten kanssa keskustellaan heidän ihmissuhteistaan ja tehdään erilaisia harjoituksia.

– Nuori kertoo oman elämäntarinansa esimerkiksi verkostokartan ja aikajanan avulla. IPC:n ajatus on, että masennusoireet vaikuttavat ihmissuhteisiin ja toisaalta ihmissuhteet vaikuttavat masennukseen, Heinonen selittää.

Ohjauksen tulokset ovat olleet vakuuttavia. Hankkeen aikana huomattiin, että nuorten lievää tai keskivaikeaa masennusta kyetään hoitamaan kouluissa. Nuorten oireet helpottuivat siinä määrin, että vain kahdeksan prosenttia kaikista hoidetuista lähetettiin erikoissairaanhoitoon.

IPC käytössä kaikissa Espoon yläkouluissa

Väsymys, univaikeudet, kaveriongelmat, syrjään jäämisen kokemus, poissaolot koulusta ja riidat kotona tai kavereiden kanssa.

Heinonen luettelee työhuoneessaan Espoon Viherlaaksossa tavallisimpia oireita, joita masentuneella nuorella voi olla. Hän on ollut positiivisesti yllättynyt IPC-tuen vaikuttavuudesta.

– Minut yllätti se, miten nopeasti mittarit lähtivät näyttämään toimintakyvyn paranemista. Se oli ihan huikeaa, kun nuorten täyttämät mittarit alkoivat näyttää paremmalta. Kyllä se oli yhteinen ilo, Heinonen kertoo.

Koulukuraattori Arja Heinonen.
Nuoret ovat suhtautuneet IPC-menetelmään positiivisesti, kertoo koulukuraattori Arja Heinonen.Kari Ahotupa / Yle

Onnistuneen kokeilun myötä IPC-ohjausmenetelmä otettiin Espoossa osaksi kaikkien yläkoulujen opiskeluhuollon työkalupakkia.

– Tämä on varhaisen tuen ja ehkä osittain ehkäisevänkin tuen toimintamalli. Lähdemme siitä, että opiskeluhuolto on ensisijainen tukitoimi koululla ja kaikki opiskeluhuollon keinot pitää käyttää ennen kuin nuori mahdollisesti lähtee ulkopuolisiin tukitoimiin, Espoon kaupungin opiskeluhuollon vastuualuepäällikkö Merja von Schantz toteaa.

Työntekijöiltä on tullut hyvää palautetta IPC:n käytöstä. Haasteena on kuitenkin jo ennestään kuormitetun opiskeluhuollon kantokyky.

– Miten saadaan sovitettua viikoittaiset tapaamiskerrat siihen omaan kiireeseen aikatauluun. Tietysti toivotaan lisäresursseja. Sehän on haaste, että suurella osalla meidän työntekijöistä on monta koulua, von Schantz sanoo.

Koulu on oikea paikka nuorten tavoittamiseen

Töölössä HYKS psykiatriakeskuksen tiedekirjastossa Klaus Ranta huokaisee. Hän toivoo, että resursseja todella alettaisiin ohjata lisää nuorten mielenterveystyön lähipalveluihin.

– Muilla terveydenhuollon aloilla on toimivammat lähipalvelut. Tämä asia täytyisi Suomessa vakavasti hoitaa kuntoon. Mielestäni toimivat ja koordinoidut lähipalvelut on ihan ykkösasia nuorten mielenterveyspalveluissa.

Palveluista pitäisi saada myös nykyistä yhtenäisemmät, sillä nyt lähipalvelut voivat vaihdella kunnasta riippuen.

Koululla on erityinen rooli nuorten elämässä, mikä pitäisi huomioida myös lähipalveluja suunniteltaessa.

– Olemme kysyneet suurelta koululaisjoukolta, missä he mieluiten haluaisivat saada mielenterveyspalveluja. Vastauksissa ykkösenä oli koulu, Ranta kertoo.

Espoon kaupungin opiskeluhuollon vastuupäällikkö Merja Von Schantz.
Espoon opiskeluhuollon vastuualuepäällikkö Merja von Schantz kertoo kaupungin pohtivan IPC-menetlmän laajentamista myös toisen asteen koulutukseen.Kari Ahotupa / Yle

Koulumaailmassa masentunut nuori on helpompi tavoittaa kuin perusterveydenhuollossa. Koulussa järjestetään jo valmiiksi erilaisia kouluterveyskyselyitä ja -kartoituksia. Kun kouluterveydenhuollossa ollaan tietoisia IPC-menetelmästä, voidaan masennusoireista kärsivät nuoret ohjata jo varhaisessa vaiheessa tuen piiriin ja tarpeen vaatiessa eteenpäin.

– Mielialaa ja toimintakykyä mittaavat kartoitukset tuovat jämäkkyyttä nuoren tilanteen seuraamiseen. Tämä voi olla myös perustelu jatkohoitoon pääsylle, jonne itse asiassa voi olla todella hankala muutoin päästä, Heinonen summaa.

IPC-menetelmää aletaan seuraavaksi kokeilla Vantaalla. Espoossa pohditaan menetelmän laajentamista toisen asteen koulutukseen.

Lue myös:

Miten jo 8-vuotiaalla voi olla mielenterveysongelmia? – Lastenpsykiatrian lähetteiden määrä jatkuvassa kasvussa

Kokenut opettaja väsyi koulun levottomuuteen: "Vaikeinta on, kun en saa apua erityistä tukea tarvitsevalle lapselle"

Helsinkiin avataan itsemurhien ehkäisykeskus – "Itsemurhaa yrittäneet ovat usein myöhemmin hyvin kiitollisia, etteivät kuolleet"