Junttikauhua pursuavassa Kyrsyä-elokuvassa kaupunki ja maaseutu ovat törmäyskurssilla – verikin roiskahtelee, mutta yllättävästä paikasta

Kyrsyä – Tuftland edustaa harvoin nähtyä kotimaista kauhuelokuvagenreä.

kauhuelokuvat
Kyrsyä
KyrsyäBright Fame Pictures

Urbaanin elämän kommervenkkeihin kyllästynyt nuori nainen haluaa lepuuttaa riekaleisia hermojaan ja muuttaa kolmeksi kuukaudeksi syrjäiseen kyläyhteisöön, jossa ollaan omavaraisia ja toimitaan luonnon ehdoilla. Aluksi elämä tuntuu aivan ihanalta, mutta eipä aikaakaan niin voi kauhistus: idyllin takaa alkaa paljastua outoja ja häiritseviä asioita. Unelmana alkanut irtiotto muuttuu kieroutuneen painajaisen väärän vänkyräksi peilikuvaksi.

Kuulostaako tutulta? Uusi kotimainen kauhuelokuva, Kyrsyä, kulkee Roman Polanskin Rosemaryn painajaisen (1968) , M. Night Shyamalanin Kylän (2004) ja etenkin Robin Hardyn Uhrijuhlan (1973) jalanjäljissä.

Rosemaryn painajainen ja Uhrijuhla olivat elokuvia, joita luukutettiin esituotannon aikana paljonkin. En ole ollut aiemmin Uhrijuhlan kulttiseuraaja, mutta se on yhdistellyt eri genrejä toisiinsa loistavalla tavalla. Elokuva antoi myös ajatuksen siitä, että itsekin voi lähteä kokeilemaan jotakin aivan erilaista, ohjaaja Roope Olenius sanoo.

Kyrsyän juuret ovat muutenkin 1970-luvun kauhussa – digitaalisia tietokone-efektejä elokuvassa ei oikeastaan ole, tai ei salamannopeaa leikkausrytmiäkään.

– Kyse ei ole nykypäivän kauhusta, jossa veri lentää ja jossa mellastavat yliluonnolliset hirviöt ja zombit. Halusimme tehdä klassista kauhua, joka syttyy pikkuhiljaa ja hiipii ikään kuin takaoven kautta alitajuntaan, Olenius kertoo.

Tosin veri roiskahtelee Kyrsyässäkin – mutta vasta loppupuolella ja varsin yllättävästä paikasta.

Kyrsyä
KyrsyäBright Fame Pictures

Provosoivaa junttikauhua

Kyrsyän tematiikan punaisena lankana kulkee etenkin vaihtoehtoisen ja ei-normatiivisen elämäntyylin oikeutus – kuka tai mikä määrittelee sen, kuinka ihmisen pitäisi elää ja millaista on hyvä elämä.

– Me länsimaalaiset oletamme usein, että koko maailma toimii samalla tavalla kuten mekin. Se ei kuitenkaan ole aina se oikea tapa – enkä nyt sano, että kyrsyäläisten versio olisi yhtään parempi. Kyse on siitä, että kenellä on oikeus sanoa, että joku tekee jonkun asian suhteen oikein tai väärin, Roope Olenius sanoo.

Kyrsyään on ujutettu myös ympäristökritiikkiä ja sen tematiikkaan kuuluvat niin seksuaalisuus kuin naisten oikeudetkin.

– Itse pidän siitä, että elokuva haastaa katsojan, että katsoja joutuu käyttämään omia aivojaan ja miettimään, mistä tässä on kyse ja mitä mieltä olen tästä asiasta. Toivoisin, että me myös yhteiskuntana liikkuisimme enemmän tällaiseen suuntaan. Suomessa ja muuallakin länsimaissa on korkea koulutustaso ja meillä pitäisi olla mahdollisuuksia kyetä tekemään päätöksiä omista asioitamme, mutta olemme kuitenkin varsin helposti ohjailtavissa, Olenius pohtii.

Vaikka Kyrsyään liittyy monimuotoisempaakin arvomaailmaa, sitä markkinoidaan katsojille junttikauhuelokuvana. Samaa genreä on edustanut muun muassa Olli Soinion Kuutamosonaatti ( 1988). Kumpikin kertoo urbaanin ja vähemmän urbaanin näkökulman yhteentörmäyksestä, Soinion elokuva tosin komediallisemmalla otteella.

– Junttikauhuilun vaarana voi tietenkin olla tietynlainen leima, mutta tällä tavalla voi myös herätellä ihmisiä. Ja ehkä vähän provosoidakin, Roope Olenius sanoo.

Kyrsyä
KyrsyäBright Fame Pictures

Uuden elokuvan murros

300 000 euron budjetilla toteutettu Kyrsyä edustaa kotimaisessa elokuvassa uutta tekotapaa. Elokuvasäätiöltä ei ole edes yritetty hakea tukea, vaan rahat on saatu kasaan sponsoreilta, yhteistyökumppaneilta, sijoittajilta ja tuotantoyhtiöltä. Lisäksi kuvaukset on tehty pääkaupunkiseudun ulkopuolella – Porissa ja Loimaalla – eivätkä näyttelijät ole sieltä tunnetuimmasta päästä.

– Porin Ahlaisissa ja Loimaalla koko kyläyhteisö tuntui olevan perillä siitä, että nyt tehdään elokuvaa ja meitä tuettiin joka puolelta. Pääkaupunkiseudulla tilanne on ehkä vähän erilainen, eikä ehkä niin myötämielinen, Olenius pohtii.

Kyrsyän tyyliin tehtiin myös omarahoitteinen supersankarielokuva Rendel (2017), jota kuvattiin Kajaanissa ja Mikkelissä, ja jonka ohjaaja tuli käytännössä pystymetsästä. Tällaista toimintaa leimaa etenkin tekemisen palo ja näyttämisen halu.

Kyrsyä, Roope Olenius
Roope Olenius (toinen vasemmalta).Bright Fame Pictures

– Olen ylpeä siitä, että saan olla osa uudenlaisen suomalaisen elokuvan murrosta. Säätiön rahoittamat elokuvat edustavat tiettyä kirjoa., ja ainakin itsestäni tuntuu siltä, että haluaisin katsoa jotain muutakin, Roope Olenius sanoo.

Oleniuksen mukaan elokuva-alan murros johtuu etenkin digitalisaation suomista mahdollisuuksista.

– Digitaalinen tekniikka on vaikuttanut elokuvien kuluttamiseen ja siihen, että niitä saa vietyä helpommin ulkomaille. Elokuvia on myös mahdollista tuottaa perinteisestä poikkeavilla tavoilla.

Elokuvien levittämisessäkään ei enää tarvitse nojata pelkästään Finnkinoon. Kyrsyän kohdalla tehtiin niin sanotusti yösyötöt, eli elokuvaa esitetään porrastetusti Bio Rexeissä, elokuvakeskuksissa ja yksityisissä elokuvateatteissa. Ensimmäinen aalto kattaa 40 paikkakuntaa ympäri Suomea.

– Emme päässeet Finnkinon kanssa yhteisymmärrykseen, Olenius kuittaa asian.

Kyrsyä, Veera W. Vilo
Kyrsyä, Veera W. ViloBright Fame Pictures

Täydellinen matkailumainos

Maailmalla Kyrsyä on jo kiertänyt tovin ja herättänyt omassa genressään huomiota. Se on voittanut parhaan fiktiivisen elokuvan pääpalkinnon Arizona Underground Film Festivalilla ja palkinnon se nappasi myös Other Worlds Austin -elokuvafestivaalilla.

Roope Olenius painottaa, että hänen tavoitteenaan on kansainvälinen ura. Hän on jo ehtinyt opiskellut elokuva-alaa ja näyttelemistä Yhdysvalloissa. Siellä kirkastui näkemys siitä, ettei etäisyyksillä loppujen lopuksi ole nykymaailmassa merkitystä, ja että myös pienellä suomalaisella elokuvalla on mahdollista päästä ja menestyä ulkomaille.

–Tulen yrittäjäperheestä, ja minulla on halu kehittää tästä itselleni ammatti, josta saa jossain vaiheessa rahaakin. Kyse on kaupankäynnistä ja elokuvateollisuudesta, eikä pelkästä kulttuurista kulttuurin vuoksi.

Kyrsyän loppu tulee todennäköisesti jakamaan katsojien mielipiteet kahtia. Jotkut voivat ajatella, että mitä ihmettä ja että miksi, kun taas toiset kokevat, että näinhän sen piti mennäkin. Mutta tästä asiasta ei sen enempää kannata kieliä.

– Yhdysvalloissa ja Intiassa Kyrsyästä on löydetty Suomi-eksotiikkaa: ensimmäiset kommentit kuuluivat, että vieläkö tuollaisia maisemia on olemassa. Joku totesi myös, että tämähän on ihan täydellinen matkailumainos. Onneksi se oli vitsi, Roope Olenius hymyilee.

Kyrsyän parissa Olenius on puurtanut nyt kaksi ja puoli vuotta, eikä loppua vielä näy.

– Olihan se aika kova prosessi tällaiselle ensikertalaisohjaajalle, mutta kyllä tämä on enemmän antanut kuin ottanut.

Kyrsyä
KyrsyäBright Fame Pictures