Ina Mikkolan kolumni: Miltä uskottavuus näyttää? Ei ainakaan naiselta

Naisten on vaikea raivata tilaa asiantuntijamaailmassa. Nainen saa huomautuksia ulkonäöstään ja vaatteistaan helposti. Tällaista tylsää stereotyyppistä naiskuvaa pitää laajentaa, kirjoittaa Ina Mikkola.

sukupuolten tasa-arvo
Ina Mikkola
Ina MikkolaKalevi Rytkölä / Yle

“Ajattelin, että olet todella ärsyttävä ja pinnallinen, mutta sähän oletkin älykäs ja teet erinomaisia juttuja”, on lause, jonka olen kuullut usein itsestäni. Kukaan ei ole koskaan arvannut ammattiani ulkonäköni perusteella. Minulle on sanottu useaan otteeseen, etten näytä toimittajalta.

Usein nihkeä ennakkoluulo minua kohtaan aiheutuu nimeomaan pelkästä ulkonäöstäni, siitä millainen tyyli minulla on. Harha kiteytyy siis ajatukseen, että jos nainen panostaa millään lailla näyttävämmin ja persoonallisemmin pukeutumiseensa asusteita ja kampausta myöten, hänen täytyy olla pinnallinen ja pääosin kiinnostunut vain ulkonäöstään. Sen vuoksi hän taitaa olla myös ärsyttävä ja todennäköisesti tyhmäkin. Tai no, ei ainakaan “erityisen välkky”.

** En todellakaan ole ainut**, joka on saanut osansa ennakkoluuloista. Vielä pidemmän linjan toimittaja, mielipiteitä jakava Maria Veitola saa jatkuvasti ulkonäköönsä kohdistuvia viestejä. Esimerkiksi sellaisia, joissa ikään kuin halveksuen pohditaan, että mitä sukupuolta hän edes edustaa, kun “eihän tuosta ota selvää”! Ihan kuin sillä olisi toimittajan ammattitaidon kannalta merkitystä, mitä sukupuolta olet ja vielä vähemmän sen suhteen, minkä sukupuolen edustajalta näytät.

On vaikeaa nähdä ihmisen pukeutumistavan, puhetyylin ja olemuksen yli itse sisältöön ja ajatuksiin.

Joillekin tuntuu olevan lähes mahdotonta päästa ennakkoluuloistaan yli, koska he antavat ulkoisten seikkojen, pinnan, dominoida kokonaiskuvaa. On vaikeaa nähdä ihmisen pukeutumistavan, puhetyylin ja olemuksen yli itse sisältöön ja ajatuksiin. Koska ne vaan ärsyttää niin pirusti. Siksi tässä ei ole kyse nyt vain minusta tai Veitolasta, saati jostain “uhriutumisesta”, vaan mielestäni tämä kaikki kertoo oleellisista ongelmakohdista yhteiskunnassamme. Ensinnäkin hyvin kapeasta naiskuvasta, toiseksi kapeasta kuvasta sen suhteen, miltä älykkyyden, asiantuntevuuden ja amattitaidon oletetaan näyttävän sekä kolmanneksi kapeasta toleranssista sulattaa ihmisten moninaisuutta.

Kärjistetysti todettuna naisena et voi olla sekä hauska, älykäs, ammattitaitoinen, päättäväinen, uskottava, tyylikäs ja kaunis, vaan pitää valita yksi kategoria johon kuulua. Muuten alkaa ärsyttämään, kun ei voikaan niin helposti lokeroida!

Naisena et ole koskaan oikean ikäinen, vaan liian nuori tai vanha. Aina pitäisi olla enemmän tai vähemmän jotain toista. Aina jollain on oikea mielipide ja analyysi sinusta valmiina - tuntematta sinua. Haukut liittyvät usein naiseuteen, naisen ulkonäköön ja nainen mielipiteineen myös seksualisoidaan miestä herkemmin. Sen sijaan, että kritisoitaisiin naista ensisijaisesti ihmisenä, tekijanä ja toimijana, tytöttelyllä ja huorittelulla pyritään mitätöimään vuosien aikana naisen hankkima ammattitaito.

Kun YleX:n radiojuontaja Alma Hätönen julkaisi bikinikuvan Instagramissaan, tuli lauma kiusaajia huutamaan, kuinka “uskottavuus menee” ja “onpa kamalaa huomiohuoraamista”. Aivan kuin se olisi kenenkään toisen oikeus määritellä, mitä omalla kehollaan tekee. Aivan kuin omaa kehoaan ei saisi ottaa itse haltuun. Aivan kun olisi joku suurin synti olla ylpeä omasta kehostaan. Aivan kuin yksi bikinikuva yhtäkkiä nollaisi kaiken ammattitaidon. Ja paskat. Tämä kaikki edellä mainittu on vahvasti sidoksissa sekä sukupuoleen että siihen, miten olemme tottuneet vakavasti otettavan ihmisen käyttäytyvän ja näyttävän.

Yksi vanha patu sai moninkertaisesti enemmän palstatilaa kuin kaikki naiset yhteensä.

Kuka-sivuston keräämän tutkimustiedon mukaan (siirryt toiseen palveluun) mies- ja naisasiantuntijoiden määrässä tai halukkuudella esiintyä julkisuudessa ei ole eroja, mutta silti yli 70% median käyttämistä asiantuntijoista on miehiä. Naurettavin data löytyy kuitenkin puhuttaessa ”maskuliinisesta alasta”, tarkemmin finanssikriisin kommentoinnista viime vuosina. Naisasiantuntijoiden kommentteja oli 3,4 prosenttia. Aalto-yliopiston professori Sixten Korkmanin kommentteja oli 10,3 prosenttia.

Eli yksi vanha patu sai moninkertaisesti enemmän palstatilaa kuin kaikki naiset yhteensä. Aina voi toki heittää argumentin, että “no kun se vaan on niin paras asiantuntija”, mutta todellisuudessa harva asiantuntija on mitenkään toista monin verroin “parempi”. Toimittajien on vain helpompaa soittaa sille samalle uskottavalle jäbälle kuin nähdä vaivaa löytääkseen toista asiantuntijaa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain sukupuolesta. Niin sanottua asiantuntijaroolia on helppo larpata täysin ulkoisilla seikoilla olematta edes välttämättä kovinkaan relevantti asiantuntija. Karikatyyri uskottavasta tyypistä on usein hieman vanhempi mieshenkilö, jos ei tumma puku, niin vähintään sinisävyinen kauluspaita päällään. Silmälasit ovat plussaa älykkyyttä korostaen. Hän puhuu selkeän painokkaasti kirjakieltä ja elehtii maltillisesti. Hän ei näytä tunteitaan, naurukin on liikaa.

Naisen on skarpattava erityisesti pukeutumisen ja puhetavan suhteen. Ei saa olla mielellään kaunis, koska juuri se syö uskottavuutta. Jos joku toinen ihminen sanoisi tismalleen samat asiat kuin tämä “uskottava asiantuntijatyyppi”, uskoisimme helpommin jälkimmäistä. Niin pinnallisia monesti olemme.

Meillä on vahva halu yksinkertaistaa ja mustavalkoistaa maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen kompleksinen asia.

En vain yksinkertaisesti jaksa uskoa siihen, että kukaan meistä olisi ihmisenä täysin yksiulotteinen. Meistä kaikista löytyy yllättäviä puolia ja sellaisia, joita ei yhteen laariin pysty tunkemaan. Meillä on vahva halu yksinkertaistaa ja mustavalkoistaa maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen kompleksinen asia. Pyyntöni on: Lopetetaan.

Kun laajennamme naiskuvaa, laajennamme myös mieskuvaa. Kun laajennamme ihmiskuvaa, meillä on kaikilla parempi ja helpompi olla. Seuraavan kerran, kun joku ihminen ärsyttää tai on erilainen kuin sinä, mieti onko vika sittenkin sen toisen ihmisen sijasta omassa kapeassa ihmiskuvassa.

Myönnän, että itsekin olen sortunut ennakkoluuloiseen kelaan ihmisen ulkonäön, olemuksen tai puhetavan takia, mutta olen aktiivisesti halunnut opetella siitä pois. Koska jos jotain oleellista olen toimittajana oppinut, niin sen, että avoin suhtautuminen kaikkiin ihmisiin antaa paljon enemmän. Kuuntele, mitä toisella on sanottavaa, älä takerru ulkoisiin seikkoihin. Ja vaikka ei olisi jostain samaa mieltä, on hyvä muistaa harvan asian olevan yksipuolinen.

Siksi olen myös erityisen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat minun kohdallani voineet myöntää ennakkoluulonsa vääriksi. Päästä niistä yli. Vaatii voimaa ja oman egon syrjään pistämistä, että voi myöntää olleensa väärässä.

Positiivista on se, että vaikka joillekin ihmisille minun, Veitolan, Hätösen tai lukuisten muiden “epäammattimaisten naisten” ulkonäkö, olemus tai kaikki tekemisemme ovat jotain maailman ärsyttävintä, niin niistä täysin samoista seikoista saamme myös kehuja. Siitä, että joku uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä, terävillä ajatuksilla varustettuna, omalla tyylillään ja ennen kaikkea ihmisen puolella.

Sovinnaisuuden aika olkoon ohi. Somevaikuttaja Baddie Winklellä on Instagramissa yli kolme miljoonaa seuraajaa. Hän rikkoo kulahtanutta kuvaa siitä, miten vanhemman naisen on soveliasta käyttäytyä tai näyttää. Superseksikkäisiin ja värikkäisiin asuihin pukeutuvan, räppiä fiilistelevän 89-vuotiaan mummelin slogan on “Stealing yo man since 1928.” Repikää siitä.

Ina Mikkola

Ina Mikkola on toimittaja, juontaja, sisällöntuottaja ja dj. Hän on toiminut mm. Ylen Hullu juttu-ohjelman toimittajana ja Bassoradion juontajana. Mikkolan Ideoimaa ja toimittamaa dokumentaarista tv-ohjelmaa Ina <3 Porno esitetään Subilla ja Katsomossa. Ina rakastaa vintage-vaatteita ja on intohimoinen elokuvien kuluttaja action-elokuvista art house teoksiin.