Home vei kätilön terveyden ja työkyvyn: "Välillä ääni katosi täysin ja hoitelin synnytykset käsimerkeillä"

Homealtistus sairastutti ja suisti Tarja Kovalaisen syrjään työelämästä. Kokkolalaiskätilö peräsi vuosikausia oikeusteitse korvauksia työnantajaltaan työkyvyn menetyksestä.

homealtistuminen
Tarja Kovalainen pyyhkii kyyneleitä poskiltaan.
Tarja Kovalainen sanoo tuntevansa huonommuutta siitä, että on entinen kätilö, entinen sairaanhoitaja, entinen terve äiti, entinen terve vaimo. Perheen tuki on auttanut vaikeina hetkinä.Noora Haapaniemi / Yle

Mustavalkoinen lapanen osoittaa sairaalasiiven ylimmän kerroksen ikkunariviä. Siellä on Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosasto. Työpaikka, johon kokkolalaisella Tarja Kovalaisella ei ole vuosikausiin ollut mitään asiaa.

Kaikki peruspilarit ovat poissa: unelmien työ, toimeentulo, terveys, normaali arki. Lapanen pyyhkäisee poskelta kosteaa.

– Pitäisi olla jo turtunut, mutta ottaa kipeää, kun en saa mitään enää takaisin, Kovalainen sanoo.

Kätilö on ollut nelikymppisestä työkyvytön. Homealtistus sairastutti hänet ja kolme kollegaa samalta osastolta.

Kattovuotoja 1990-luvulla

Kovalainen alkaa kertoa pissasangoista. Metalliset portatiivit, isot wc-pöntön korvikkeena käytettävät ämpärit, saivat usein uuden tehtävän. Niitä juoksutettiin ensiavuksi pitkin synnytysosastoa, kun vesi lirutteli tasakatosta sisälle.

Kovalainen muistelee, että ämpärit olivat osastolla lähes normaalia arkea 1990-luvulla. Niistä ja vesivuodoista tiesivät hänen mukaansa niin huoltomiehet kuin talon johto.

Samoihin aikoihin alkoi myös työntekijöiden oireilu, joka johti myöhemmin sairastumiseen ja työkyvyttömyyteen.

Kolme Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kätilöä ja arkistotyöntekijä jättivät kanteen työnantajaansa vastaan elokuussa 2008. Haasteen mukaan home- ja kosteusvauriot olivat työnantajan tiedossa ainakin vuodesta 1997 lähtien, mutta niihin ei puututtu. Sairastuneiden mielestä työnantaja laiminlöi työturvallisuusvelvollisuutensa.

Kahdeksan vuoden oikeusprosessi päättyi pari vuotta sitten, kun korkein oikeus asettui työnantajan kannalle. Synnytysosaston kosteusvauriot eivät olleet työnantajan tiedossa, eivätkä sairastumiset ennakoitavissa ennen kuin Kovalainen työkavereineen sairastui pitkän oireilun jälkeen 2000-luvun alkuvuosina.

Korkeimman oikeuden tuomion mukaan kuntayhtymällä ei ollut aihetta ryhtyä korjauksiin tai erityisasiantuntemusta vaativiin selvityksiin, koska merkkejä tai epäilyjä terveyttä vaarantavasta kosteusvauriosta ei ollut. Työnantaja ei siten ollut huolimaton, eikä laiminlyönyt työturvallisuuslain vaatimia tarkkailu- ja ennakointivelvollisuuksiaan.

Professori: Olisi ollut suotavaa, että KKO olisi järjestänyt suullisen kuulemisen

Parituhatta oikeusjuttua urallaan hoitanut kätilöiden juristi Vesa Laukkanen sanoo, että tuomio oli dramaattisin, mitä hän on koskaan saanut mistään tuomioistuimesta.

Hän oli varma, että pari vuotta aikaisemmin saatu kätilöiden erävoitto, Vaasan hovioikeuden päätös, pitäisi korkeimmassa oikeudessa.

– Hovioikeus kuuli viittäkymmentä todistajaa ja asiantuntijaa. Se päätyi siihen, että työntekijöiden sairastuminen olisi ollut estettävissä, jos kuntayhtymä olisi ajoissa ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin, sanoo oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Vesa Laukkanen.

Vesa Laukkanen
Sairastuneiden työntekijöiden asianajaja Vesa Laukkanen kertoo tehneensä jutun parissa 10 vuoden aikana 1000 tuntia töitä. Aineistoa kertyi laatikkokaupalla.YLE

Hovioikeuden tuomion mukaan kuntayhtymä ei ollut näyttänyt toimineensa huolellisesti ja aktiivisesti työolosuhteisiin liittyvän terveysvaaran tutkimisessa, siitä tiedottamisessa, sen poistamisessa ja altistuksen lopettamisessa. Kuntayhtymä oli siten korvausvastuussa kantajille.

– Oli jo pelkästään ajatuksena mahdotonta, että korkein oikeus arvioisi näytön toisin. Näin kuitenkin kävi ja vielä ilman suullista kuulemista, Laukkanen kertoo.

Mies uskoo vakaasti, että homevirastojen ja -talojen Suomessa päätöksen taustalla kummitteli asian yhteiskunnallinen merkitys. Hänen mielestään työnantajien vastuiden kannalta olisi ollut suuri vaikutus, jos hovioikeuden päätös olisi jäänyt voimaan.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta ymmärtää Kovalaisen ja muiden sairastuneiden tyrmistyksen. Lain mukaan hovioikeudet eivät voi näytön arvioinnin perusteella muuttaa ratkaisua ilman suullista kuulemista. Korkeimman oikeuden säätely on väljempää, se katsoo itse onko suulliselle käsittelylle tarvetta vai ei.

– Olen Vesa Laukkasen kanssa samaa mieltä siitä, että kun näin merkittävässä asiassa muutetaan näin radikaalisti päätöstä, olisi ollut jo asianosaisten oikeusturvan kannalta suotavaa, että korkein oikeus olisi toimittanut suullisen käsittelyn, Matti Tolvanen sanoo.

Tolvasen mielestä ei saisi koskaan käydä niin, että näyttöratkaisua muutetaan niin radikaalisti, että se tulee osapuolille täysin yllätyksenä.

– Suullisella näytöllä yritetään välttää yllätykset. Kun sellainen pidetään, osapuolet tietävät, että ratkaisu voi olla kumpaan suuntaan tahansa. On varsin uskaliasta varsinkin henkilötodistuksiin perustuvassa jutussa tehdä täysin päinvastainen ratkaisu ilman suullista kuulemista.

Tolvanen on seurannut korkeimman oikeuden päätöksiä. Hänen mukaansa ainakin rikosjutuissa linja on näyttänyt olevan se, ettei KKO ole arvioinut näyttöä uudelleen ilman suullista käsittelyä.

Kymmenen lääkettä joka päivä

Homesairastunut Tarja Kovalainen kollegoineen on osa suurta joukkoa. Keväällä 2017 perustetun eduskunnan sisäilmatyöryhmän mukaan satoja tuhansia suomalaisia altistuu sisäilmaongelmille työpaikoillaan, kouluissaan ja kodeissaan.

Puhutaan jopa 800 000 ihmisestä. Luku perustuu ympäristöministeriön Kosteus- ja Hometalkoot -toimenpideohjelman arviointiin. Altistuneiden ja sairastuneiden tarkkaa lukua ei tässä maassa tiedä kukaan.

Tästä ei piru vie parane! Voisin ruveta homekoiraksi, koska oireilen pienimmästäkin.

Tarja Kovalainen

Sisäilmatyöryhmä haluaa Suomeen terveet rakennukset. Tarkoituksena on myös parantaa sairastuneiden asemaa. Homesairaille tarvitaan oma tautiluokitus eli ICD-koodi. Se takaisi sisäilmasairastuneelle pääsyn sosiaaliturvan ja hoidon piiriin.

Kovalainen sai pitkien tutkimusten jälkeen Työterveyslaitokselta ammattitautiluokituksen: astma ja ODTS eli myrkyllisen pölyn aiheuttama oireyhtymä.

ODTS:n tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Sen on arvioitu olevan keuhkorakkuloiden tulehdus, jonka aiheuttajaksi epäillään homemyrkkyjä ja keuhkojen toimintakykyä heikentäviä bakteerien endotoksiineja.

Työterveyslaitoksen mukaan myrkylliselle homepölylle altistunut kärsii niveloireista, lämpöilystä, vilunväreistä, silmäoireista, äänen käheytymisestä ja korvien lukkiutumisesta.

Kuvassa lääkkeitä
Noora Haapaniemi / Yle

Tarja Kovalainen avaa keittiössään laatikon, joka on täynnä astmapiippuja ja lääkepakkauksia. Hän nostelee esiin jokapäiväisen satsinsa: 10 erilaista lääkettä.

– Nämä pitävät röörini auki, että saan hengitettyä. Tämä on ollut arkeani sairastumisestani asti: 6 tablettia ja neljää erilaista suihketta joka ikinen päivä.

Huonona päivänä listalla on yksi lääke lisää ja monista korotettu annos. Myös kauppareissu tietää lisälääkitystä.

– Pystyn menemään ostoksille, kun suurennan neljän lääkkeen annosta. Vaikka kykenen käymään Kokkolassa vain yhdessä kaupassa ilman oireilua, ostosreissulla tuntuu, että saan edes hetken elää normaalia elämää.

Kovalainen sanoo, ettei kadehdi terveitä, mutta on vihainen ja katkera kohtalostaan.

– Ymmärrän, että niistä tunteista pitää päästä pois. Ne ovat vain haitaksi terveydelleni.

Entinen kätilö Tarja Kovalainen seisoo vanhan työpaikkansa pihalla ja muistelee onnellista aikaansa unelmatyönsä parissa
Noora Haapaniemi / Yle

Entisen työpaikkansa pihalla seisova nainen ei näytä sairaalta. Keväisen talvipäivän aurinko on kullannut vaaleat hiukset ja pikkupakkanen puraissut punerruksen poskipäihin.

Sairaalan sisätiloissa tilanne olisi toinen. Jo vartin oleskelu rakennuksessa aloittaa oireilun. Tunti tarkoittaa Kovalaisen mukaan anafylaktisen, äkillisen yliherkkyysreaktion, vaaraa. Pahimmillaan henkeä uhkaava tila kuristaa kurkkua, laskee verenpainetta ja aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Kovalainen oireilee, vaikka sairaalassa on vuosien saatossa tehty monia remontteja ja rakennettu myös uutta.

Sisäilmasairaiden Käypä hoito-suosituksen mukaan vakavasti sisäilmasairastuneet oireilevat laajasti ja voimakkaasti erilaisille altisteille eli ilmassa oleville kosteusvauriomikrobeille, niiden myrkyllisille aineenvaihduntatuotteille ja esimerkiksi erilaisille kemikaaleille ja hajusteille.

Käypä hoito-suosituksen mukaan herkistymistaipumus ei yleensä parane. Vakavasti sisäilmasairastuneilla jo vähäinen altistuminen aiheuttaa voimakkaita ja pitkäkestoisia oirejaksoja, jotka rajoittavat normaalia elämää huomattavasti.

Tarja Kovalainen hymähtää olevansa kuin oppikirjan esimerkki vaikeasti altistuneesta sisäilmasairaasta.

– Tästä ei piru vie parane! Elän rajoittunutta akvaarioelämää vankina omassa kodissani. Voisin ruveta homekoiraksi, koska oireilen pienimmästäkin, Kovalainen sanoo.

Vakuutusyhtiö maksoi muutaman kuukauden ajan 1800 euroa.

Tarja Kovalainen

Sairaalasiiven ikkunarivin takana riittää vilinää. Vuonna 2017 Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa kirjattiin reilut 1 500 synnytystä. Kovalaisen ääni sortuu, kun hän muistelee työtään ja puhuu vanhoista työkavereistaan.

– Monikaan ei halua olla enää tekemisissä. Kaikki eivät edes tervehdi meitä käräjöimään lähteneitä. Se tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Meille käännettiin selkä ja meidät jätettiin.

Ääni katosi, hengitys vaikeutui

Työntekijöiden sairastelu alkoi Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosastolla 1990-luvun loppupuolella epämääräisillä oireilla. Lämpöilyt, kurkkukivut, nuhat ja poskiontelotulehdukset menivät pitkään flunssan piikkiin. Vuosien saatossa mukaan tulivat iho-oireet, äänen käheytyminen ja nivelkivut.

– Välillä ääni meni täysin ja hoitelin synnytystä käsimerkeillä. Jatkuvasti väsytti. Lopulta hengenahdistus ja rintakivut avasivat silmät: tämän täytyy johtua sisäilmasta.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan hengityselinsairaudet olivat vuonna 1999 yksi merkittävimmistä sairauspoissaolojen syistä koko sairaalassa.

Tarja Kovalainen työskenteli viimeisen kerran synnytysosastolla vuonna 2005. Seuraavana vuonna hän vielä yritti olla sairaalan ulkopuolella työkokeiluissa, mutta joutui kovan oirehtimisen takia keskeyttämään jokaisen kokeilun lääkärin määräyksestä.

Tarja Kovalainen pitelemässä lasta. Paidassa lukee kätilö kanssasi.
Kätilön ammatti oli Tarja Kovalaiselle haave lapsuudesta saakka. Hän valmistui sairaanhoitajaksi 1987 ja erikoistui myöhemmin naistentauteihin ja kätilöksi.Noora Haapaniemi / Yle

Viimeisestä kerrasta Kovalainen ei pysty kertomaan itkemättä.

– Yritin vetää työkokeilut aina viimeisen päälle, että näkisin pärjäisinkö. Pieni poikani oli joka päivä kotipihalla odottamassa tuloani. Kun viimeisenä työpäivänä nousin autosta henki pihisten, hän kysyi: Voi äiti, ethän sä vaan kuole.

Kovalainen kuvailee, miten lapsen huoli kouraisi todella syvältä ja sai laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Terveys oli mennyt, oli aika myöntää se myös itselle.

– Minä ja kolme muuta sairastunutta kollegaani koimme, että sairastuimme, koska sairaala ei korjannut ajoissa vesivahikojen aiheuttamia vaurioita. Sairaala oli eri mieltä. Raastupa oli ainoa mahdollisuutemme, Kovalainen sanoo.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut käsiteltäväkseen

– Jokainen oikeusaste myönsi työperäisen sairastumisemme. Vääntö käytiin siitä, oliko kuntayhtymä laiminlyönyt työsuojeluvelvollisuuksiaan ja velvollinen korvaamaan terveydellemme aiheutuneet vahingot, Tarja Kovalainen kertoo.

Tarja Kovalaisella kyyneleet valuvat poskipäitä pitkin.
Noora Haapaniemi / Yle

Kun kotimainen oikeustie oli käytetty loppuun, kätilöt päättivät vielä viedä asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen EIT:hen.

He toivoivat, että Ranskan Strasbourgissa sijaitseva EU-kansalaisten perusoikeuksien vartija päättäisi, loukattiinko kätilöiden ihmisioikeuksia, ja oliko kotimaan oikeusasteissa tapahtunut virhe.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Päätöksen teki niin sanottu yhden tuomarin kokoonpano. Sitä käytetään, jos asia arvioidaan heti sellaiseksi, ettei sitä oteta tutkittavaksi.

– Se oli lopullinen, lamaannuttava isku. Yhdellä ainoalla tuomarilla oli valta päättää niin monen muun kohtalosta. Eikä päätöstä tarvitse edes mitenkään perustella. Se on täysin epäoikeudenmukaista, Kovalainen puuskahtaa.

Kuvassa Tarja Kovalainen, joka pitelee käsissään kätilöopiston valmistujaiskuvaansa.
- Oikeudenmukaisuus ei ole itsestään selvää, eikä elämä mene aina suunnitelmien mukaan, sanoo viisikymppinen Tarja valokuvassa aurinkoisesti hymyilevälle, vastavalmistuneelle sairaanhoitaja-Tarjalle.Noora Haapaniemi / Yle

Tarja Kovalainen sanoo, että hänellä meni luotto oikeuteen.

– Pieni ihminen on hyttysenpaska meressä suurta koneistoa vastaan. Oirehtimisemme kuitattiin työpaikalla jopa vaihdevuosiksi. Tuntui, että suumme tukittiin. Eräs lääkärikollega sanoi, että älkää nyt vaan lähtekö ajamaan tätä asiaa, ettei mene meiltä muiltakin työpaikka, Kovalainen muistelee.

Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin silloinen johtaja Hannu Pajunpää on ehdottomasti eri mieltä.

– Kiellän, että olisi tietoisesti toimittu nurjasti. Johto yritti hoitaa asiat asioina. Toki pitkä prosessi herätti tunteita ja uuvutti.

Pajunpää jäi eläkkeelle ennen Korkeimman oikeuden ratkaisua, eikä välittäisi puida enää taakse jäänyttä juttua.

– Prosessi oli raskas kaikille, ja oikeus teki ratkaisunsa. Meillä oli lähtökohtana ajatus, että koska työnantajalla on vakuutus työntekijöille, se korvaa myös tällaisissa tapauksissa. Tuli yllätyksenä, että kätilöt eivät tyytyneet siihen vaan lähtivät oikeuteen, Pajunpää toteaa.

Hän painottaa moneen kertaan, että sairaala toimi saatavilla olevan tietämyksen pohjalta. Aina jonkun ongelman tullessa ilmi, siihen puututtiin ja se korjattiin.

Oikeudenkäyntiasikirjoista selviää, että synntysosastolla oli toimintansa alusta saakka vuosittain yksi tai muutama kattovuoto, joiden korjaamisesta vastasi kiinteistöhuolto.

Osastoa saneerattiin 1990-luvun loppupuolella toimintojen uudelleenjärjestelyjen takia. Remontin yhteydessä ei löydetty kosteusvaurioita.

Toimitusjohtaja Hannu Pajunpää
Vuonna 2001 Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtoon valittu Hannu Pajunpää oli jo eläkkeellä, kun Korkein oikeus antoi tuomionsa. Päällimmäinen tunne oli helpotus, kun asia saatiin viimeinkin päätökseen.YLE / Ida-Maria Björkqvist

Hannu Pajunpään mukaan työnantajan periaatekysymys oli, voidaanko edellyttää, että työntantaja voisi toimia nyt niiden tietojen perusteella, jotka olisivat saatavissa vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

– Lähtökohtamme oli, että ei voi edellyttää, että työnantaja kykenisi ennakoimaan, mitä uutta tietoa asioista olisi kenties tulevaisuudessa tulossa.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan työterveyslääkäri otti keskussairaalan johtoon yhteyttä 2002, koska arveli yhden synnytysosaston työntekijän oireilun olevan työperäistä. Työnantaja teetti seuraavana vuonna osastolla oirekartoituksen ja sisäilmakyselyn sekä sisäilman laatuun liittyviä tutkimuksia.

Ratkaisun tärkeydellä oli kuitenkin mielestämme niin iso valtakunnallinen yleinen merkitys, että jatkoimme loppuun asti.

Hannu Pajunpää, Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin entinen johtaja

12.9.2003 päivätyn tutkimusselostuksen mukaan synnytysosaston yläpohjan ja ulkoseinän lämmöneristeistä sekä kattoikkunan ympäriltä oli löydetty sädesientä ja erilaisia kosteusvaurioon viittavien sukujen mikrobeja. Niiden todennäköisimpinä syntymissyinä pidettiin aikaisempia kattovuotoja.

Yläpohjan betonilaatassa oli myös paikoin reikiä. Savutestien perusteella ilma virtasi yläpohjasta sisätilan rakenteisiin, jolloin mikrobeilla oli pääsy osaston puolelle.

Synnytysosaston ylä- ja välipohjan saneerausremontit toteutuivat vasta, kun sairastuneet työntekijät olivat jo lopettaneet työskentelynsä sairaalassa.

Kuvassa sisäilmasairastuneen diagnoosi
Tarja Kovalaisen ammattitauti-diagnoosi: ODTS, astma ja yliherkkyysnuha.Tarja Kovalainen

Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä halusi katsoa riidan oikeudessa loppuun asti. Myös muut sairaanhoitopiirit ja sairaalat odottivat kiinnostuneina korkeimman oikeuden ratkaisua.

– Pitkän matkan varrella oli varmasti sellaisia ajatuksia, että maksetaan ja lopetetaan tähän. Ratkaisun tärkeydellä oli kuitenkin mielestämme niin iso valtakunnallinen yleinen merkitys, että jatkoimme loppuun asti, Hannu Pajunpää toteaa.

Viimeinen henkilökohtainen vääntö ohi

Kätilöitä edustanut varatuomari Vesa Laukkanen kertoo, että homeoikeudenkäynnit työnantajia vastaan ovat edelleen harvinaisia. Oikeusprosessi venyy pitkäksi, lopputulos on epävarma ja pahimmillaan maksaa hävinneelle maltaita.

Vaikka kuntayhtymä voitti oikeustaistelun, se joutui maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan kätiöiden joutuminen maksajiksi olisi ollut kohtuutonta.

– Taloudellinen epäsuhta oli valtava, kun vastakkain olivat kuntayhtymä ja tulottomat, työkyvyttömät kantajat, sanoo Laukkanen.

Tarja Kovalainen seisoo vanhan työpaikkansa edessä.
Keskussairaala on otettu käyttöön Kokkolassa 1969. Synnytysosasto sijaitsee A-siiven ylimmässä kerroksessa.Noora Haapaniemi / Yle

Kevättalven aamuna Tarja Kovalainen seisoo Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pihalla jättämässä lopulliset hyvästit entiselle työpaikalleen.

Viimeinen henkilökohtainen vääntö on ohi. Vuonna 2005 työt lopettanut kätilö ei ole suostunut sanomaan itseään irti, eikä työnantaja ole suostunut irtisanomaan työntekijäänsä. Ratkaisu löytyi äskettäin. Työnantaja irtisanoi Kovalaisen maaliskuussa 2018 ja maksaa puolen vuoden palkan.

– Se on nollatuloiselle suuri asia! Mieheni on joutunut yksin elättämään koko perheen jo vuosikausien ajan. Se on raskasta. Olen onnellinen, että parisuhde on kestänyt kaiken, mitä olemme joutuneet ottamaan vastaan.

Kovalainen ei kadu, että lähti asiansa kanssa oikeuteen. Hän tuntee hävinneenäkin voittaneensa.

– Rehellisyys ja oikeus ovat ne arvot, jotka merkitsevät jotakin. Me lähdimme hakemaan oikeutta ja korvausta, mikä meille mielestämme olisi työperäisen sairastumisen takia ansionmenetyksinä kuulunut. Työnantaja ei joutunut pulittamaan mitään. Vakuutusyhtiö maksoi muutaman kuukauden ajan 1800 euroa.

Juristi Vesa Laukkanen sanoo, ettei koko oikeusprosessiin olisi tarvinnut edes lähteä, jos vakuutusyhtiö olisi suostunut korvaamaan kaikki ammattitaudista ja työkyvyn pysyvästä menetyksestä aiheutuneet ansionmenetykset.

Kuvassa hopeinen kaulakoru, jossa lukee hope, eli toivo.
Noora Haapaniemi / Yle

Tarja Kovalaisella on sairaalan pihassa tunteet pinnassa. Itku ja nauru ovat yhtä herkässä. Olo on ristiriitainen, vaikka irtisanominen tuntuukin helpotukselta.

– Terveyden menetyksen olen jotenkin hyväksynyt. Oma työpaikka sairastutti, ja kaiken kukkuraksi työpaikka oli sairaala. En tule koskaan hyväksymään, että korkeimman oikeuden mielestä työnantaja ei ollut korvausvelvollinen. Uskon mieluummin edesmennyttä äitiäni, joka sanoi, että oikeus voittaa aina, tavalla tai toisella.