Analyysi: Venäjä, Turkki ja Iran yhdistävät voimiaan länttä vastaan – Tarjolla keppiä ja porkkanaa

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Iranin presidentti Hasan Ruhani neuvottelevat Ankarassa. Lue Venäjän-kirjeenvaihtajamme ja Turkin avustajamme analyysit huipputapaamisesta.

Venäjä
Hasan Rouhani, Vladimir Putin ja Recep Tayyip Erdoğan pitävät käsiään yhdessä ja poseeraavat kameralle maidensa lippujen edessä.
Iranin, Venäjän ja Turkin presidentit neuvottelivat viimeksi marraskuussa 2017 Turkissa. Tapaamisen pääaiheena oli Syyria.Michael Klimentyev /Sputnik / Kremlin Pool / EPA-EFE

Venäjän presidentti Vladimir Putin on aloittanut ensimmäisen ulkomaanmatkansa uudelleenvalintansa jälkeen.

Matka suuntautuu Turkkiin, eikä ajankohta tai kohdemaa ole sattumaa. Ankarassa Putin tapaa sekä presidentti Recep Tayyip Erdoğanin että Iranin presidentin Hasan Ruhanin. Neuvottelujen pääasia on Syyria.

Ensitöikseen Erdogan ja Putin julistavat Turkin ensimmäisen ydinvoimalatyömaan avatuksi. Ydinvoimalan toimittaa Venäjän valtion omistama jättiyhtiö Rosatom, joka toimittaa voimalan myös Pyhäjoelle.

Ydinvoimalatyömaan avaaminen on merkittävä ele kahdestakin syystä. Ensinnäkin se sitoo Rosatomin ja sitä kautta Venäjän hallinnon tiukasti Turkin energiapolitiikkaan. Toisekseen se osoittaa käytännössä miten jättimaat ovat löytäneet jälleen toisensa.

Ydinvoimalahanke jäädytettiin sen jälkeen kun Turkki oli ampunut alas venäläishävittäjän sen loukattua Turkin ilmatilaa vuonna 2015. Kone osallistui Venäjän ilmaoperaatioon Syyriassa, ja tapaus viilensi maiden väliset suhteet pitkäksi aikaa.

Presidentit ovat keskustelleet puhelimitse säännöllisesti kuluneen talven aikana. Kahta itsevaltaisesti hallitsevaa presidenttiä yhdistää käytännön voimapolitiikka.

Iran on molemmille toimiva bonus. Pelinappulat on aseteltu laudalle, jonka toisella puolella istuu länsi – tai lähinnä Yhdysvallat. Pelilautana on Syyria. Sekä Venäjä että Iran tukevat Bashar al-Assadin hallintoa. Turkki ja länsi tukevat eri kapinallisryhmiä ja vaativat al-Assadin eroa.

Syyriasta on muodostunut suurvaltojen pelikenttä, jota myllätessä eri maiden intressit sekoittuvat. Sekä Venäjä että Turkki ovat länsimaiden mielestä hylkiöitä, vaikka Turkki on Naton jäsen. Turkin hallinnon viimeaikaiset ihmisoikeusloukkaukset ovat kiristäneet sen suhteita länteen.

Venäjän ja lännen välejä ruoppaavien asioiden lista on pitkä, uusin niistä on entisen kaksoisagentti Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkyttäminen Britanniassa ja siitä seurannut diplomaattien joukkokarkotus. Molempien syyttelyissä pääkohde on Yhdysvallat.

Iran kiertyy mukaan, kun Yhdysvallat haluaisi avata kaksi vuotta vanhan ydinsopimuksen. Venäjä on asettunut Iranin puolelle. Venäjä on luonut Lähi-idässä vahvoja liittolaissuhteita siitä lähtien kun EU ja Yhdysvallat asettivat sille talouspakotteita Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan takia.

Syyria on Venäjälle tärkeä paristakin syystä. Ensinnäkin se on yksi Venäjän sillanpääasemista. Syyriassa Venäjällä on ollut tukikohtia Neuvostoliiton ajoista lähtien. Venäjä haluaa pitää strategisesti tärkeitä tukikohtia mantereensa ulkolaidoilla, sillä niistä käsin se voi hallita laajoja alueita rajojensa ulkopuolella.

Lisäksi Syyria on toiminut Venäjän aseteollisuuden koekenttänä, jossa on testattu uutta aseistusta. Asekauppoja on tehty muun muassa Turkin kanssa.

Iranin, Turkin ja Venäjän presidenttien tapaamista on suunniteltu kauan etukäteen. Se, että tapaaminen järjestettiin näin pian Venäjän presidentinvaalien jälkeen, ei ole sattumaa.

Venäjä on pelannut tiiviisti Lähi-itää sen jälkeen kun sen suhteet länteen viilenivät. Putin petaa itselleen roolia liittolaisten kanssa, joita sillä on, ja jotka eivät eroa arvopohjaltaan Venäjästä. Samalla hän varmistaa, että Venäjää ei voi kansainvälisissä suhteissa ajaa laidalle – vaikka länteen tie onkin tukossa.

Turkin on tärkeää neuvotella erityisesti Venäjän kanssa itselleen sopivat edut Syyriassa.

Turkki on ollut viime kuukausina yhä aktiivisempi Syyriassa, vallaten ensin kurdienemmistöisen Afrinin kaupungin. Turkille on ollut tärkeintä varmistaa, että sen rajalle ei synny kurdijoukkojen hallussa olevaa aluetta.

Turkki aikoo jatkaa operaatiotaan ja se on uhannut edetä jopa Manbijin kaupunkiin asti noin sadan kilometrin päässä Afrinista. Operaation etenemisen varmistamiseksi Turkille on tärkeää säilyttää hyvä suhde Venäjään. Esimerkiksi Afrinin valtaukselle Turkki sai hyväksynnän Venäjältä. Viime viikolla Venäjä ilmoitti myös yllättäen vetäytyvänsä Tell Rifaatin kaupungista, antaen tilaa Turkin tukemille sunnikapinallisille.

Vastineena Turkki on ollut varsin hiljaa Itä-Ghoutan hyökkäyksestä. Venäjä toivoneekin, että vastineena kurdialueista Turkki taipuisi vähentämään tukeaan Syyrian kapinallisille. Molemmat antavat siis toisilleen keppiä ja porkkanaa neuvotteluissa.

Turkki on viime vuodet tasapainoillut lännen ja Venäjän välillä, yrittäen käyttää molempia etujensa saavuttamiseen. Vierailu vahvistaa Turkin ja Venäjän strategista liittolaisuutta.

Turkki on viime vuosina korostanut omaa, lännestä riippumatonta suhdettaan Venäjään. Turkki ei ole suostunut karkottamaan venäläisiä diplomaatteja Salisburyn myrkytystapauksen vuoksi, vaikka Iso-Britannia on sen läheisimpiä länsiliittolaisia.

Ulkopolitiikan lisäksi kyse on myös sisäpoliitikasta. Ensi vuoden vaaleihin valmistautuva presidentti Recep Tayyip Erdoğan haluaa näyttää kannattajilleen, että Turkki on vahva ja itsenäinen toimija, joka ei toimi länsimaiden sanelun mukaan.

Iran tuo neuvotteluihin lisää jännitteitä. Syyrian presidentti Bashar al-Assadia tukeva Iran haluaa varmistaa, että sen valtatavoitteet turvataan Syyriassa.

Syyrian sodan alussa Iranille oli tärkeää varmistaa, ettei Syyriassa nouse valtaan siihen vihamielisesti suhtautuvaa hallintoa. Siksi maa alkoi aseistaa shiiamilitioita Syyrian sunnikapinallisia vastaan. Militiat ovatkin saaneet vahvan aseman Syyriassa.

Nyt kun Bashar al-Assadin asema näyttää turvatulta, Iranin tavoitteet ovat siirtyneet laajempiin alueelliseen intresseihin. Iran-tutkija Amir Toumaj arvioi sanomalehti New York Timesille, että Iranin pitkäaikaisena tavoitteena on tehdä Syyriasta puskurivaltio Israelia vastaan.

Osa asiantuntijoista on pelännyt jopa alueellista konfliktia Iranin ja Israelin välillä. Vaikka Syyrian sodassa Turkki ja Iran ovat eri puolilla, maiden välit ovat ainakin näennäisesti lähentyneet viime kuukausina. Maita yhdistää nihkeä suhtautuminen kurdien itsemääräämishaaveisiin.

Tosin tässäkin niiden intressit eroavat, sillä maat pitävät eri kurdiryhmiä suurimpina uhkina. Todellisen yhteistyön sijasta kyse on pikemminkin rajoitetusta yhteistyöstä molempia osapuolia kiinnostavilla alueilla. Venäjä joutuneekin osin toimimaan neuvottelijana Iranin ja Turkin välissä.

Korjattu klo 17.35 kohta, jossa alun perin sanottiin Turkin tukevan al-Assadin hallintoa.