Naakka on ollut tulilinjalla ennenkin – kirkhakkisten häätö oli jopa polttaa Naantalin luostarikirkon vuonna 1628

Naakat ovat oleellinen osa keskiaikaisten kirkkorakennusten historiaa. Nyt ministeriö haluaisi tehdä niistä lainsuojattomia.

linnut
Naakkoja
Tommi Parkkinen / Yle

Maa- ja metsätalousministeriön aie naakkojen suojelun purkamisesta kuulostaa ikävältä luonnontieteilijän korvaan.

Dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopiston biologian laitokselta toivoo, että muun muassa maataloudelle aiheutuvien haittojen ratkaisuksi löytyisi muita konsteja kuin naakkojen metsästys.

Varsinais-Suomen maakuntalintu on nimittäin Vuorisalon mukaan monella tapaa mielenkiintoinen siivekäs. Naakka on ollut yleinen laji etenkin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa jo keskiajalla.

– Naakka on vanhojen kivikirkkojen ja vanhan kivirakentamisen seuralaislaji. Se pesii ullakoilla ja muurien koloissa. Sen vanha nimi onkin kirkhakkinen, joka viittaa mieltymykseen vanhoihin kivikirkkoihin.

Voisi kuvitella, että seurakunnat hyvinkin suopeasti katsoisivat uskollisten ja elinikäisen parisiteen muodostavien lintujen pesintää muurin onkaloissa.

Timo Vuorisalo

Kun kivirakentaminen levisi, naakka alkoi yleistyä muuallakin. Nykyään laji on levinnyt laajalti Etelä- ja Keski-Suomeen.

– Uudellemaalle ja Pirkanmaalle naakka levisi vasta 1600–1700-luvuilla. Esimerkiksi Sastamalan ja Pälkäneen vanhat kivikirkot ovat vanhimpia tunnettuja pesäpaikkoja Pirkanmaan suunnalla, kertoo Vuorisalo.

Kirkosta eronneiden naakkojen määrä kasvussa

Takavuosina kohistiin kirkhakkisten häätämisestä Turun tuomiokirkon tornista. Seurakunta on tukkinut naakkojen pesäkoloja ja lyönyt luukut kiinni lintujen nokan edestä.

Naakka kuitenkin edustaa luomakunnassa hyvin harvinaista korkeaa moraalia.

– Se onkin aika outoa, sillä naakka on niitä harvoja lintuja, jotka ovat todella aviouskollisia. Voisi kuvitella, että seurakunnat hyvinkin suopeasti katsoisivat uskollisten ja elinikäisen parisiteen muodostavien lintujen pesintää muurin onkaloissa. Ei ole auttanut, vaikka on esitetty tällaisia eettisiä perusteluja siveellisen linnun saamiseksi torniin. Meillä on siis nykyisin paljon kirkosta eronneita naakkoja, velmuilee Vuorisalo.

Kuusi metriä guanoa ullakolla

Dosentti Timo Vuorisalokin toki tietää, että naakkavuokralaisten karsastamiselle on sinänsä hyvät syynsä. Ullakoille kertyy helposti runsaasti pesämateriaaleja ja ulostetta.

– Laitilasta kerrotaan, että eräältä ullakolta, pesimäulokkeen alta, löytyi kuusi metriä korkea ulostekasa. Hygieniaongelmat ovat siis ihan ymmärrettäviä.

Dosentti, ympäristötieteen lehtori Timo Vuorisalo, Turun yliopisto
Dosentti Timo Vuorisalo.Jouni Koutonen / Yle

Välillisesti naakoista on joskus ollut suoranaista vaaraakin kulttuurihistoriallisesti merkittäville kirkoille. Maamme vanhin maininta kaupunkilinnuista kertoo Timo Vuorisalon mukaan uhkaavasta tilanteesta Armon laaksossa (Vallis Gratiae). Naantalin seurakunta yritti nimittäin karkottaa naakkoja vuonna 1628, mutta siinä kävi onnettomasti.

– Paimiolainen aatelismies Johan Jägerhorn oli karkottamassa lintuja. Pyssyt olivat siihen aikaan suustaladattavia, ja latinki sytytti koko vanhan luostarikirkon tuleen. Näin tuli kirjattua tieto, että siellä on ollut naakkayhdyskunta jo 1600-luvun alussa.

Lue lisää:

Ministeriö haluaa purkaa naakan rauhoituksen: Viljelijä kannattaa, lintuharrastajalta täystyrmäys tappamiselle

Naakka halutaan riistalinnuksi – haitat ja vahingot lisääntyneet

Puoli miljoonaa rauhoitettua naakkaa – viljelijä kysyy: Kuka kaipaa suojelua?

Jäikö talon piippu suojaamatta? Yllätysvieras voi tuoda mukanaan 150 litraa pesätarpeita