Sisällissodasta on sata vuotta, mutta ei vieläkään yhtä totuutta – lue kolme kolumnia aiheesta

Tässä kolme kantaa aiheeseen Ylen kolumnistien kertomana.

Suomen sisällissota
1918-kolumnikokonaisuus
Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

Jukka Relander: "Sisällissodasta käytävissä kiistoissa ei itseasiassa enää keskustella sisällissodasta lainkaan. Niissä hoidetaan ensisijaisesti 1970-luvun traumoja. Kekkosen Suomessa porvarit olivat poliittisessa paitsiossa muutenkin, ja yliopiston poliittinen liike ajoi oikeistonuoret seminaarihuoneen nurkkaan. Neuvostoliiton ja suomettuneisuuden kulttuurin romahduksesta alkaen heille on ollut vapauttavaa sanoa vapaussota, vaikka sellaista ei koskaan käyty."

> Lue Relanderin kolumni: Sisällissodasta voisi vaikka oppia jotain

Jari Ehrnrooth: "Vaikka punaisen Suomen sosialistinen perintö on väistymässä, monet kulttuurin, taiteen ja tieteen tekijät hakevat siihen yhä positiivista yhteyttä. Uskoakseni he eivät tiedä mitä he tekevät. Ehkä he luulevat, että sosialismi voisi olla oikeudenmukainen ja toimiva vaihtoehto? Tai haluavatko he puhua häviäjien äänellä, koska se nyt vaan on jotenkin eettistä? Ovatko he unohtaneet, että kaikki historian häviäjät eivät olleet hyviä tai oikeassa?"

> Lue Ehrnroothin kolumni: Punaisen Suomen pitkä varjo

Tuija Siltamäki: "Tietämättömyys ei tietenkään ole tavoiteltava tila, mutta hyvä on pohtia sitäkin, mistä syystä historian tuntemista edellytetään. Ihmisen on hyvä tuntea menneisyytensä itsensä ja yleissivistyksensä kannalta, ei siksi, että hänellä olisi jonkin “kansan” jäsenenä velvollisuus osoittaa kunnioitusta “isänmaansa” historiaa kohtaan. On täysin päätöntä vaatia nykyisiä suomalaisia pyytämään anteeksi tai hyvittämään iso(isoiso)vanhempiensa tekoja."

> Lue Siltamäen kolumni: Sodasta ei tarvitse olla mitään mieltä