Parikymppinen Nella on villasukkatehtaan sentraalisantra – tällä työpaikalla ei näpytellä kännyköitä eikä tietokoneita

Helsingin villasukkatehtaassa työpäivä aloitetaan panemalla kännykät kaappiin ja juomalla yhdessä kahvit.

työelämä
Nella Kumpulainen
Katso videolta, miten Helsingin villasukkatehtaassa työt sujuvat.

Vanhanaikainen lankapuhelin pirisee äänekkäästi Helsingin villasukkatehtaan tiloissa. Nella Kumpulainen kiiruhtaa vastaamaan. Jos asia ei hoidu heti, viestit ja soittopyynnöt hän kirjaa kynällä ja paperilla ja kiinnittää korkkitauluun.

23-vuotias Nella on tehtaan sentraalisantra, tai oikeastaan Centraali Sandra, kuten tehtaan kotisivuilla kirjoitetaan. Hän siis ottaa vastaan tehtaalle tulevat puhelut, vaikka pääosin päivä kuluukin villasukkien valmistuksessa.

Nella on ollut yrityksessä oppisopimuksella pari vuotta. Hänen isänsä on villasukkatehtaan patruuna Jukka-Pekka Kumpulainen.

– Tämä Helsingin puhelinteollisuuden valmistama puhelin vuodelta -39 on meidän pääviestintävälineemme täällä, se riittää, Jukka-Pekka Kumpulainen kertoo.

Vanha puhelin
Juha Kivioja / Yle

Samaan aikaan, kun monilla työpaikoilla uuvutaan teknostressiin, Helsingin villasukkatehdas ui vastavirtaan. Kännykät ja tietokoneet loistavat poissaolollaan.

– Työpäivä alkaa siten, että viedään kännykät kaappiin ja juodaan kahvit, patruuna Jukka-Pekka Kumpulainen kertoo.

Yrityksen tilat ovat kuin paluu menneisyyteen: vanhoja valokuvia, huonekaluja ja esineitä. Yksi työntekijöistä napsauttaa päälle putkiradion, jonka kautta pysytään ajan hermolla työpäivän ajan.

Vanha Radio
Juha Kivioja / Yle

Ainoa tietokone on suljetussa ATK-huoneessa. Siellä käy vain tehtaan teknikko, joka ottaa vastaan esimerkiksi sähköpostilla tulevat tilaukset.

Villasukkaputkea neulovat koneetkin ovat vuosikymmenten takaa – vanhimmat 30-luvulta. Niillä on myös jokaisella oma nimi: Onni, Helmi, Viljo, Angelica...

Jukka-Pekka Kumpulainen
Juha Kivioja / Yle

Työntekijät kiittelevät työrauhaa

Villasukkatehtaassa on seitsemän vakituista ja neljä osa-aikaista työntekijää.

Kumpulainen kertoo, että nuoremmille työntekijöille esimerkiksi kännykästä luopuminen on voinut olla aluksi vaikeaa, siitä kun on monelle tullut käden jatke. Viikon parin päästä hekin ovat tottuneet tehtaan tapoihin ja nauttivat työrauhasta.

Näin kertoo myös Nella, vaikka hän hän aluksi hieman kaipailikin viestejä kavereilta.

– Kahvitauollahan voisi katsoa puhelinta ja vastata esimerkiksi viesteihin, mutta ei sitä tuu enää katottua. Ihan kiva on jutella ihmistenkin kanssa.

Joanna Baarman
Juha Kivioja / Yle

Tutkimusten mukaan toimistotyötä tekevän työpäivä voi katketa useita kymmeniä kertoja kännykän kilahdukseen tai sähköpostin piippaukseen.

Keskeytyksestä toipumiseen voi mennä tilanteesta riippuen jopa parikymmentä minuuttia, joten monella meistä iso osa työpäivästä voi kulua keskeytyksistä toipumiseen, jos niitä ei osaa suodattaa.

Toisin on villasukkatehtaan konemestarilla Jukka Pesosella. Hän nauttii siitä, että voi kahdeksan tunnin ajan huoltaa vanhoja neulontakoneita ilman että kännykkä piippaa taskussa.

Jukka Pesonen
Juha Kivioja / Yle

Vapaa-ajan alkaessa ja kotiin palatessa hän huomaa, että työpaikan ulkopuolella tahti muuttuu: radiot soivat, puhelimet soivat, viestejä tulee ja menee.

– Mutta aika vähän mä oon sitten loppujen lopuksi [netissä]. Täällä kun tottuu olemaan ilman sitä, niin ei sitä sillä lailla välttämättä kaipaa. Mutta kotona pystyy keskittymään siihenkin hommaan sitten erikseen.

*Lue myös:
*

Perhe testasi, kuinka paljon aikaa arjessa menee kännykän ruudun tuijottamiseen – Oletko sinä oman aikasi herra?

Ylen kysely: Moni vähentänyt vuoden aikana somen käyttöä, osa ei onnistu vaikka haluaa