Pääosassa valokiskot ja teatteripalkit – virolaiskaksikko tuo parrasvaloihin unohdetun ja arkisen teatteritekniikan

Kiasma-teatterissa nähdään uutta kokeellista virolaista esitystaidetta.

Installaatiotaide
Henri Hütt, Mihkel Ilus
Henri Hütt, Mihkel IlusJussi Mankkinen / Yle

Kiasma-teatterin lattialla vierii toistakymmentä diskopalloa, joiden pikkuruisista peileistä hohkaa ja salamoi valoa joka puolelle. Kaksi mustiin pukeutunutta miestä työntää ja pyörittää palloja kuumeisesti. Lopputulos muistuttaa hehkuvaa meteoriittisadetta, joka on laskeutunut maan pinnalle.

Tällaisista visuaalisista maisemista koostuu Henri Hüttin ja Mihkel Ilusin uusi Caprices III -teos, joka muokkaa uusiksi Kiasma-teatteria ja sen arkkitehtuuria. Tilasidonnainen teos yhdistelee toisiinsa esitys- ja nykytaidetta sekä fyysistä teatteria.

Mihkel Ilus, Caprices III
Caprices III-esitystäJussi Mankkinen / Yle

Caprices-sarjan ensimmäinen teos nähtiin Virossa jo vuonna 2011, jolloin sitä ei oikein ymmärretty.

– Ihmiset ihmettelivät, mitä tämä oikein on. Miksette esimerkiksi ilmaisseet itseänne tanssimalla, Hütt muistelee.

– Kyseltiin myös, miksi esiintyjät jäivät esineiden ja objektien varjoon, Ilus jatkaa.

Mihkel Ilus, Caprices III
Caprices III-esitystäJussi Mankkinen / Yle

Kun sarjan toinen osa, Caprises II, esitettiin viime vuonna, vastaanotto oli jo huomattavasti ymmärtävämpää. Kuudessa vuodessa etelänaapurimme nykytaidekentässä oli tapahtunut muutos.

– Installaatioesitykset ja performanssi ovat Virossa yhä yleisempiä, ja tällaista voi nähdä myös perinteisten teatteriesitysten yhteydessä, Henri Hütt toteaa.

Mihkel Ilus, Caprices III
Caprices III-esitystäJussi Mankkinen / Yle

Uusi elämä veistoksena

Caprises-sarjan ideana on hyödyntää teknistä laitteistoa, antaa sille uusi elämä. Esimerkiksi valokiskoja ja teatteripalkkeja tarkastellaan taiteellisesta näkökulmasta, ne nostetaan omasta funktiostaan näyttämön keskiöön ja niitä kohdellaan kuten veistoksia. Ihmiset, jotka useimmiten ovat päärooleissa, jäävät statistin asemaan.

– Meitä kiinnostaa, kuinka esineiden olemus ja tarkoitus voi muuttua tilanteen mukaan. Saman esineen tarkoitus on taidenäyttelyssä aivan toinen kuin esimerkiksi teatterin lavalla. Myös esineen elinkaari on erilainen, näyttämöllä se on "hengissä" vain esityksen ajan, Mihkel Ilus sanoo.

Mihkel Ilus, Henri Hütt
Caprices III -esitystäJussi Mankkinen / Yle

Hüttin ja Ilusin mielestä kaksikymmentävuotias Kiasma-teatteri erinomainen paikka tällaista esitystä varten. Näytille tuodaan esimerkiksi vanhaa teatteritekniikkaa, joka ei ole koskaan aiemmiin ollut näkyvässä roolissa.

– Kiasma-teatteri on hyvin inspiroiva tila, sanoisin sitä uteliaaksi tilaksi. Periaatteessa täältä ei löydy suoraa linjaa, mikä tekee tästä myös haasteellisen. Dominoiva punainen väri taas voi viitata vaikkapa perinteisen teatterin verhoihin, Hütt analysoi.

Henri Hütt, Caprices III
Caprices III-esitystäJussi Mankkinen / Yle

Kahden kokeilijan yhteistyötä

Henri Hütt tunnetaan Virossa toiminnastaan kokeellisen ilmaisun puolella. Hän on tehnyt muun muassa musiikkia, performansseja ja erilaisia teknologiaan liittyviä kokeiluja.

Mihkel Ilus taas on kuvataiteilija, joka on valmistanut etenkin suurikokoisia installaatioita. Kaksikko yhdisti voimansa vuonna 2007.

Henri Hütt, Caprices III
Caprices III-esitystäJussi Mankkinen / Yle

– Mielestäni täydennämme mukavasti toisiamme, koska Mihkel tulee visuaaliselta puolelta ja minä taas esittävän taiteen parista, Henri Hütt sanoo.

Hüttillä on kokemuksia sekä suomalaisesta että virolaisesta yleisöstä. Hänen mielestään näiden välillä on eroja.

– Virolainen yleisö on huomattavasti uteliaampaa.

Henri Hütt, Caprices III
Caprices III-esitystäJussi Mankkinen / Yle